20. lokakuuta 2019

Helsingin kirjamessut 2019

Eli kuinka olla monessa paikassa samaan aikaan?


Oletko täällä vain kirjamessujen ohjelmaa varten? Hyppää suoraan tärppeihin tästä.

En ole aina ollut armollinen Helsingin kirjamessuille; vuonna 2017 menin niinkin pitkälle, että kehotin väkeä menemään Turkuun. Seuraavana vuonna messujen ohjelmajohtaja sitten muuttui ja moni asia meni Helsingissä uusiksi, mikä herätti toisissa närää ja itsessäni varovaista optimismia.

Ronja Salmi tiimeineen on nyt saanut lämmittelyvuoden ja minusta on perusteltua sanoa, että hänen visionsa kirjamessuista on tänä vuonna päässyt kunnolla esiin. Siinä missä edellisvuosi tuntui lämmittelykierrokselta, nyt radikaalit ideat ovat tulleet täytäntöön. Niistä erityisen mielenkiintoisena esimerkkinä on torstaina ja perjantaina tarjolla olevat messukaverit, jotka nimensä mukaisesti kulkevat tarvittaessa yksinäisen messukävijän tukena. Kiitos messukaveripalvelusta kuuluu varmasti suurelta osin myös Ammattiopisto Liven opiskelijoille, jotka tähän ovat ilmaiseksi ryhtyneet.

Kirjamessujen kokoinen tapahtumaan osallistumiselle voi olla joillakin ihmisillä kova kynnys, vaikka kiinnostusta olisi, ja niinpä toivon, että vaikkeivät samat opiskelijat saapuisikaan paikalle ensi vuonna, messukavereita tulee näkemään myös tulevina vuosina tekemässä kirjallisuutta saavutettavaksi sellaisille, jotka eivät muutoin ehkä messuille olisi saapumassa.

Kokonsa vuoksi kirjamessut voivat olla kaoottinen paikka ensikävijälle.

Messukävijöiden määrä on ollut viime vuosina kovassa nousussa, enkä olisi yllättynyt, jos ennätyksiä rikotaan myös tänä vuonna. Messuilla on panostettu kuluneet pari vuotta nuorten kiinnostuksen herättämiseen, mikä tämän vuoden ohjelmassa myös näkyy nuortenkirjallisuuden selkeämmässä esilläolossa. Samaan aikaan spekulatiivinen fiktio (mm. fantasia ja tieteiskirjallisuus) on tervetulleessa nousussa: kun aloin käydä Helsingin messuilla vuonna 2013, genreohjelmaa oli surettavan vähän, nyt sitä riittää joka viikon tarpeiksi.

Niihin aikoihin kahden tunnin mittaiset kustannusalaa käsittelevät paneelit olivat vielä yleisiä. Nykyään puoli tuntia on kaiken ohjelman vakiomitta, mistä olin viime vuonna skeptinen, mutta joka tuntui olevan helpotus panelisteille: usein keskustelussa päästiin nopeammin asiaan ja panelistit saivat hyvän vetäjän avulla yhtä paljon tai enemmänkin asiaa mahtumaan annettuun aikaansa.

Yle Areenassa on muuten yhä katsottavissa viime vuoden Haluatko kirjailijaksi? -paneeli, jota suosittelenkin kaikille, jotka työstävät tällä hetkellä esikoiskirjaansa. En tiedä, onko Ylen kameraväki paikalla myös tänä vuonna, mutta lupaan tiedottaa asiasta vähintäänkin Twitterissä, kun tiedän.


Ohjelman monimuotoisuudesta päätellen puolituntisiin siirtymisen voittajia ovat olleet varsinkin pienkustantamot ja indiekirjailijat. Halpaahan messuille osallistuminen ei ole — 4 neliömetrin ständi maksaa 1600€ euroa ennen veroja ja on suhteessa kalliimpaa juuri pienille tahoille, sillä neliömetrien hinnat halpenevat, mitä enemmän niitä ottaa. Kaikilta näytteilleasettajilta verotetaan nimittäin metritilan lisäksi mm. näkyvyysmaksu (mitä tämä sitten tarkoittaakin) laitteiden ja mainostilan lisäksi, mikä pienkustantamon budjetissa voi olla aika tuntuva siivu.

