10. maaliskuuta 2019

Tekniikkapähkinä #5


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Paikka

Hyvin usein sijainnilla on tärkeä rooli tarinassa, oli kyseessä sitten unelias kotikaupunki tai vieras maaginen maailma, johon lukija sinkoutuu päähenkilön mukana. Ympäristö vaikuttaa monella tapaa niihin, jotka siellä asuvat, ja lukija vetää myös johtopäätöksiä henkilöhahmoista riippuen siitä, minkälainen heidän elinympäristönsä on.

Yksinkertaisimmillaan tämä pätee henkilön omaan asuinpaikkaan, joka riippuen siitä onko se siisti tai sotkuinen, täynnä kalliita huonekaluja tai halpaa kierrätystavaraa, maalaa erilaisen kuvan henkilöhahmon persoonasta ja yhteiskunnallisesta asemasta.

Kokemus paikasta on sekin hyvin henkilökohtainen, ja kertoo siksi paljon näkökulmahenkilön persoonasta ja menneisyydestä. Esimerkiksi nuhjuinen jäätelökoju voi herättää henkilössä joko inhoa tai lämpimiä lapsuudenmuistoja riippuen siitä, minkälainen suhde henkilöllä on siihen. Paikalla on historian muodostama identiteetti, joka jättää jälkensä paitsi ympäristöön itseensä, myös siellä asuneisiin ihmisiin.

Muodostamme melko erilaisia oletuksia, mikäli henkilö asuu Tampereella verrattuna siihen, että tämä olisi monta vuotta asunut Tokiossa. Jokainen paikkakunta tuoksuu, näyttää ja kuulostaa erilaiselta, niissä on erilainen ruokakulttuuri, erilaiset tavat, erilaiset muodit.

Paikkaa kehotetaan usein ajattelemaan henkilöhahmona, jolla on oma persoonansa ja historiansa, ja joka voi myös toimia itsenäisenä pelurina juonessa joko olemalla muutoksen kohteena tai asettamalla esteitä henkilöhahmojen tielle. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogiassa päähenkilö Frodon kotipaikalla Konnulla on aivan oma kehityskaarensa, joka noudattelee sekin juonen kulkua. Maailma paitsi muuttuu Frodon mukana, myös asettaa esteitä tämän tielle, näkyvimmin joissa, jotka vuoroin joko helpottavat tai vaikeuttavat sankareiden kulkua.

Samoin paikalla voi myös olla symbolinen rooli. Henkilöhahmojen sisäisen maailman lisäksi se voi kuvastaa maailmaa myös laajemmassa mittakaavassa: talo voi kuvastaa siinä asuvaa perhettä, tai synkkä luola voi kuvastaa mielen kätkettyä maisemaa. Paikoilla voi tehdä tarinoissa paljon, koska ne vaikuttavat niissä eläviin niin paljon, ja siksi tämän viikon pähkinä onkin omistettu kaikille niille tuhansille mahdollisuuksille.

On olemassa talo, jonka jokainen ikkuna johtaa joka aamu eri puolelle maailmaa. Erilaiset aistihavainnot ovat osa talon asukkaan (tai asukkaiden) arkea: hajut, äänet ja näyt virtaavat sisään huoneisiin. Minkälaista on asua tällaisessa talossa?
Onnistuneen paikan kuvaus on usein kiinni yksityiskohdista. Mitä kannattaa kertoa, mitä jättää pois? Mihin asioihin näkökulmahenkilö kiinnittää huomiota, mihin ei? Minkälaisia tunteita paikka herättää sen asukkaissa? Entä lukijassa?

Miten paikan erityispiirteet vaikuttaisivat juoneen? Minkälainen on sen historia? Ohjaako paikan luonne sinulla myös tarinan juonta? Miksi? Miksi ei? Näitä ja monia muita asioita voi olla kiinnostavaa pohtia. Hauskaa pähkinöintiä!

24. helmikuuta 2019

Tekniikkapähkinä #4


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Motivaatio

Ei ole tekoja ilman motivaatiota: ihminen ei nouse joka aamu sängystäkään, jollei tällä ole syytä tehdä niin. Moni on valmis uhraamaan paljon sen eteen, että saavuttavat tärkeän tavoitteen tai palkinnon, oli se sitten yhteistä hyvää koskeva tai henkilökohtainen. Aatteet ja halut ohjaavat meitä, ja niinpä näiden ymmärtäminen myös tarinankerronnassa on tärkeää.

