28. lokakuuta 2018

Runokokoelman syntyvaiheista: haastateltavana Vesa Haapala



Saan säännöllisin väliajoin yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat valmiit lähettämään käsikirjoituksen kustantajalle tai jotka harkitsevat tekstin lähettämistä, mutta jotka kokevat epävarmuutta siitä, miten tilanteessa kuuluisi toimia. Joskus osaan ohjata kysyjät oikeaan suuntaan, mutta varsinkin runouden kohdalla tietämykseni on ollut niin hatara, etten ole osannut sanoa juuta enkä jaata.

Onpa tietooni tullut tapaus, jossa jollakulla oli tuhansia runoja pöytälaatikossaan, ja silloin on ymmärrettävästi vaikeaa yleensäkään päättää, miten kokonaisuutta pitäisi jäsennellä. Koska runokokoelman julkaisu selvästi kiinnostaa monia, oli aika kysyä asiasta itseäni viisaammalta.

Minulla oli vastikään tilaisuus tutustua Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtoriin Vesa Haapalaan, joka on lyriikan tutkijan lisäksi myös itse runoilija. Haapalan esikoisteos Vantaa paitsi voitti Kalevi Jäntin palkinnon, myös keräsi lukuisia muita palkintoehdokkuuksia, ja Haapalan runoja on sittemmin käännetty usealle muulle kielelle.

Mikä olisikaan siis parempi taho, jolta kysyä hyvän runokokoelman saloja?

Ilokseni Haapala suostui vastaamaan blogin lukijoita vaivanneisiin kysymyksiin. Keskustelu oli ainakin itselleni valaiseva, eli toivon seuraavasta olevan iloa lukijoillekin!

Miten runokokoelma syntyy?

Aloitetaan kuitenkin ajasta ennen palkintoja ja yli kymmenvuotista kirjailijanuraa. Esikoiskokoelman julkaisuaikaan Haapala oli kolmissakymmenissään, mutta kirjailijan kirjallinen elämähän ei koskaan ala tästä.

Haapalan pöytälaatikkoon on kertynyt satoja runoja. Kirjoittaminen tuli merkittäväksi osaksi Haapalan elämää lukiossa, kun kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneet kaverit tartuttivat samat kiinnostukset häneen.

Sitä ennenkin Haapala oli spontaanisti kirjoittanut runoja keinona ilmaista ajatuksia, jotka heräsivät esimerkiksi ulkona luonnossa tai polkupyörän selässä. Hän lähetti runojaan kilpailuihin, missä osa niistä julkaistiinkin, mutta opinnot tulivat yliopistossa kirjoittamisen tielle.

Vuonna 2005, kun Haapala oli saanut valmiiksi lyriikkaa koskevan väitöskirjansa, ajatus akateemisesta tutkimuksesta tympi Haapalaa niin, että hän koki tarvetta saada etäisyyttä akateemisesta työstä. Syntyi idea runokokoelmasta, joka rakentuisi hänelle tärkeän virkistyspaikan eli Vantaanjoen historian ympärille. Hän päätti tehdä runoja joesta ja joen asujista ja sijoittaa ne historiallisesti eri aikoihin, 1300-luvulta alkaen kohti nykypäivää.

Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että myös runoihin tarvitaan taustatyötä. Haapala kertoo perehtyneensä Vantaanjoen historiaan runokokoelman kirjoittamisen yhteydessä. Aikaisemmat pöytälaatikkorunot eivät kelvanneet, koska ne eivät riittävän vahvasti sitoutuneet mihinkään kehykseen eivätkä myöskään toisiinsa. Monet niistä olivat lähinnä tyyliharjoitteluja.

Yhtenäisen teeman ja paikallisen kiinnekohdan valitseminen kannatti. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2007, runokokoelma Vantaa ilmestyi Otavalta, yhdeltä Suomen suurimmista kustantamoista.

Olin utelias tietämään, miten kirjallisuustieteen opinnot istuivat Haapalan kirjailijanuraan. Monestihan väitellään siitä, ovatko kirjalliset opinnot tarpeellisia ja onko niistä hyötyä, ja koska Haapalan kohdalla opinnot ovat keskittyneet kirjalliseen analyysiin, vastaus saattoi olla monisyinen.

Akateemiset opinnot kyllä tukivat kirjoittamista, Haapala sanoo. Opintojen ja kirjoittamisen välillä on jatkuvasti ollut vuorovaikutus — niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Yhtäällä lyriikan analyyttinen ajattelu on hyödyttänyt runoja kirjoittaessa, mutta toisaalta akateeminen analyysi on myös saattanut välillä etäännyttää spontaanista runouden kirjoittamisesta.

Lyriiset tekniikat, kuten rytmi ja runon rakenteet, tulevat opintojen ansiosta kuitenkin aika lailla selkärangasta. Toisaalta niistä ei aina tule tietoiseksi runojen kirjoitusvaiheessa, vaan vasta editointivaiheessa huomaa tekstiin muodostuneet säännönmukaisuudet.