Suosittelen tämän vuoksi käymään varsinkin näillä pienillä pöydillä katsomassa, josko niistä löytyisi jotakin mukaansatempaavaa! Suomen kustannuskenttä on valmiiksi pieni, ja pienet kustantamot jäävät muutenkin suurempien jalkoihin, mutta pienkustantamot ovat usein niitä, joista löytyy ymmärrys kokeellisemman kirjallisuuden julkaisemiselle — mikä tietysti kirjailijoille on hyvä asia.

Lyhyemmät ohjelmaslotit kuitenkin edistävät sitä, että esiintymisaikaa jää muillekin kuin suurten kustantamojen taatuille myyntitykeille. Esikoiskirjailijat ovat päässeet tänä vuonna ilahduttavasti esiin, ja tämä on myös ensimmäinen vuosi, jona muistan nähneeni näin paljon kirjoittamista ja kustantamista koskevia paneeleita ruotsiksi.

Tärppejä poimivalle bloggaajalle tämä merkitsee, että tämän vuoden ohjelma aiheuttaa varsinaisen runsaudenpulan. Kuinka jakaa parhaat menovinkit, kun niitä on niin paljon, ja mihin päin kalenteria oikein mahduttaa ne kaikki itseään henkilökohtaisesti kiinnostavat paneelit, kun saman puolituntisen aikana saattaa olla kolmekin kiinnostavaa ohjelmaa?

Laajan tarjonnan vuoksi oma listaukseni ei voi millään lailla olla tyhjentävä, mikä hyvä ongelma onkin. Suosittelen tutustumaan Nuorten Voiman Liiton ja Suomen Kirjailijaliiton messuohjelmiin kokonaisuudessaan, samoin ruotsia osaaville Svenska litteratursällskapetin ohjelmaan.

Tänä vuonna olen myös ensimmäistä kertaa kiinnittänyt huomiota Books on Demandin omaan messuohjelmaan. BoD:n paneelit on pääosin suunnattu indiekirjailijoille, mutta varsinkin markkinointi on taito, joka kirjailijan kannattaa hallita kustannusmallista riippumatta.

Kirjailijoille myöskin huomioksi, että Sanasto on sekin messuilla läsnä. Sanaston toimialaan kuuluu muun muassa vuodesta 2017 maksettu lainauskorvaus, jonka välillä näkee herättävän kirjailijoissa kysymyksiä. Sanaston osastolla ollaan varmasti valmiita neuvomaan sellaisia, joille järjestelmä ei vielä ole tuttu. Samoin BoD:n osastolla on väkeä neuvomassa sellaisia, joita omakustantaminen kiinnostaa.

Viikon menotärpit


Keskiviikko 23.10.


BoD ottaa muihin messuväkeen etumatkaa aloittamalla kirjoista puhumisen jo keskiviikkona. Tapiolan kirjastossa on kello 18:00-20:00 kuultavissa mm. Katri Sisko kertomassa kokemuksiaan omakustantamisesta ja antamassa käytännön vinkkejä oman kirjan julkaisuun.

Tapiolan kirjasto on kätevästi nykyään paitsi bussireittien, myös metron varrella, eli sinne on helppo saapua joka puolelta pääkaupunkiseutua. Luvassa on varmasti hedelmällistä keskustelua monesta kirjailijuuden osa-alueesta, joten suosittelen lämpimästi tapahtumaa sellaisillekin, joita omakustantaminen ei itsessään kenties kiinnosta.

Torstai 24.10.