Tarinoiden antagonistit jäävät kuitenkin herkästi motiiveiltaan ohuiksi, karrikatyyrisiksi uhkakuviksi, joiden teot selitetään puhtaalla pahuudella. Oman päänsä sisällä nämä antagonistit ovat kuitenkin oman tarinansa sankareita -- radikaaleja uskalikkoja, jonka näkemys maailmasta on heidän itsensä mielestä täysin perusteltuja. Siksi he yrittävät niin usein puhua tarinan päähenkilöä puolelleen ja saattavat jopa suuttua, kun heitä ei suostuta uskomaan. Jos muut vain kuuntelisivat heitä…

Tämän viikon pähkinässä astutaan siis perinteisen antagonistin saappaisiin. Onko antagonismi ehkä sittenkin vain katsojan silmissä?

Henkilö on järkähtämättömän vakuuttunut, että ainoa keino pelastaa maailma on tuhota se. Miten hän perustelee ajatuksen itselleen ja muille, kun kukaan hänen ympärillään ei usko häntä? Kuinka pitkälle hän on valmis menemään todistaakseen olevansa oikeassa?

Onko henkilö sittenkin väärässä? Entä, jos hän onkin oikeassa? Miten voimakkaat aatteet muokkaavat henkilöhahmoa verrattuna sellaiseen, joka on aina muiden vietävissä? Hauskaa pähkinöintiä!

11. helmikuuta 2019

Tekniikkapähkinä #3


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Henkilöhahmo

Henkilöhahmo on käsitteenä varmasti jokaiselle kirjoittajalle tuttu, ja hyvien henkilöhahmojen luomisesta on myös kirjoitettu paljon. Kullakin kirjoittajalla on myös omat tyylinsä ja lähestymistapansa tarinoiden hahmoihin, minkä vuoksi mietin kauan, mikä aiheeseen sopiva pähkinä voisi olla.

Vastaus tuli eräästä juonellisesta tekniikasta, joka aivan sattumalta ratkaisi erääkseen omaan henkilöhahmooni viime aikoina liittyneet pulmat. K. M. Weiland on kirjoittanut blogiinsa laajan oppaan, joka selittää syvemmin, miten tätä hyödynnetään, joten selitän tempun tässä ainoastaan pähkinänkuoressa.

Tekniikka on seuraava: anna henkilöhahmolle tiedostamaton tarve (eng. need), joka seisoo tämän tavoitteleman asian (eng. want) kanssa ristiriidassa. Henkilö voi esimerkiksi tavoitella rikastumista, koska uskoo näin saavansa rakastettunsa ihailun, mutta oppiikin tarinan edetessä luopumaan ylpeydestään, kun tajuaa kaiken aikaa itse seisseensä onnellisen avioliiton tiellä. K. M. Weiland kutsuu tätä valheeksi, joka hallitsee henkilöhahmon elämää, ja jota henkilö puolustelee itselleen ja muille.

Usein puhutaan myös henkilön sisäisestä heikkoudesta, joka seisoo onnistumisen tiellä, kuten edellisen kappaleen esimerkin ylpeys: joka kerta kun henkilö yrittää saavuttaa tavoitteensa, tämä heikkous astuu peliin ja pakottaa yrittämään uudestaan, kunnes henkilölle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua. Malliesimerkki tällaisesta juonesta on elokuvassa Päiväni murmelina (Groundhog Day), jossa päähenkilö Phil Connors elää saman päivän yhä uudestaan, kunnes tiedostaa heikkoutensa ja selättää sen. Tämän viikon pähkinässä pureudutaan siis valheisiin ja siihen, miten ne näkyvät henkilöhahmon ulkoisessa käytöksessä:

Sulkakynä kirjoittaa ylös sen henkilön salatut ajatukset, joka seisoo lähimpänä sitä. Sulkakynä päätyy henkilön haltuun, joka voi menettää kaiken, jos hänen salaisuutensa paljastuu. Mitä tämä henkilö tekee, ja miten nuo teot paljastavat hänen heikkoutensa, vaikka kynän viesti jäisi lukijalta näkemättä?
Menettäisikö henkilöhahmo kaiken sittenkään? Miten pitkälle tämä henkilö on valmis menemään suojellakseen itseään paineelta muuttua? Hauskaa pähkinöintiä!

Mitä muut lukevat