Runot vaativat nekin paljon editointia, varsinkin kun kyse on runokokoelmasta. Joskus runot käyvät läpi paljon muutoksia, viisi editointikertaa on vielä aivan tavallista. Runojen täytyy istua kokonaisuuteen, ja Haapala kirjoittaa runonsa juuri runokokoelmaa ajatellen. Jotkut runot syntyvät myös pienistä pätkistä, jotka Haapala sovittaa yhteen. Parhaat runot syntyvät silti flow-tilassa.

Runous ei synny tyhjiössä. Haapala lukee paljon runoutta myös omaksi ilokseen, ja luetut kirjat toimivat usein tavalla tai toisella runoilijalle inspiraation lähteinä. Yksittäisen kokoelman taustalla voi esimerkiksi olla kirjailijahahmo, josta Haapala on innostunut, ja jonka kanssa keskustelu myös istuu kokoelman tematiikkaan.

Miten ylitetään kustantamon julkaisukynnys?

Aiemmin saman runokokoelman sisällä on voinut olla monta itsenäistä osaa, joilla kullakin on omat teemansa. Nykyään yhtenäisyys ja ymmärrettävyys ovat Haapalan huomioiden mukaan kustantamoiden ihanteita. Teokselta haetaan yhtenäistä teemaa tai jopa tarinaa.

Haapalan mielestä eheyttä painotetaan ehkä liikaakin. Ihmiset ovat kuitenkin tottuneet lukemaan proosaa, mikä ohjaa myös runouden kustantamista.

Pituudeltaan runokokoelmat saavat sen sijaan vaihdella. 2010-luvulla on nähty mammuttimaisiakin monisataasivuisia runoteoksia, joista tosin harva on ollut esikoisteos. Kokoelmaa laativan kannattaakin tähdätä 50-100 sivun mittaan, vaikka tämä on toki riippuvaista kustantamosta. Haapalan mukaan ainakin osuuskunta Poesia on julkaissut myös kokoelmaa lyhyempiä runovihkosia, eli runojulkaisuja esiintyy pituudeltaan laidasta laitaan.

Runojen asettelun ja halutun muodon olisi hyvä käydä ilmi jo käsikirjoituksesta, miten runoilija ne sitten on ajatellutkin. Jos runot sitä vaativat, mukaan voi liittää ohjeen, miten kokonaisuutta luetaan tai miten taitto on ajateltu. Joskus asettelu tai fontit voivat olla tavalla tai toisella standardista poikkeavat, eli fontti saattaa esimerkiksi muuttua runon tyylikeinona. Lyhyitä runoja voi olla yhdellä arkilla useampia. Kertova runo voi olla mitaltaan vaikka viisi arkkia, ja tällöin on lähinnä tärkeää, että materiaali on valmisteltu niin, että kustantaja ymmärtää runon jatkuvan.

Erikoisissa typografisissa muotoiluissa saattaa joutua silti tekemään myös kompromisseja. On kustantamoja, joilla on vaikkapa pidemmän kirjasarjan vuoksi valmis selkeä formaatti, johon runokokoelman toivotaan istuvan. Joskus runoilija voi päästä puhumaan kustantamon graafikon kanssa kirjan taitosta. Pitkät säkeet tai hyvin lyhyet säkeet saattavat hyvinkin vaikuttaa kirjan taittoon. Poikkeuksista syntyy kuitenkin usein lisäkuluja, eli kaikessa kustantaja on tuskin valmis tulemaan vastaan.

Kannattaako runoilijan sitten luopua visiostaan saadakseen teoksensa julkaistuksi? Haapalan mielestä yleisesti ottaen ei: "Onhan se tärkeää lopputuloksen kannalta, ettei runoteos mene pilalle siksi, että kustantamo pitää jääräpäisesti kiinni jostakin sarjailmeestä."

Toisaalta jos teos uhkaa kokonaan jäädä julkaisematta runoilijan asettamien vaatimusten vuoksi, Haapala kehottaa pohtimaan, onko sekään järkevää. Hänen kokemuksensa mukaan kustantamot ovat kuitenkin pääsääntöisesti ymmärtäväisiä kirjailijan toiveita kohtaan.

Ensiksi runojen täytyy tietysti olla niin hyviä, että kustantamo kiinnostuu niistä. Haapalan mukaan on syytä ajatella, mitä runokokoelmalla pyrkii sanomaan. Mikä on se kannatteleva idea tai kokonaisuus, joka sitoo runot yhteen? Tämä on toiminut hyvin ainakin Haapalalle itselleen.

Ja kuten proosankin kohdalla, palaute on runoilijalle arvokasta. Arvokasta kritiikkiä saa kirjoittavilta tutuilta ja ystäviltä. Haapala käy kirjoituspiirissä, missä kaverukset näyttävät tekstejään ja antavat palautetta toisilleen. Uusia tuttavuuksia voi syntyä myös kustantamon sisällä, kun kirjailijat ryhtyvät toistensa ateljeekriitikoiksi.

Muita hyviä palautteen lähteitä ovat myös arvostelupalvelut (esim. Nuoren Voiman liitto) sekä erilaiset kurssit. Runouteen keskittyneitä kursseja järjestävät ainakin Nihil Interit ry ja Kriittinen Korkeakoulu. Haapala suosittelee myös runoilija Tommi Parkon pitämiä kursseja, joita on järjestetty ympäri Suomea. Yhtenä kurssiaiheena on ollut nimenomaan runokokoelman laatiminen.