Blåbärslandet-lava | 15:00-15:30
Behövs små förlag i Svenskfinland? [SVE]
Kustantamo Marginalin Lisen Sundqvist ja En liten bokin Ida-Lina Nyholm keskustelevat ruotsinkielisestä pienkustantamisesta Suomessa. Tarvitaanko suomenruotsalaisia pienkustantamoita?
Järjestäjät: Kustantamot Marginal ja En liten bok

Töölö-lava | 15:00-15:30
Kritiikkitapaus: Kriitikko brändiyhteistyökumppanina?
Taitekriitikkoihin ja journalisteihin yritetään yhä useammin vaikuttaa, jotta taiteilija esitettäisiin mediassa tämän itsensä haluamassa valossa. Taidekritiikin tulevaisuudesta ovat keskustelemassa toimittaja Iida Sofia Hirvonen, kriitikko Kalle Kinnunen ja kriitikko/kirjailija Marissa Mehr.
Järjestäjä: Suomen arvostelijain liitto / Kritiikin Uutiset

Töölö-lava | 15:30-16:00
Haluatko kirjailijaksi?
Kustantamo S&S:n Mirjam Ilvas, Gummeruksen Johanna Laitinen ja WSOY:n Lari Mäkelä kertovat, mitä kirjailijaksi pyrkivän on hyvä tietää, jotta käsikirjoitus ylittäisi kustantamon julkaisukynnyksen.
Järjestäjä: Suomen Kustannusyhdistys

Töölö-lava | 16:00-16:30
Käsikirjoituksesta kirjaksi
Gummeruksen myynti- ja markkinointijohtaja Katja Leino, Tammen kustannuspäällikkö Petra Maisonen ja Atenan kustantaja Ville Rauvola kertovat, miten käsikirjoitus muuttuu valmiiksi kirjaksi ja mitä kustantamon henkilökunta tekee.
Järjestäjä: Suomen Kustannusyhdistys

Kruununhaka-lava | 16:00-16:30
Miten tuet luovuuttasi?
Taidepedagogi/muotoilija Laura Isoniemi ja muotoilija Krista Kosonen jakavat Tiedetorilla neuvoja, kuinka luovuutta voi ylläpitää ja miten luovia lukkojaan voi poistaa.
Järjestäjä: Aalto ARTS Books

Blåbärslandet-lava | 17:00-17:30
Om skrivandets meningsgivande poler [SVE]
Kirjoittaminen ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista — joskus siihen liittyy rajujakin tunnekuohuja. Kirjoittamisesta ja kirjailijan elämästä keskustelevat kirjailijat Henrik Jansson ja Mikaela Nyman.
Järjestäjät: Ellips ja Scriptum

Perjantai 25.10.

Töölö-lava | 17:00-17:30
Inspiraatiota kirjoittamiseen!
Mitä tapahtuu, kun runoilijat Jyrki Kiiskinen ja Silene Lehto haastetaan kirjoittamaan runoutta livenä? Luovan kirjoittamisen opastuksen tarjoavat yhteistyössä runoyhdistys Nihil interit sekä kustantamot Teos ja WSOY.
Järjestäjä: Nuoren Voiman Liitto

Hakaniemi-lava | 18:00-18:30
Seksistä kirjoittamisen sietämätön vaikeus
Miten seksistä kirjoitetaan hyvin? Seksikohtausten roolista ja haasteista ovat puhumassa kirjailijat Salla Simukka ja Siri Kolu sekä somevaikuttaja Eino Nurmisto.
Järjestäjä: Yle Kioski

Osasto 6g40 | 18:00-
Kirjailijoiden verkostoitumisilta
Books on Demand kutsuu kaikki omakustantajat ja omakustantamisesta kiinnostuneet verkostoitumaan osastollaan 18:00 alkaen. Paikalla luvataan olevan juotavaa ja pientä purtavaa sekä vinkkejä kirjan julkaisuun ja markkinointiin, muista kirjoittamisesta kiinnostuneista puhumattakaan.
Järjestäjä: Books on Demand

Lauantai 26.10.

Blåbärslandet-lava | 10:30-10:00
Estetik på och mellan bokpärmar [SVE]
Journalistinen valokuvateos haastaa pohtimaan hyvän maun, tyylin ja kauneuden käsityksiä tuoden vahvasti esiin päähenkilönsä: hierontapaikoissa työskentelevät naiset, ikkunoiden somistajat. Valokuvat, kuvakerronta, haastattelut ja essee, formaatti, viimeistelty avoselkä arkki numeroineen, värivalinnat, sekä tarkoitusta varten kustomoitu Phuket-fontti muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden.
— Kaunis kirja -palkinnon tuomarit Johanna Bruunin suunnittelemasta kannesta
Miten fontit, värit ja muoto vaikuttavat kirjan ulkomuotoon? Graafinen suunnittelija Johanna Bruun kertoo, kuinka tehdään kirja, joka on esineenä kaunis.
Järjestäjä: Åbo Akademis bibliotek

