24. maaliskuuta 2019

Tekniikkapähkinä #6


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Toiminta

Hyvä toimintakohtaus on monien tekijöiden yhteenlaskettu summa. Konflikti on aivan tekstin pinnalla ja pahimmillaan jokin ulkopuolinen voima uhkaa jopa henkilöhahmojen henkeä. Samalla ympäristö on toiminnassa korostuneessa roolissa, koska maasto on täynnä hidasteita ja esteitä, jotka rajoittavat mahdollisuuksia toimia, mutta toisaalta myös mahdollistavat uusia tapoja päästä tavoitteisiinsa.

Niin kuin kaikissa kohtauksissa, toiminta rakentuu kahden ristiriitaisen halun varaan. Kun monesti dialogi toimii tämän konfliktin välittäjänä, toimintakohtauksessa konflikti etenee pääasiassa tekojen kautta — puheiden aika on jo ohi. Hyvin harvoin tavoitteet ovat kuitenkin niin yksinkertaisia kuin kuolema tai sitä pakeneminen: tekojen taustalla on syvempiä tavoitteita tai tunteita, jotka ohjaavat kunkin toimijan käytöksiä. Mikä ajaa sankarin nousemaan, kun tämä uskoo olevansa jo voimiensa äärirajoilla? Mistä periaatteista sankari ei suostu luopumaan? Mitä seurauksia häviöstä on? Kuinka paljon kukin on valmis uhraamaan ollakseen voittaja? Miten likaista peliä toinen on valmis pelaamaan, ja miksi?

Kuvailuun käytetty sanamäärä vaikuttaa lukijan käsitykseen tapahtumien aikasuhteesta. Fyysiset iskut kuvataan tämän vuoksi joskus tekstissä jopa yhdellä sanalla, ja kerronnan rytmitys muuttuu henkilöiden pysähtyessä vetämään henkeä. Kirjoittajan kannalta on tärkeää, että koreografia on mahdollisimman selkeä: Missä kukin on? Mikä on tekojen syy-seuraussuhde? Mitä esteitä ympäristö tuottaa?

Useinkaan tätä koreografiaa ei kannata pistää paperille ele eleeltä, vaikka sen itse tuntisikin, vaan lukijan kannalta on tärkeämpää, että konflikti etenee kohti kohokohtaansa. Tähän auttaa esimerkiksi action-reaction cycle -nimisen tekniikan käyttö.

Nimensä mukaisesti kyseessä on teoista ja reaktioista muodostuva sykli, joka muodostaa rungon jonka varaan teot ja vastateot on hyvä rakentaa. Syklin käynnistää ns. motivaattori (eng. motivation), eli reaktiota vaativa tapahtuma. Vastustaja vetää esimerkiksi esiin aseensa, ja päähenkilön täytyy reagoida siihen. Tämä reaktio muodostuu useasta osasta, joista kaikki eivät aina ole joka kerta läsnä, mutta joista kirjoittaja voi poimia haluamansa.

Tärkeää syklin ymmärtämiseen on kronologia. Se pyrkii heijastamaan ihmisen luontaista toimintaa, eli ensin tapahtuva asia kuvataan myös ensin. Tekniikan etu on myös se, että lukija pystyy sen kautta paremmin ymmärtämään, miksi ja miten jokin tapahtuu. Sykli tuo siis selkeyttä, mistä on etua varsinkin silloin, kun kuvailu on nopean temponsa vuoksi lyhykäistä.

