11. helmikuuta 2019

Tekniikkapähkinä #3


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Henkilöhahmo

Henkilöhahmo on käsitteenä varmasti jokaiselle kirjoittajalle tuttu, ja hyvien henkilöhahmojen luomisesta on myös kirjoitettu paljon. Kullakin kirjoittajalla on myös omat tyylinsä ja lähestymistapansa tarinoiden hahmoihin, minkä vuoksi mietin kauan, mikä aiheeseen sopiva pähkinä voisi olla.

Vastaus tuli eräästä juonellisesta tekniikasta, joka aivan sattumalta ratkaisi erääkseen omaan henkilöhahmooni viime aikoina liittyneet pulmat. K. M. Weiland on kirjoittanut blogiinsa laajan oppaan, joka selittää syvemmin, miten tätä hyödynnetään, joten selitän tempun tässä ainoastaan pähkinänkuoressa.

Tekniikka on seuraava: anna henkilöhahmolle tiedostamaton tarve (eng. need), joka seisoo tämän tavoitteleman asian (eng. want) kanssa ristiriidassa. Henkilö voi esimerkiksi tavoitella rikastumista, koska uskoo näin saavansa rakastettunsa ihailun, mutta oppiikin tarinan edetessä luopumaan ylpeydestään, kun tajuaa kaiken aikaa itse seisseensä onnellisen avioliiton tiellä. K. M. Weiland kutsuu tätä valheeksi, joka hallitsee henkilöhahmon elämää, ja jota henkilö puolustelee itselleen ja muille.

Usein puhutaan myös henkilön sisäisestä heikkoudesta, joka seisoo onnistumisen tiellä, kuten edellisen kappaleen esimerkin ylpeys: joka kerta kun henkilö yrittää saavuttaa tavoitteensa, tämä heikkous astuu peliin ja pakottaa yrittämään uudestaan, kunnes henkilölle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua. Malliesimerkki tällaisesta juonesta on elokuvassa Päiväni murmelina (Groundhog Day), jossa päähenkilö Phil Connors elää saman päivän yhä uudestaan, kunnes tiedostaa heikkoutensa ja selättää sen. Tämän viikon pähkinässä pureudutaan siis valheisiin ja siihen, miten ne näkyvät henkilöhahmon ulkoisessa käytöksessä:

Sulkakynä kirjoittaa ylös sen henkilön salatut ajatukset, joka seisoo lähimpänä sitä. Sulkakynä päätyy henkilön haltuun, joka voi menettää kaiken, jos hänen salaisuutensa paljastuu. Mitä tämä henkilö tekee, ja miten nuo teot paljastavat hänen heikkoutensa, vaikka kynän viesti jäisi lukijalta näkemättä?
Menettäisikö henkilöhahmo kaiken sittenkään? Miten pitkälle tämä henkilö on valmis menemään suojellakseen itseään paineelta muuttua? Hauskaa pähkinöintiä!

27. tammikuuta 2019

Tekniikkapähkinä #2


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Maailma

Tarinoiden tapahtumat eivät useinkaan sijoitu tyhjiöön, vaan ovat siteessä jonkinlaiseen maailmaan — oli se sitten omamme tai kokonaan keksitty todellisuus, kuten J. R. .R. Tolkienin luoma Keski-Maa. Maailma pitää käsitteenä sisällään paitsi fyysisen ympäristön (maantiede, arkitehtuuri, jne), myös lukemattoman määrän kulttuuritekijöitä, kuten henkilöhahmojen maailmankatsomuksen, ammatin, perhesuhteet ja niin edelleen. Vaikka maailma usein tulee "annettuna", eli kirjoittaja voi olettaa lukijan olevan kotoisin samasta ympäristöstä kuin mihin tarina sijoittuu, täytyy tämän usein täydentää lukijan tietoja jollakin tapaa. Voi esimerkiksi olla tarpeellista selittää, kuinka poliisin rikostutkinta tyypillisesti etenee, jotta lukija ymmärtäisi salapoliisina työskentelevän päähenkilön ajattelua.