Osasto 6g40 | 12:00-12:30
Tee kirjastasi totta – näin omakustantaminen toimii
BoD:n edustaja kertoo, mitä omakustanteet ovat ja miten omakustantaminen toimii. Vinkeistä voi olla hyötyä myös perinteisille kirjailijoille, jotka haluavat parantaa esim. markkinointitaitojaan.
Järjestäjä: Books on Demand

Osasto 6g40 | 12:30-13:00
Miten julkaista menestynyt omakustanne
Kirjailija E. E. Leivo on ollut perustamassa Puustellin tarinat -kirjallisuusseuraa ja pitänyt mm. Suomen ensimmäistä pop up-omakustannekirjakauppaa. Luvassa keskustelua Leivon omista kirjoista ja myös onnistuneista omakustanteista yleensä.
Järjestäjä: Books on Demand

Töölö-lava | 12:30-13:00
Katse kristallipalloon – kirjallisuus vuonna 2029
Kansanedustajat Hilkka Kemppi ja Erkki Tuomioja, kirjailija Tommi Kinnunen ja Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen puhuvat kirjallisuuden asemasta ja taiteilijoiden toimeentulosta. Miltä taiteellinen työ mahtaa näyttää kymmenen vuoden kuluttua?
Järjestäjä: Suomen Kirjailijaliitto

Töölö-lava | 13:00-13:30
Kirjailijan kukkaro
Kirjailijan toimeentulo on riippuvainen paljon muustakin kuin kirjamyynneistä – varsinkin apurahoilla on suuri merkitys. Kirjailijat Jussi Siirilä, Pauliina Vanhatalo ja Johanna Sinisalo puhuvat kirjailijan tuloista ja omista tulonlähteistään.
Järjestäjä: Suomen Kirjailijaliitto

Töölö-lava | 14:00-14:30
Hätätilanteessa riko lasi
Kirjailijat Virpi Hämeen-Anttila, Marko Hautala ja Markku Paasonen keskustelevat luovan työn syklisyydestä ja jakavat vinkkejä miten päästä eteenpäin, kun kirjoittaminen ei suju.
Järjestäjä: Suomen Kirjailijaliitto

Osasto 6g40 | 15:00-15:30
Oman kirjan markkinointi
Kirjailija Kari Wikholm jakaa omien onnistumistensa pohjalta vinkkejä kirjan tehokkaaseen markkinointiin ja kirjan saamiseen näkyviin suuriin kirjakauppoihin.
Järjestäjä: Books on Demand

Blåbärslandet-lava | 15:00-15:30
Novellen – mellan raderna [SVE]
Ovatko novellit nousussa suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa? Kirjailijat Mia Franck ja Ann-Sofi Carlsson keskustelevat koskettavan novellin kirjoittamisesta ja novellikokoelmistaan.
Järjestäjä: Marginal

Töölö-lava | 15:00-15:30
Hylkäyskirjeen jälkeen
Hylsyjä ei voi estää. Hylkäyskirjeistä ja niistä selviämisestä puhuvat Anna-Kaari Hakkaraisen haastattelemina kirjailijat Harri V. Hietikko ja Salla Simukka.
Järjestäjä. Suomen Kirjailijaliitto

Osasto 6g40 | 15:30-16:00?
Scifin ja fantasian julkaiseminen omakustanteena
Täällä blogissakin vierailleet kirjailijat Raita Jauhiainen ja Inna Airola keskustelevat yhdessä Skessa Kaukamaan kanssa scifi- ja fantasiakirjallisuuden omakustantamisesta. Mitä mahdollisuuksia omakustantaminen tarjoaa erityisesti spefikirjailijoille?
Järjestäjä: Books on Demand