(Huomasin tätä artikkelia kirjoittaessa, että Parkolta on ilmestynyt myös paljon runoihin keskittyviä kirjoitusoppaita. Verkossa löytyy kurssien oppimateriaalinakin käytetty Tommi Parkon laatima Kymmenen askelta runouteen myös kätevästi pdf:nä.)

Haaveet kohtaavat todellisuuden

Haapalalle itselleen mikään ei runokokoelman julkaisun jälkeen varsinaisesti ollut yllättävää. Surullista tietenkin on, että vaikka runoutta Suomessa luetaan — ja kirjoitetaan varsin paljon — runous saa mediassa proosaa vähemmän näkyvyyttä. Kritiikkejä kirjoitetaan nykyään harvoin, vaikka suuret kustantamot voivat toki saada kirjailijan yhä näkyville vaikkapa Helsingin Sanomiin. Runoteoksen laatimisen menee paljon aikaa ja vaivaa, ja pienten kustantamoiden runokokoelmat ja omakustanteet ovat siinä epätasa-arvoisessa asemassa, että hyväkään teos ei tule ehkä lainkaan noteeratuksi, ja se on runoilijalle pettymys. Kirja-alalle kannattaa tulla mukaan pienin odotuksin.

Näinhän se on. Olen täällä blogissakin kirjoittanut kirjailijoiden alhaisista tuloista ja siitä, kuinka bestseller-listojen kärkeen mahtuu vain hyvin rajallinen määrä kirjailijoita. Kirjamyynti on viime vuosina ollut laskussa, eivätkä painosmäärät ole Suomessa alun perinkään olleet suuria.

Haapala on kuitenkin optimistinen. Runoutta julkaistaan ja luetaan vielä, ja Suomessa on paljon runoudesta kiinnostuneita kustantamoja. "Siitä vain rohkeasti tarjoamaan tekstejään eteenpäin!"

Mitä minä siihen enää lisäämään?

14. lokakuuta 2018

Uudet, nuorekkaammat kirjamessut?



Tarkoitukseni oli tällä viikolla julkaista jatkoa Suomen kustantajia luettelevaan artikkelisarjaan, mutta pian taustatyötä tehdessä ilmeni, että monet pienkustantajat ovat tavattoman pienisanaisia itsestään. Minusta kokonaiskuva kustantamosta on kuitenkin arvokas tieto käsikirjoitusta lähettäessä, joten annoin artikkelille lisäaikaa ja lähetin ennemmin kustantamoille tiedustelun tarvitsemistani tiedoista.

Hyvä uutinen tietysti on, että kahden viikon päästä Helsingissä järjestetään taas kirjamessut, ja onnistun yleensä saamaan kiinni kustantamoiden väkeä siellä kasvokkain. Vastauksia siis kyllä on tulossa, mutta artikkeli siirtyy kuukauden vaihteeseen.

Minulla on käynnissä taustatyö muutamaan muuhunkin kirjoitukseen, joihin metsästän messuilla vastauksia. Koska siis joka tapauksessa haastattelen kirjaihmisiä, olen utelias kuulemaan, onko teillä blogin lukijoilla kysymyksiä, joihin toivoisitte vaikkapa kustannustoimittajan vastaavan. Kokemukseni mukaan kustantamon väki vastaa kysymyksiin mielellään, vaikka heillä messujen aikana onkin niin paljon kiireitä, ettei pitkille juttutuokioille yleensä jää aikaa.

Viime vuonna Helsingin kirjamessujen tarjonta jätti minut monesta syystä kylmäksi, enkä tänä vuonna tiennyt, uskaltaako tutkia messuohjelmaa. Tänä vuonna messuilla on kuitenkin uusi ohjelmajohtaja, jonka uumoiltiin tuovan kirjamessuille uutta ilmettä. Tai, kuten Ronja Salmi itse sanoi viime tammikuussa:

Haluan viedä tapahtumaa siihen suuntaan, että tarinoiden ja kirjamessujen rakastajien lisäksi kulttuurista kiinnostuneet nuoret aikuiset merkkaavat tapahtuman kalenteriinsa heti vuoden alussa uuden kalenterin saatuaan.
— Ronja Salmi, Helsingin kirjamessujen uusi ohjelmajohtaja

Uutta on tosiaankin moni asia. Näkyvin niistä on messujen kokonaan uudistettu kartta, eli lavat on tänä vuonna nimetty helsinkiläisten paikannimien mukaan ja ovat osin vaihtaneet paikkaa. Etsin Messukeskuksen sivuilta turhaan karttaversiota, jossa näkyisi myös myyntipisteiden sijoittelu, mutta ohjelmasta on pääteltävissä, ettei tila todellisuudessa tule näyttämään näin tyhjältä.


Kullakin lavalla on tänä vuonna omat selkeät teemansa, mikä minusta on hyvä päätös messujen järjestäjiltä. Ylipäänsä ohjelma vaikuttaa tänä vuonna aiempaa jäsennellymmältä ja verkosta pystyy esimerkiksi selaamaan ohjelmanumeroita kategorioittain. Blogin lukijoita kiinnostanee eniten "Lukeminen ja kustantaminen"-kategorian alle merkityt ohjelmat.