Reaktion kronologia on siksi seuraava:
  • Motivaattorin ensimmäinen seuraus on toisen vaistomainen reaktio. Tämän kuuluvat aistihavainnot (haju, näkö, kipu, kosketus, jne.) ja tahdosta riippumattomat liikkeet (kuten säpsähtäminen) ja automaattiset tunnereaktiot, kuten inho tai pelko. 
  • Tätä seuraa henkilön tietoinen reaktio: tilanteen rationaalinen arviointi ("vastustaja on vaarallinen"), tapahtumien asettaminen asiayhteyteen, kuten menneiden tapahtumien muistaminen eli flashback (vastustajan tiedetään esimerkiksi jo joskus ampuneen jonkun). Tärkeä askel näiden jälkeen on suunnitelman muodostaminen: mihin henkilö aikoo seuraavaksi pyrkiä? Yrittääkö tämä paeta tai suojautua, vai lähteäkö esimerkiksi vastahyökkäykseen? Jos kyseessä on ajokohtaus, pyrkiikö henkilö esimerkiksi edelle tutun sivukadun kautta?
  • Vasta nyt henkilö puhuu ja toimii. Tämä voi heittäytyä maahan ja huutaa tovereitaan suojautumaan, tai yrittää puhua vastapuolen laskemaan aseensa.
  • Seuraavaksi on vastapuolen vuoro käydä sama ketju. Herättävätkö sanat jonkin tunnereaktion? Huomaako vastustaja päähenkilön pyrkimykset ja saa estettyä ne? Seuraako tätä vielä vastaisku?
Näin sykli jatkuu, kunnes konflikti on saatu päätökseen. Samaa tekniikkaa voi käyttää myös vähemmän toiminnallisissa kohtauksissa, jolloin dialogi saa jälleen enemmän valtaa. Sykli luo kuitenkin hyvän pohjan eräälle toimintakohtauksen tärkeimmälle elementille, eli käänteille ja yllätyksille: ennalta-arvaamattomuus saa lukijan mielenkiinnon säilymään, eikä ole selvää viime hetkeen, kumpi osapuoli pääseekö perimmäisiin tavoitteisiinsa.

Hyvin usein panokset jatkavat näin nousuaan, kunnes lukijalle näyttää mahdottomalta, että sankarin on mahdollista enää selvitä haasteista. Tämä on kohtauksen kliimaksi, jossa konflikti ratkeaa suuntaan tai toiseen. Viekas tarinankertoja on saattanut jo kohtauksen alussa piilottaa tekstiin keinon, jolla sankari pääsee vielä pälkähästä. Ohimennen mainittu pensas saattaa näin äkkiä osoittautua juonellisesti hyvin tärkeäksi, tai jokin näennäisesti hyödytön kyky osoittautuu korvaamattomaksi. Mistä pääsemmekin tämän viikon pähkinään:
Biologianopiskelija on matkalla kotiin pitkän baari-illan jälkeen. Hän on kulkemassa isolla aidatulla lammaslaitumelle, mistä opiskelijat usein oikaisevat matkalla kämpilleen, kun puolivälissä matkaa ilmenee, että joku on vaihtanut laiduntajat mekaaniseen ihmissyöjälampaaseen — ja lampaalla on nälkä. Onko tämä vihaisen lampaankasvattajan kosto?
Onko pakeneminen ainoa vaihtoehto, vai onko biologian opinnoista ehkä jotakin hyötyä? Minkälaisessa roolissa laidun itsessään on, minkälaisia esteitä ympäristö voi aidan lisäksi sisältää? Aiheutuuko sankarille humalasta haittaa? Pääseekö tämä ulos aitauksesta vai viekö lammas lopulta voiton? Hauskaa pähkinöintiä!

10. maaliskuuta 2019

Tekniikkapähkinä #5


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Paikka

Hyvin usein sijainnilla on tärkeä rooli tarinassa, oli kyseessä sitten unelias kotikaupunki tai vieras maaginen maailma, johon lukija sinkoutuu päähenkilön mukana. Ympäristö vaikuttaa monella tapaa niihin, jotka siellä asuvat, ja lukija vetää myös johtopäätöksiä henkilöhahmoista riippuen siitä, minkälainen heidän elinympäristönsä on.

Yksinkertaisimmillaan tämä pätee henkilön omaan asuinpaikkaan, joka riippuen siitä onko se siisti tai sotkuinen, täynnä kalliita huonekaluja tai halpaa kierrätystavaraa, maalaa erilaisen kuvan henkilöhahmon persoonasta ja yhteiskunnallisesta asemasta.

Kokemus paikasta on sekin hyvin henkilökohtainen, ja kertoo siksi paljon näkökulmahenkilön persoonasta ja menneisyydestä. Esimerkiksi nuhjuinen jäätelökoju voi herättää henkilössä joko inhoa tai lämpimiä lapsuudenmuistoja riippuen siitä, minkälainen suhde henkilöllä on siihen. Paikalla on historian muodostama identiteetti, joka jättää jälkensä paitsi ympäristöön itseensä, myös siellä asuneisiin ihmisiin.