Töölö-lava | 16:30-17:00
Esikoiskirjan tuska ja ihanuus
Kirjailijat Marjo Heiskanen, Jyri Paretskoi ja Minna Rytisalo keskustelevat siitä, minkälaisia neuvoja olisivat halunneet kuulla ennen ensimmäisen teoksensa julkaisua.
Järjestäjä: Suomen Kirjailijaliitto

Töölö-lava | 18:00-18:30
Mitä Suomi kuuntelee? Keskustelua äänikirjoista
Äänikirjat ovat yleistyvä tarinankerronnan muoto. Uuden formaatin mahdollisuuksista ja rajoitteista ovat keskustelemassa Miklu, Paula Noronen, Juha Vuorinen ja Elina Kilkku, vetäjänä Storytellin maajohtaja Mari Wärri.
Järjestäjä: Storytel

Sunnuntai 27.10.

Osasto 6g40 | 11:00-11:30
Tee kirjastasi totta – näin omakustantaminen toimii
Toisinto lauantain opastuksesta omakustantamisen ja markkinoinnin saloihin.
Järjestäjä: Books on Demand

Osasto 6g40 | 11:30-12:00
Paikallisuus, valtti kirjan markkinoinnissa
Kirjailija Anna Titta kertoo, miten kirjailija voi hyödyntää paikallismediaansa ja paikallistapahtumia markkinoidakseen kirjaansa.
Järjestäjä: Books on Demand

Kallio-lava | 13:30-14:00
Att skriva normbrytande ungdomsböcker [SVE]
Miten kirjoitat normeja rikkovista hahmoista, kun itse kuuluu normiin? Entä miten kirjoittaa elämästä, jonka nuoret tunnistavat omakseen? Nuorille kirjoittamisesta ovat puhumassa kirjailijat Julia Wickholm, Henna Johansdotter ja Monica Vikström-Jokela.
Järjestäjä: Kustantamo Förlaget

Osasto 6g40 | 14:00-14:30
Ammattimainen kirjan toteutus
Toimittaja/kirjailija Julian Rauhaniemi kertoo kokemuksistaan esikoisromaaninsa omakustantamisessa ja markkinoinnissa.
Järjestäjä: Books on Demand

Töölö-lava | 17:30-18:00
Kritiikittömät. Miltä tuntuu jäädä ilman julkista vastaanottoa? Millaista logiikkaa julkisuus noudattaa?
Nuoren Voiman päätoimittaja Vesa Rantama keskustelee runoilija Susinukke Kosolan ja runoilija/kriitikko Virpi Alasen kanssa kirjallisuuskritiikeistä.
Järjestäjät: Nuoren Voiman Liitto ja Suomen arvostelijain liitto

6. lokakuuta 2019

Editointipäiväkirja #2, osa 6



Kesän meni kiihkeän kirjoittamisvimman vallassa. Oli päiviä, joina paperille löysi kokonainen luku, ja näitä päiviä alkoi olla niin monta, että aloin jo pitää niitä itsestäänselvyytenä. Mutta luovassa työssä mikään ei ole itsestäänselvyys — kova työtahti yhdistettynä kesän muihin huoliin vaati ennen pitkää hintansa, ja editointi loppui moneksi viikoksi seinään.

Yhtenä päivänä sana kulki, seuraavana kykenin tuskin edes ajattelemaan. Mikään hyväksi todettu keino ei auttanut minua blokista ulos, vaan huomasin myös mielenterveyteni alkavan rakoilla terveyteni oltua jo jonkin aikaa heikko.

Sanalla sanoen, olin polttanut itseni loppuun. Takerruin itsetuntoni säilyttääkseni mahdollisimman kauan ajatukseen, että työ lähtisi luistamaan taas pian, mutta päivät venyivät viikoiksi, sitten kuukaudeksi, sitten—.

* * *

Kiire on harvoin hyväksi yhdellekään projektille, luoville töille vielä vähemmän. Olen kiitollinen pakotetusta tauosta, vaikka yhä haraan sen jälkiseurauksia vastaan. Olen aloittanut tämän kirjoituksen työstämisen puolen tusinaa kertaa ja joutunut lopettamaan, koska sanat ovat hylänneet minut; olen kirjoittanut viikoittain vain vähän, pakottanut itseni ulos talosta läppärin kanssa kohtaamaan möröt, jotka tarinan lopun lähetessä ovat hyökänneet kevättäkin kovemmalla voimalla; olen keskittänyt voimani itsestäni huolehtimiseen — sen hyväksymiseen, että asiat vievät usein aikaa.