Messukeskus on siis periaatteessa tehnyt perinteiset ohjelmasuositusluetteloni tarpeettomiksi. Nostin kuitenkin tavalliseen tapaan postauksen lopussa esiin muutamia tietämisen arvoisia paneeleita.

Puolituntinen on nyt kaiken messuohjelman mitta

Minun täytyy myöntää: olen yksi niistä ihmisistä, jotka nauttivat kahden tunnin paneelikeskusteluista. Pitkässä ohjelmassa on se hyvä puoli, että niiden aikana pääsee syventymään asiaan, mutta kirjamessujen kaltaisessa ympäristössä ne merkitsevät paitsi suurta panostusta kuulijalta, myös sitä, että jokin toinen aihe jää messujen aikana väkisinkin käsittelemättä.

Olen siis nurkuen hyväksynyt, että sekä Helsingissä että Turussa puolituntinen on tästä lähtien ohjelman vakiintunut pituus, ja kummankin ohjelmaa selanneena sanoisin, että päätös taitaa olla parhaaksi. Tänä vuonna Helsingissä on esillä kymmeniä esikoiskirjailijoita ja satoja kirjoja, jotka lukeutuvat ainakin tusinaan genreen. Messujen järjestäjien mukaan tänä vuonna tarjolla on yli 800 ohjelmaa ja 1000 esiintyjää — keskimäärin 200 ohjelmaa päivässä, mikä Helsingin kirjamessujenkin kokoisessa tapahtumassa on jonkin sortin saavutus.

Muista näkemistäni vuosista poiketen paikalla on tällä kertaa myös melko vähän ison luokan bestseller-kirjailijoita ja paljon enemmän aivan tavallisia kirjailijoita, joilta tänä vuonna on ilmestynyt uusi kirja. Muutos on erittäin tervetullut, koska nämä kirjailijathan ovat niitä, jotka tarvitsevat näkyvyyttä ja uusia lukijoita enemmän kuin ne samat parikymmentä kirjailijaa, joiden nimet kaikki Suomessa jo tuntevat.

Yleensäkin minua viime vuonna ihmetyttänyt kaunokirjallisuuden puute on tänä vuonna korjattu. Nyt etualalla ovat selvästi kirjailijat ja kirjat — osin jopa muiden ohjelmatyyppien kustannuksella — mikä, jos ollaan aivan rehellisiä, on kirjamessuille varsin tarpeellinen suunta.

Jäänkö kaipaamaan kaksituntisia paneelikeskusteluita kirja-alan murroksesta? Kyllä, mutta olenkin tässä selvästi vähemmistössä. Näenkö ennemmin netissä tuntemieni kirjailijoiden nousevan lavalle puhumaan teoksistaan? Aivan ehdottomasti!

Joitakin kirja-alaa ja kirjoittamista koskevia puolituntisia on yhä jäljellä, ja luulen että samat aiheet oli muutenkin jo koluttu niin huolella, että vaihtelu tekee formaatille hyvää.

Poissa on kuitenkin tänä vuonna kaikesta päätellen myös viime vuosien Haluatko kirjailijaksi? -piste. Menneinä vuosina jono on täyttynyt jo varhain aamulla, joten kiinnostusta sille olisi varmasti riittänyt, mutta ehkä tämäkin oli Suomen kustannusyhdistyksen mielestä jo tehnyt tehtävänsä. Valitettavaa tämä on tietenkin niille, joilla vasta tänä vuonna olisi ollut mahdollisuus ja/tai rohkeutta käydä juttelemassa kustannustoimittajalle, mutta luvassa on sentään tunnin paneeli käsikirjoituksen lähettämisestä, jonka lopussa pystynee esittämään joitakin kysymyksiään. (Kohteliaasti voi varmasti kokeilla lähestyä kustantajia myös myyntipisteillä, mutta harjoittaisin tässä maltillisuutta.)

Kannattaako tänä vuonna siis mennä?

Menneinä vuosina olen kannustanut blogin lukijoita menemään messuille jo yksinomaan kustannusmaailmaa koskevien paneeleiden vuoksi; tänä vuonna minun on sanottava, että messujen paras anti ovat pitkästä aikaa kirjat ja kirjailijat. Paikalla on poikkeuksellisen hyvin edustettuna mm. kotimaisen spekulatiivisen fiktion tekijät, joita edustavat yhteisvoimin Fantastisen kirjallisuuden kustantajat -nimellä Osuuskumma, Aavetaajuus, Vaskikirjat, Varjo Kustannus ja Nysalor.

Myös dekkarit ovat tavalliseen tapaan hyvin edustettuina, ja dekkarin ystävät löytävät Punavuori-lavalta lauantaina heille suunnattua ohjelmaa. Vain yhtenä päivänä saapuville suosittelen yleensäkin lauantaita, koska sinä päivänä Suomen Kirjailijaliito nousee Töölö-lavalle omalla ohjelmallaan. Kaikki Kirjailijaliiton ohjelma on lueteltu myös liiton omilla sivuilla.

