5. kesäkuuta 2017

Editointipäiväkirja, osa 15

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?
Oon turhaan odottanut tuulta lempeää.
— Aikakone: Keltainen

Toukokuu tuli ja meni kiireessä. Kiirettä kuvastaa myös se, että kirjoitan tätä postausta julkiselta koneelta lyhyenä vapaana hetkenä, joka syntyi seurauksena lääkärin ajanvarausjärjestelmässä tapahtuneesta virheestä.

Olen ollut jo monta viikkoa teille lukijoille päivityksen velkaa. Päivitys on osin viipynyt niin pitkään, koska en oikeastaan ole tiennyt mitä teille kertoa. Käsikirjoitus palasi ensimmäiseltä alfalukijalta pari viikkoa vapun jälkeen, ja vaikka olin ennalta jännittänyt juuri tämän henkilön antamaa palautetta, palaute olikin positiivisempaa kuin olin osannut toivoa. Konfliktin puute on hidastava tekijä myös blogikirjoituksissa, ja toisaalta olen tarinnut aikaa jäsentää ajatuksiani.

Positiivisessa vastaanotossa on tavallaan enemmän sulattelemista kuin negatiivisessä: korjaaminen on helpompaa kuin siirtyminen johonkin uuteen. Alfalukijani toki antoi minulle tuskastuneen läksytyksen siitä, etten ollut kirjoittanut auki kaikkein jännittävimpiä kohtauksia, mutta oli muutoin saanut tarinasta hyvin selvää ja pitänyt siitä. Elämän kiireet ovat vuorostaan hidastaneet toisen lukijan etenemistä, mutta se ei haittaa — palaute tulee kyllä ajallaan. Suunnitelmani on kirjoittaa kesäloman aikana teksti kronologisesti alusta loppuun niin hyvin ja niin pitkälle kuin pystyn, ja lopuksi palata alkuun korjaamaan vioittunutta proosaa.

Proosan ja dialogin lisäksi käsikirjoituksen tulee lukijoiden kannustuksesta paljon uusia lukuja, jotka syventävät maailmaa ja henkilöhahmoja. Laajentaminen on omanlaisensa helpotus nyt kun tiedän, että runko todella toimii. Stressaan paljon ennemmin muutaman kappaleen kokoisia ongelmia kuin valtavia rakenteellisia heikkouksia. Tästä eteenpäin kaikki tuntuu oikeastaan aika... helpolta?

Pieni otanta lukulistallani olevasta taustatutkimuksesta romaania varten.

Kuluneen vuoden aikana kielikorvani on kuitenkin päässyt pahasti höltymään. Proosani on kankeaa ja varsinkin varsinkin dialogini ontuu, joten edessä on varsin kivulias paluu kirjoittamisen pariin. Olen laittanut itseni kielikuurille ja lisännyt kesäohjelmaani suomalaisen kirjallisuuden klassikot — mikä on kyllä aikakin, koska vältyin altistumasta niille peruskoulussa.

Lähdekirjallisuudelle teen toki poikkeuksen, koska suuri osa käyttämästäni tutkimuksesta romaanin maailmaa varten on julkaistu englanniksi.  Luen myös toistamiseen William Noblen oivaa opaskirjaa "Shut Up!" He Explained saadakseni aivoni takaisin oikeaan asentoon. Dialogi ei koskaan ole ollut vahvin alani, joten joudun pistämään sen opetteluun paljon työtä.

Suomiklassikkoihin tutustumisen seurauksena olen huomannut pitäväni Uuno Kailaksen runoudesta. En erityisemmin tunne runoutta, suomalaisesta puhumattakaan, joten minua on monia maailmoja vielä koluamatta. Runous sopii tällä hetkellä erityisen hyvin mielentilaani, joten jos teillä on suosituksia suomalaisista runoilijoista, kuulen niistä mielelläni!

Tästä alkaa Kirjoittamispäiväkirja, kausi kaksi. En tiedä tuleeko minulla olemaan jännittävää kerrottavaa täällä blogissa kesän myötä, mutta jatkan tapani mukaan mikroblogaamista Twitterissä.

Seuraava etappi: juhannus ja kirjoitusretriitti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä muut lukevat