Olen kamppaillut sisäisiä ääniäni vastaan — ja ulkoisia, jotka tulevat lähipiirini henkilöiden muodossa — avuliain sanakääntein, ja silti tahattoman vahingollisin — kysymään, onko näkemässäni vaivassa sitä arvoa, jonka sille itse annan.

Blogin lukijat tietävät, etten juuri kaihda kirjailijan elämän realiteetteja: ettei kirjoittamalla elä, että kirjat pian julkaisun jälkeen päätyvät jo makulointiin, ettei bestsellerlistoille mahdu kuin hyvin harva. Vaikka uskon, että kustannusalan tosiasioiden tunteminen on kirjailijaksi pyrkivälle (puhumattakaan jo julkaisseille kirjailijoille) arvokasta, näillä asioilla on hyvin vähän, jos lainkaan, vaikutusta itse luovaan prosessiin: kun ne tuo tekstin kanssa samaan huoneeseen, kohtaa blokin, tai vielä pahempaa nihilistisen epäilyksen siitä, onko taiteellisella työllä merkitystä muuna kuin välineenä jollekin muulle.

Tuo nihilismi on välillä uhannut hiipiä sisään tuomitsemaan työn ennen kuin se edes on vielä valmis. Väsyneenä sitä vastaan on vaikeampi taistella, ja kirjoittamattomuus tuo mukanaan myös intensiivistä häpeää, joka käy paitsi egoon, helposti myös minäkuvaan. Tämä silloinkin, kun ymmärtää tilan olevan väliaikainen ja johtuvan itsestä riippumattomista syistä.

Nihilismille olisi helppo antaa periksi ja luovuttaa. Olen viime aikoina paljon puhunut kirjoittamisesta erään ystäväni kanssa, joka on vasta lyhyen aikaa sitten löytänyt luovuuden ilot. Puhumme joskus tarinankerronnan tekniikoista, mutta yhdeksän kertaa kymmenestä puhumme siitä, miten monenlaisia henkisiä esteitä kirjoittamiselle löytyy, ja kuinka niistä tulee tietoiseksi vasta tartuttuaan kynään.

Niin monet meistä jakavat nuo samat epävarmuuden ja pelon tunteet, ja olen monet kerrat viime aikoina pohtinut, kuinka moni mahtaa kompastua niihin koska eivät tunne ketään, joka voi sanoa heille: se, mitä tunnet, on normaali osa tätä työtä. On normaalia, että pidät omaa tekstiäsi kamalana sontana. On normaalia, että pelkäät, ettei kukaan halua lukea sitä.

On normaalia pelätä, ettet koskaan voi olla niin hyvä kuin haluaisit olla. On normaalia, että ensimmäiset luonnoksesi ovat virheitä täynnä. On normaalia, ettet tiedä mitä olet tekemässä. Kukaan meistä ei tiedä.

I remember when it was all done in first draft telling Gene Wolfe, who is the wisest writer I know and has written more excellent novels than any man I’ve met, that I thought I had now learned how to write a novel. Gene looked at me, and smiled kindly. “You never learn how to write a novel,” he told me. “You only learn to write the novel you’re on.”

He was right. I’d learned to write the novel I was writing, and nothing more. Still, it was a fine, strange novel to have learned how to write. I was always aware of how very far short it fell of the beautiful, golden, gleaming, perfect book I had in my head, but even so, it made me happy.

[…] I finished it, eventually, and I handed it in, taking a certain amount of comfort in the old saying that a novel can best be defined as a long piece of prose with something wrong with it, and I was fairly sure that I’d written one of those.
— Neil Gaiman, Unohdettujen jumalien juhlapainoksen esipuhe

* * *

Tätä kirjoittaessa olen arviolta yhdeksän luvun päässä epilogista. 25% tai vajaat 30 000 sanaa. Kaksi viikkoa nopeimmalla kirjoitustahdillani, mutta mitä luultavammin useita kuukausia, koska kohtaan jatkuvasti kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia. Tästä eteenpäin kaikki on uutta materiaalia, ja teknisesti vaikeaa toteuttaa, koska jaoin alkuperäisen käsikirjoituksen kahteen kirjaan.