Nähtävää ja kuultavaa kyllä riittää, siitä tämä uusi formaatti pitää huolen. Tässä vielä parhaat tärppini vuoden messuohjelmasta!


Perjantai 26.10.2018 kello 11:00-11:30, Hakaniemi-lava

Käsikirjoituksesta kirjaksi

Kustantaja Touko Siltala (Siltala kustannukselta), Otavan kustannuspäällikkö Salla Pulli ja Bonnierin markkinointi- ja viestintäjohtaja Reetta Miettinen puhuvat Gummeruksen myynti- ja markkinointijohtaja Katja Leinon johdatuksella siitä, mitä käsikirjoitukselle tapahtuu kustannussopimuksen jälkeen.


Lauantai 27.10.2018 kello 16:00-17:00, Töölö-lava

Haluatko kirjailijaksi?

Atenan kustantaja Ville Rauvola, Otavan kustannuspäällikkö Mari Mikkola ja Teoksen kustannustoimittaja Jussi Tiihonen kertovat, millä perustein käsikirjoitus valitaan julkaistavaksi ja miten työskentely kirjailijan kanssa yleensäkin toimii.


Lauantai 27.10.2018 kello 18:00-18:30, Töölö-lava

Kirjailijan rooli murroksessa: kuinka meistä on tulossa renessanssitaiteilijoita

Kirjakustantamisen muutoksesta ovat puhumassa täältä blogistakin tuttu kirjailija Raita Jauhiainen, sekä kirjailijat J.S. Meresmaa, Maria Carole ja Maija Haavisto. Luvassa on puhetta ainakin osuuskunnista ja omakustanteista samoin kuin siitä, miten kirjailijan rooli on muuttunut viime vuosina.


Oletko sinä, parahin lukija, messuilla tai coneissa kävijä? Mitä olet ollut mieltä tämän vuoden kirjallisuustapahtumista? Mihin kannattaa suunnata ensi vuoden puolella?

Jakaa saa myös omat vinkkinsä Helsingin kirjamessujen parhaasta ohjelmasta. Ja tulkaa toki sanomaan hei, jos näette minut messualueella!

30. syyskuuta 2018

Suomen suurimmat kustantajat 2018


On kolmisen vuotta siitä, kun tein artikkelin siitä, mitä mikäkin kustantamo Suomessa julkaisee. Siihen aikaan Kansalliskirjaston kokoelmat eivät vielä olleet tarjolla avoimen rajapinnan kautta, vaan jouduin pyytämään edellisvuoden kirjoja henkilökunnalta Excel-tiedostona ja analysoimaan teokset käsin.

Sittemmin maailma on muuttunut. Meillä on nyt tarjolla Finnan avoin rajapinta, kustantamoja on tullut ja mennyt, ja kolmen vuoden takainen artikkeli on alkanut tuntua minusta auttamattoman vanhentuneelta. En pystynyt otannan pienuuden vuoksi ottamaan mukaan pienistä kustantamoista, eikä yhden vuoden tilastoista myöskään näe varmuudella, onko tietyn avainsanan ilmenemisessä kyse pitkäaikaisesta trendistä vaiko lyhyestä muoti-ilmiöstä.

Tämä artikkeli on siis ensimmäinen osa sarjaa, jossa palaan Suomen kustannusmaailmaan, tällä kertaa laajemman tilaston valossa

Sisällysluettelo


Lyhyesti analyysimetodeista

Latasin Finnan rajapinnan välityksellä joka ikisen Suomessa julkaistun teoksen metatiedot vuosilta 2007-2017 — yhteensä 95 338 nimikettä 21 868 kustantajalta. Lienee sanomattakin selvää, ettei Suomessa todellisuudessa kuitenkaan toimi yli kahtakymmentä tuhatta kustantajaa; samassa tilastossa ovat sekaisin niin omakustanteet, valtion virastojen ohjekirjat, liittojen ja yhdistysten vuosiraportit kuin perinteisten kustantamoiden kautta ilmestyneet kirjat.

Ensitöikseni jätin pois kaikki tahot, joilta oli ilmestynyt vähemmän kuin 20 teosta. Tästä paljon helpommin hallittavasta noin kolmensadan kustantajan listasta pystyin selvittämään, mitkä luettelon tahoista olivatkaan kirjankustantamoita. Lopputulos oli noin kuudenkymmenen kustantajan lista, jossa tähän osaan on poimittu ensimmäiset parikymmentä.

Jotta kustantamoita voi ylipäänsä vertailla, täytyy luottaa siihen, että kirjoissa on kaikki samat metatiedot ja että ne on merkitty johdonmukaisesti. Todellisuudessa tämä ei täysin toteudu, vaan tiedoista voi puuttua sekä YKL- ja UDK-luokitukset, mikä vaikeuttaa kirjan tarkkaa kategorisointia.