Eräs haastavimpia tarinan kirjoittamisen vaiheita on päättää, mitkä yksityiskohdat ovat merkityksellisiä lukijan kannalta. Electric Literature -verkkolehdessä Lincoln Michael huomauttaa, että Tolkienin Taru sormusten herrasta olisi luultavasti huonompi kirja, jos tarinaan olisi ympätty pohdintaa haltioiden kauppasuhteista ja Mordorin pöytätavoista, koska näillä ei ole merkitystä tarinan kannalta. Toisaalta tarinat voivat vaatia paljonkin selittämistä ollakseen ymmärrettäviä, kuten George R. R. Martinin Tulen ja jään laulun kohdalla, jossa valtakuntien poliittisen historian tietämys on välttämätön osa juonta. Aikaa tiedon välittämiselle ei silti usein ole paljon, vaan parilla lyhyellä lauseella voi olla tarpeen luoda illuusio suuremmasta kokonaisuudesta, jonka lukija mielikuvituksessaan täydentää.

Joskus pienet muutokset johonkin arkiseen seikkaan myös tuovat mukanaan suuria seuraamuksia, jotka samalla paljastavat jotakin sitä ympäröivästä yhteiskunnasta. Tämän viikon pähkinässä oma maailmamme meneekin yllättävällä tavalla vinksalleen:

Koko maailma huomaa tulleensa allergiseksi sukille. Mistä tämä johtuu ja miten ihmiset reagoivat siihen?
Miten maailmamme sinusta muuttuu? Miten välittäisit sen tarinan yhteydessä lukijalle? Kuten tavallista, sukat saa halutessaan vaihtaa johonkin omalle tyylilleen sopivampaan. Hauskaa pähkinöintiä!

13. tammikuuta 2019

Tekniikkapähkinä #1


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Juoni

Juoni on ketju tapahtumia, jotka voivat olla ajallisesti irrallaan toisistaan, mutta jotka valitussa järjestyksessä muodostavat eheän, tyydyttävän kokonaisuuden. Aristoteleen mukaan juonella kuuluu olla alku, keskikohta ja loppu, ja lopussa tilanne on jollakin tapaa merkittävästi muuttunut. Aristoteles piti juonta paitsi selittävänä, myös temaattisena työkaluna; hyvä juoni herättää yleisössä tunteita, kuten myötätuntoa tragedian henkilöhahmoja kohtaan.

Juoni sisältää usein yllättäviä käänteitä, mutta samalla ne ovat sidoksissa toisiinsa: juoni selittää, miksi jokin tapahtuu ja mitä seurauksia teoista koituu. Alussa esitellään päähenkilö ja jonkinlainen ongelma (konflikti) sekä ongelman ymmärtämiseen vaadittavat tekijät. Keskikohdassa päähenkilö yrittää ratkaista ongelman, mutta joku tai jokin vaikeuttaa sitä. Viimein loppuhuipentumassa päähenkilön tilanne muuttuu, minkä seurauksena konflikti ratkeaa päähenkilön tekojen seurauksena joko tämän eduksi tai häviöksi. Loppuratkaisua seuraa usein päähenkilön uuden elämän esittely, vastaus johonkin avoimeksi jääneeseen kysymykseen, tai muu tapahtuma, joka kokoaa yhteen kaiken sitä edeltäneen. Joskus loppuhuipentumaa saattaa seurata vielä yksi käänne, jonka seurauksena loppu pysyy yllätyksenä.

Tämän viikon pähkinässä juonen alkutilanne on seuraava:

Maailman rikkain lohikäärme omistaa upean kuningaskunnan ja mittaamattoman kulta-aarteen, joista hän on suunnattoman ylpeä. Lohikäärme on kuitenkin onneton: jokainen lohikäärme, jota hän yrittää deittailla, kieltäytyy kohteliaasti toisista treffeistä. Mitä lohikäärme tekee ratkaistakseen ongelman?

Lohikärmeen voi halutessaan muuttaa oman suosikkigenrensä mukaiseksi olennoksi. Onko tarinalla onnellinen loppu? Hauskaa pähkinöintiä!

Mitä muut lukevat