Tekstin täytyy tehdä paljon, mutta ennen kaikkea olla tyydyttävä. Olen tässä vaiheessa setvinyt rakenteelliset pulmat, mutta kohtausten tasolla työtä on vielä.

Suunta on jatkuvasti eteenpäin, ja sen täytyy riittää, vaikka kuinka olen malttamaton.

31. toukokuuta 2019

Editointipäiväkirja #2, osa 5

Olen viime aikoina ratkonut tavallista enemmän ongelmia paperilla, koska ne ovat olleet liian suuret mahtuakseen päähän. Yllä yksi kaavoista, joiden varaan nojaan ollessani eksynyt.

Vihaan ja rakastan tätä vaihetta editoinnissa. Koska tarinarunko on valmis ja rakenteelliset muutokset on tehty, minulla on ensimmäistä kertaa vapaus täydentää ja syventää, saada lihaa luiden päälle. Olen piirtänyt karttoja ja tehnyt kuvakollaaseja; hion dialogia, lisään kuvauksia. Välillä jopa sallin itselleni lausetason hiomista vaikka tiedänkin, että paljon muuta pitää tehdä ensin.

Päätavoitteeni on nyt löytää tarinalle estetiikka, joka tukee tunnelmaa ja teemaa, ja olen yllättynyt siitä, kuinka työlästä tämä on sellaisellekin ihmiselle, joka on tottunut ajattelemaan visuaalisesti. Ehkä visuaalisuuteen painottuminen toisaalta myös luo minulle vaatimuksia, joita ei jokaisella ole. En osaa olla tyytyväinen kuvaukseen tai sanavalintaan, joka on jäänyt jollain tapaa puolitiehen.

Estetiikkaa enemmän kuitenkin yritän keskittyä rytmiin: kuinka dialogi soljuu, kuinka konflikti venyy ja kääntyy. Mikä on minusta lukijana tyydyttävää? Tekeekö tämä ratkaisu minut onnelliseksi? Minkälaista tarinaa haluaisin lukea, jos en itse olisi kirjoittamassa sitä? Yritän unohtaa potentiaalisen yleisön ja olla rohkeasti oma itseni, vaikka osa minua huutaa tuomion pelkoa. Olen tottunut vetäytymään kuoreen ja pitämään verrattain pientä ääntä itsestäni, ja joudun kamppailemaan tämän ujouden kanssa valuttaakseni estottomasti mielikuvitukseni luonnokset paperille. Tämä vaihe luomisprosessia on tällä hetkellä työläin, koska käytän lihaksia, jotka niin kauan ovat olleet käyttämättä.

Tyydyttävän tarinan tavoittelu on myös saanut minut poikkeamaan totutusta ja luopumaan kronologisessa järjestyksessä kirjoittamisesta. Viimeistelin joitakin päiviä sitten romaanin epilogin, vaikka keskikohta on vielä editoimatta. Työstin sen perään viimeiselle luvulle uuden raakaversion, mutten ole vielä kirjoittanut sitä auki, koska jokin vaisto sanoo, ettei luku ole vielä kypsä. Sen jälkeen olen liikkunut luku kerrallaan taaksepäin kolmannen näytöksen alkuun. Nyt olen hypännyt keskikohtaan, koska koko romaani seisoo tämän yhden luvun varassa ja kaikki tekemäni päätökset säteilevät sieltä.

Romaanin viimeinen neljännes on nähnyt editoinnissa eniten muutoksia lukijapalautteen seurauksena. Tarinakaavojen tutkiminen on tässä ollut todellinen pelastus, koska rakenneanalyysi auttaa huomaamaan, mitä lupauksia on lukijalle tehnyt ja mitkä niistä on jäänyt täyttämättä. Eräskin sivujuonistani on seuraa romanssikaavaa, mutten ollut tiedostanut sitä enkä siksi ollut antanut riittävästi tilaa romanssille ominaisille juonenkäänteille. Oivalsin asian aivan sattumalta käydessäni vanhaa materiaaliani läpi muussa tarkoituksessa ja löytäessäni sieltä tarinasiemenen erääseen toiseen romaaniprojektiin. Artikkelista pohjoismaisesta chick litistä löytyi vielä oivallinen kaava, jota lukiessani tajusin, mitä luvuista kaiken aikaa puuttui.