Jollei kirjalla ole myöskään helposti kategorisoitavia avainsanoja kuten “oppikirja” tai “romaani”, teos saattaa jäädä tunnistamatta. Kustantajasta riippuen informaatiohävikki oli 0-13 %, painottuen enemmän tietokirjoja julkaiseviin kustantamoihin (esim. SKS:n hävikki oli 9,5 %). Keskimäärin hävikkiä oli kuitenkin vain 4,7 %, mikä riittää hyvin tämän artikkelin tarpeisiin. Samoin olen hyväksynyt sen, että tilastoissa on jonkin verran samoja teoksia eri ISBN-numerolla tai uusintapainoksina, jotka eivät todellisuudessa ole olleet uutuuksia tarkasteltavina vuosina, vaikka tietokantahaku on ne sellaisina palauttanutkin.

Erilaisia tulkinnan työkaluja

Käyttämistäni genreluokituksista on myös syytä mainita, että on runsaasti kirjoja, jotka kuuluvat useisiin eri kategorioihin. Teoksella saattaa olla kirjastoluokitus, joka viittaa sekä tietoon että kaunoon tai esimerkiksi sekä lastenkirjoihin että sarjakuviin.

Olen tässä lähtenyt liikkeelle siitä, että kapeammat kategoriat saavat etusijan, eli mikä tahansa sarjakuvaan viittaava teos on yksinkertaistettu sarjakuvaksi. Nuortenkirjoiksi on puolestaan tunnistettu ainoastaan ne, joissa joko on YKL-luokituksen määrittämä nuortenkirjakoodi tai jonka avainsanojen joukossa on “nuortenkirja”.

Genrejakaumat ovat siis kaikkea muuta kuin absoluuttisia, mutta riittävät luultavasti tämän artikkelin lukijan useimpiin tarpeisiin.

Koska kirjallisuuslajit kertovat lähinnä suurista linjoista, on mukana myös edellisestä artikkelin versiossa tutuksi tullut avainsanapilvi. Joitakin avainsanoja on yhdistetty (esim. käännöskirjoista on poistettu niiden alkukieli) yksinkertaisuuden vuoksi, mutta muutoin kunkin kirjan kaikki avainsanat on luettu mukaan. Pienempien kustantamojen kohdalla tämä tietysti tarkoittaa, että yksi kirja muodostaa paljon suuremman osuuden pilven avainsanoista.

Kustantamojen suhteellista kokoa voi vertailla sekä kirjojen kokonaismäärän että vuositilaston avulla. Vuositilastoissa on kuitenkin syytä muistaa (varsinkin pienten kustantamojen kohdalla), ettei kaikkien kirjojen metatiedoissa mainita julkaisuvuotta. Kirja on tällöin laskettu mukaan kustantamon julkaisujen kokonaismäärään, muttei vuositilastoon.

Tilastoissa näkyvät myös ainoastaan uutuuskirjat eivätkä uusintapainokset, eli kustantamon todelliset painoluvut ovat suuremmat kuin tässä näkyvissä vuositilastoissa.

Listausta ei aktiivisesti päivitetä artikkelin julkaisun jälkeen, mutta olkaa silti yhteydessä jos löydätte lisättävää tai pahasti vanhentunutta tietoa. Useimmat kustantamot päivittävät verkkosivujaan ahkerasti, eli suosittelen tarvittaessa tarkastamaan ajankohtaisen tilanteen suoraan kustantajilta itseltään. Kustannustoimittajia ja muuta henkilökuntaa tapaa myös helposti eri kirjamessuilla, ja nämä vastailevat yleensä kysymyksiin mielellään.

Muita käytettyjä tietoja

Koska tarkoitus on auttaa valitseman kustantaja, joka vastaa kunkin kirjoittajan tarpeita, olen ottanut mukaan myös muita mahdollisesti kiinnostavia tietoja. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi kustantajan kirjojen saamat kirjallisuuspalkinnot sekä kustantamoiden sosiaalisen median profiilit.

Kirjallisuuspalkintojen merkityksestä on toki mahdollista väitellä, mutta oletettakoon tässä yksinkertaisuuden nimissä, että merkittävän kirjallisuuspalkinnon voittaminen viittaa siihen, että kustantaja vähintäänkin tunnistaa menestyskirjat. Todellisuudessa kaikki kustantajat eivät myöskään lähetä kirjojaan kilpailuihin, eli tässä lukija voi joutua tekemään jonkin verran omaa taustatutkimusta.

Kirjallisuuspalkintoja on Suomessa kymmeniä, mutta olen valinnut mukaan niistä ne, jotka näkyvät säännöllisesti mediassa. Valintaan ovat vaikuttaneet myös palkintojen rahasummat. Erilaisia palkintoja on Suomessa satoja ja moni niistä suuntautuu joko kirjailijalle itselleen tai tietyn genren teokselle, eli kiinnostuneet voivat halutessaan tutkia koko palkintojen luetteloa Wikipediassa.

Palkintoja tarkasteltu:
  • Finlandia (30 000 €)
  • Finlandia Junior (30 000 €)
  • Tieto-Finlandia (30 000 €)
  • Sarjakuva-Finlandia (5000 €)
  • Runeberg-palkinto (10 000 €)
  • Tanssiva karhu (4000 €)
  • Einari Vuorelan palkinto (8500 €)

Markkinointi on siirtynyt yhä enemmän verkkoon, ja niin myös kustantamon aktiivisuudella on yhä suurempi merkitys kirjailijan menestyksen kannalta. Sosiaalisen median läsnäoloa voi käyttää löyhänä mittarina sille, miten aktiivisesti kustantaja pyrkii tarjoamaan näkyvyyttä uutuuskirjoille ja kirjailijoilleen. Jokaisen kustantajan kohdalla mukana linkki Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, jos kustantajalla on profiili näissä.