Muodostamme melko erilaisia oletuksia, mikäli henkilö asuu Tampereella verrattuna siihen, että tämä olisi monta vuotta asunut Tokiossa. Jokainen paikkakunta tuoksuu, näyttää ja kuulostaa erilaiselta, niissä on erilainen ruokakulttuuri, erilaiset tavat, erilaiset muodit.

Paikkaa kehotetaan usein ajattelemaan henkilöhahmona, jolla on oma persoonansa ja historiansa, ja joka voi myös toimia itsenäisenä pelurina juonessa joko olemalla muutoksen kohteena tai asettamalla esteitä henkilöhahmojen tielle. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogiassa päähenkilö Frodon kotipaikalla Konnulla on aivan oma kehityskaarensa, joka noudattelee sekin juonen kulkua. Maailma paitsi muuttuu Frodon mukana, myös asettaa esteitä tämän tielle, näkyvimmin joissa, jotka vuoroin joko helpottavat tai vaikeuttavat sankareiden kulkua.

Samoin paikalla voi myös olla symbolinen rooli. Henkilöhahmojen sisäisen maailman lisäksi se voi kuvastaa maailmaa myös laajemmassa mittakaavassa: talo voi kuvastaa siinä asuvaa perhettä, tai synkkä luola voi kuvastaa mielen kätkettyä maisemaa. Paikoilla voi tehdä tarinoissa paljon, koska ne vaikuttavat niissä eläviin niin paljon, ja siksi tämän viikon pähkinä onkin omistettu kaikille niille tuhansille mahdollisuuksille.

On olemassa talo, jonka jokainen ikkuna johtaa joka aamu eri puolelle maailmaa. Erilaiset aistihavainnot ovat osa talon asukkaan (tai asukkaiden) arkea: hajut, äänet ja näyt virtaavat sisään huoneisiin. Minkälaista on asua tällaisessa talossa?
Onnistuneen paikan kuvaus on usein kiinni yksityiskohdista. Mitä kannattaa kertoa, mitä jättää pois? Mihin asioihin näkökulmahenkilö kiinnittää huomiota, mihin ei? Minkälaisia tunteita paikka herättää sen asukkaissa? Entä lukijassa?

Miten paikan erityispiirteet vaikuttaisivat juoneen? Minkälainen on sen historia? Ohjaako paikan luonne sinulla myös tarinan juonta? Miksi? Miksi ei? Näitä ja monia muita asioita voi olla kiinnostavaa pohtia. Hauskaa pähkinöintiä!

24. helmikuuta 2019

Tekniikkapähkinä #4


Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Motivaatio

Ei ole tekoja ilman motivaatiota: ihminen ei nouse joka aamu sängystäkään, jollei tällä ole syytä tehdä niin. Moni on valmis uhraamaan paljon sen eteen, että saavuttavat tärkeän tavoitteen tai palkinnon, oli se sitten yhteistä hyvää koskeva tai henkilökohtainen. Aatteet ja halut ohjaavat meitä, ja niinpä näiden ymmärtäminen myös tarinankerronnassa on tärkeää.

Tarinoiden antagonistit jäävät kuitenkin herkästi motiiveiltaan ohuiksi, karrikatyyrisiksi uhkakuviksi, joiden teot selitetään puhtaalla pahuudella. Oman päänsä sisällä nämä antagonistit ovat kuitenkin oman tarinansa sankareita -- radikaaleja uskalikkoja, jonka näkemys maailmasta on heidän itsensä mielestä täysin perusteltuja. Siksi he yrittävät niin usein puhua tarinan päähenkilöä puolelleen ja saattavat jopa suuttua, kun heitä ei suostuta uskomaan. Jos muut vain kuuntelisivat heitä…

Tämän viikon pähkinässä astutaan siis perinteisen antagonistin saappaisiin. Onko antagonismi ehkä sittenkin vain katsojan silmissä?

Henkilö on järkähtämättömän vakuuttunut, että ainoa keino pelastaa maailma on tuhota se. Miten hän perustelee ajatuksen itselleen ja muille, kun kukaan hänen ympärillään ei usko häntä? Kuinka pitkälle hän on valmis menemään todistaakseen olevansa oikeassa?

Onko henkilö sittenkin väärässä? Entä, jos hän onkin oikeassa? Miten voimakkaat aatteet muokkaavat henkilöhahmoa verrattuna sellaiseen, joka on aina muiden vietävissä? Hauskaa pähkinöintiä!

Mitä muut lukevat