Liekö kohtalo vai sattumaa, että luin Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon vain vähän aikaa sitten? Pystyin täysin odottamatta käyttämään tätä inspiraation lähteenä, vaikka teksteillä ei ulkoapäin katsoen ole mitään tekemistä keskenään. Tätä kai tarkoitetaan, kun kirjoittajille sanotaan, että kirjailijaksi pyrkivän täytyy myös lukea paljon, katsomatta genreen.

Vapaus kirjoittaa

Vaikken vietä virallista kesälomaa, yliopiston verkkokurssit antavat minulle pitkälti vapauden määrätä omat aikatauluni. Kuten moni blogin lukija varmasti on itse kokenut, tyhjä kalenteri on yhtä aikaa siunaus että kirous, koska motivaatio ja työrutiini haihtuvat sillä hetkellä, kun rakenteet elämästä katoavat.

Olen viime viikot kokenut tavallista enemmän vastentahtoa istua aamulla läppärin ääreen. Nytkin kirjoitan blogiin päiväkirjaa, kun minun pitäisi olla työstämässä romaanin keskeisintä käännekohtaa, joka teknisessä monimutkaisuudessaan herättää minussa sanatonta kauhua.

Kauhu ja välttelykäyttäytyminen tietysti osin korreloivat keskenään, mutta toisaalta tartuin haastaviin lukuihin siksi, että motivaationi työstää keskikohtaa oli lyssähtänyt. Olen keskikohdan kanssa aika hukassa enkä aivan tiedä, mitä siltä haluan. Helpompaa on ollut siirtyä sellaiseen, josta minulla on vahvempi käsitys.

Kaiken takana on tietysti pelko. Pelko epäonnistumisesta. Pelko hylsyistä. Pelko naurunalaiseksi tulemisesta. Ja joka päivä tartun kahviin ja katson pelkoa silmiin.

Päivinä, jolloin muut velvollisuudet vetävät minut pois näppäimistöltä, löydän itseni yöllä valvomasta, koska palan kauhusta huolimatta tarpeesta kirjoittaa. Kunpa sama palo vain tulisi jo aamulla, kun aikaa on paljon.

Silti olen tyytyväinen jokaisesta päivästä, jolloin jotakin käsikirjoituksessa on muuttunut, koska niin kauan kun jatkan, lopun täytyy ennen pitkää tulla vastaan.

Muina aikoina asettaisin itselleni päivittäisen sanatavoitteen, mutta sanatavoitteet eivät tässä vaiheessa työtä oikeastaan edusta mitään. Hypin luvusta toiseen kirjaamassa itselleni muistiinpanoja, luonnostelen sieltä, nipistän täältä. Yritän ymmärtää, mikä tekstille on tärkeää, eikä sillä ole mitään tekemistä sanamäärien kanssa. Olin alkujaan vannonut, etten enää kirjoittaisi toista raakaversiota, mutta tässä on joutunut hyväksymään, että välillä tukiranka on täytynyt kirjoittaa paikoin uudestaan.

En voi kyllin ilmaista, kuinka tyytyväinen olen, että kirjoitin uutenavuotena perusteellisen outlinen, koska tämä dokumentti on toiminut täysin korvaamattomana tukena ajattelutyölle. Minulla olisikin outlineista paljonkin sanottavaa, mutta sen aika ei nyt ole tässä; opin koko ajan niin paljon, etten ehdi tai kykene täällä blogissa kertomaan puoliakaan. Lupaan palata niistä mahdollisimman moneen myöhemmin syksyllä, kun käsikirjoitus on (sormet ristiin!) viimein maailmalla.

Mutta sitä varten minun on lopetettava tämäkin välttelykäyttäytyminen. Editointi odottaa!

Mitä muut lukevat