Olen lisäksi hyödyntänyt kustantamojen omia verkkosivuja, Wikipediaa sekä uutisartikkeleita esittelytekstien tietoihin.

Suuret kustantamot

Suuren kustantamon määritelmänä on tässä käytetty yksinomaan painettujen kirjojen määrää eikä vaikkapa kustantamon myyntilukuja. Näin, koska kustantamot eivät julkaise myyntilukujaan eikä kaikista yrityksistä myöskään löydy tietoa liikevaihdosta.

Toisaalta tarkoitus ei ole asettaa kustantamoja paremmuusjärjestykseen vaan esitellä niiden eroja, koska kyseessä ei ole top-lista. Samasta syystä kustantamot ovat tässä aakkosjärjestyksessä.

Listalle pääsyn kriteerinä on ollut, että kustantamo vastaanottaa käsikirjoituksia ja että se on aktiivisesti julkaissut kirjoja viime vuosina. Kustantamot on jaettu julkaisujen määrän ja niiden aihepiirin mukaan niin, että esim. sarjakuviin keskittyneet kustantamot esitellään myöhemmin erillään.

Yllä olevien kriteereiden pohjalta listalta on karsiutunut joitakin suuria julkaisijoita. Esimerkiksi Egmont ja Sanoma ovat julkaisseet satoja kirjoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta koska kumpikaan ei verkkosivujen perusteella näytä vastaanottavan käsikirjoituksia, niitä ei ole lueteltu tässä.

* * *

Atena

Yhteensä 372 kirjaa



Atena on vuonna 1986 perustettu jyväskyläläinen kustantamo, joka julkaisee viitisenkymmentä kirjaa vuodessa. Verkkosivuillaan Atena kertoo kustantavansa pääosin suomenkielistä kirjallisuutta, mutta julkaisevansa jonkin verran myös käännöskirjallisuutta. Kaksi kolmasosaa Atenan julkaisuista on tietokirjoja.

Kymmenen viime vuoden Tieto-Finlandia -palkinnoista kolmannes on mennyt Atenan kirjailijoille — yhtä monta kuin suurkustantaja WSOY:lle. Atena on luetellut muutkin saadut palkinnot verkkosivuillaan.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Tieto-Finlandia vuonna 2016, 2015 ja 2012.

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Avain

Yhteensä 216 kirjaa



Vantaalainen Avain kustantaa vuosittain parisenkymmentä kirjaa, jakautuen melko tasan tieto- ja kaunokirjallisuuteen. Kustantamo on osa Kirjastopalvelu Oy:tä, joka vuorostaan kuuluu Booky Groupiin. Booky Groupiin kuuluvat myös Booky.fi ja Porvoon Kirjakeskus.

Verkkosivujen mukaan Avain kustantaa aktiivisesti mm. kirjallisuutta ja kulttuuria käsittelevää tietokirjallisuutta. Avaimen ylpeyden aihe ovat etenkin selkokirjat.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Instagram

* * *

Basam Books / Viisas elämä

Yhteensä 423 kirjaa



Kirja-alan jatkuvasta muutoksesta kertoo, kuinka tämänkin artikkelin tiedot ovat kirjoitushetkellä vanhentuneet. Basam Books ja Viisas elämä ovat uutisartikkelien perusteella alun perin olleet yksi yritys, jotka nyt näkyvät Suomen kustannusyhdistyksen jäsenluetteloissa sekä yrityshauissa erikseen. Erottelua hämmentää se, että Viisas elämä puhuu itseään “aiempana Basam Booksina”, kun taas Basam Booksin sivuilla ilmoitetaan, että kyseessä on täysin erilliset yritykset.

Käsikirjoitustaan lähettävä ottakoon siis huomioon, että kyseessä on kaksi eri toimijaa. Koska kustantamojen kirjat ovat tilastoissa kuitenkin sekoittuneet (minkä voi nähdä verailusta alla), ne ovat tässä niputettuna yhden otsikon alle.

On todennäköistä, että luvut kuvaavat paremmin Viisasta elämää kuin Basam Booksia. Basam Booksin verkkosivujen mukaan “Basam Books on palannut juurilleen filosofian, kaunokirjallisten klassikkojen, runojen, suurten hahmojen elämäkertojen ja parhaiden elämätaitokirjojen pariin”. Kustantamo ilmoittaa keskittyvänsä vastaisuudessa vahvasti myös äänikirjoihin.

Viisas elämä puolestaan keskittyy pääasiassa hyvinvointikirjallisuuteen.

Aiemmin Basam Books / Viisas elämä on julkaissut paljon myös itämaista kirjallisuutta sekä muuta viisauskirjallisuutta. Filosofia näyttää jäävän kummankin kustantamon kustannusohjelmaan, mutta suosittelen perehtymään kummankin verkkosivuihin tarkkaan ennen käsikirjoituksen lähettämistä.

Basam Books yleistilastot (319 kirjaa):

Viisas elämä tilastot (104 kirjaa):

Sosiaalinen media (Basam Books): Facebook, Twitter

Sosiaalinen media (Viisas elämä): Facebook, Instagram

* * *

Bazar

Yhteensä 248 kirjaa



Bazar Kustannus on vuonna 2002 perustettu helsinkiläinen kustantamo, joka on osa laajemmin Pohjoismaissa toimivaa Bazar Publishers -kustantamoryhmää. Kustantamo on vuosittain julkaissut nelisenkymmentä kirjaa.

Bazar keskittyy melko vahvasti maailmanluokan bestsellereihin ja kotimaisiin suurnimiin. Kustantamo luettelee verkkosivuillaan kirjoitaan olevan muun muassa Paulo Coelho, Yuval Noah Harari, Marie Kondo, John Williams, Kate Morton, Katherine Pancol, Alan Bradley sekä Eppu Nuotio, Lenita Airisto, Mato Valtonen, Matti Laine ja Christian Rönnbacka.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Docendo

Yhteensä 327 kirjaa



Docendo on jyväskyläläinen yleiskustantamo, joka on keskittynyt valtaosin tietokirjallisuuteen. Verkkosivujen mukaan Docendon ominta alaa ovat elämäkerrat, talous, lähi- ja sotahistoria, luonto, harrastukset ja viihde. Docendo on viime vuosina julkaissut paljon myös erityisesti valokuvaukseen, tietotekniikkaan sekä liikuntaan liittyvää tietokirjallisuutta.

Vuonna 2016 YLE:lle annetun haastattelun mukaan Docendo pyrkii myös laajenemaan kaunokirjallisuuteen. Docendo myös osti itsensä osakkaaksi dekkareita julkaisevaan CrimeTime-osuuskuntaan.

Vuoteen 2012 asti Docendo oli WSOY:n omistuksessa. Vuoden 2016 uutistietojen mukaan Minerva omistaa Docendosta nykyään 60%.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Gaudeamus

Yhteensä 285 kirjaa



Gaudeamus on vuonna 1968 kustannustoimintansa aloittanut Helsingin yliopiston omistama tieto- ja tiedekirjakustantamo. Se on erikoistunut mm. yhteiskuntatiedettä, filosofiaa, historiaa ja humanistisia tieteitä koskevaan kirjallisuuteen, ja julkaisee myös oppikirjoja yliopistoille ja korkeakouluille.

Vaalimme Gaudeamuksessa korkeaa tieteellistä tasoa, mutta mielestämme hyvän tieto- ja tiedekirjan tulee puhutella myös ei-akateemista lukijakuntaa. Tavoitteenamme onkin julkaista akateemisesti korkealaatuista mutta myös laajaa yleisöä kiinnostavaa tieto- ja tiedekirjallisuutta.

Käännetyssä kirjallisuudessa Gaudemus on erikoistunut erityisesti filosofisiin kirjoituksiin, kuten Aristostleeen, Descartesin ja Focaultin teoksiin.

Gaudeamus julkaisee vuosittain noin 20-30 kirjaa.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter

* * *

Gummerus

Yhteensä 1418 kirjaa



Vuonna 1872 perustettu Gummerus on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kustantamo. Gummerus toimii nykyisin Helsingissä ja sen omistaa holdingyhtiö, johon myös Kirjatori kuuluu. Gummerus on yksi myös Kirjavälityksen omistajista.

Kustantamolta ilmestyy vuosittain arviolta pari sataa teosta (omien tilastojeni mukaan noin 130 kirjaa vuosi). Kirjat jakautuvat melko tasan tieto- ja kaunokirjoihin. Kaunokirjoissa erityisesti rikos- ja jännityskirjat on viime vuosina olleet Gummeruksen suosiossa.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Finlandia 2016.

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Into

Yhteensä 301 kirjaa



Helsinkiläinen Into Kustannus on vuonna 2007 perustettu yleiskustantamo, jonka omistajiin kuuluvat mm. Rosebud Books, Maan ystävät ja Luonto-Liitto. Se perustettiin alun perin Voima-lehden yhteyteen ja julkaisee tieto- ja kaunokirjojen lisäksi nykyään myös Novaja Gazeta- ja Monde diplomatique -lehtiä.

Viime vuosina Into on panostanut voimakkaasti sähkökirjoihin. Aatteellisesta pohjastaan huolimatta Into kustantaa myös yleistä kaunoa, kuten dekkareita.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Karisto

Yhteensä 717 kirjaa



Karisto on vuonna 1900 perustettu kustantamo, joka toimii Hämeenlinnassa. Verkkosivujen mukaan Karisto tarjoaa lukijoille “viihdyttäviä ja vahvoja kertojia sekä jännityksen ja romantiikan huippunimiä”. Karisto julkaisee paljon myös tietokirjallisuutta, varsinkin harrastekirjoja, yleistajuisia historiateoksia ja elämäkertoja.

Karisto on viime aikoina keskittynyt vahvasti lasten- ja nuortenkirjoihin, mutta myös dekkarit erottuvat tilastoissa. Kariston verkkosivujen mukaan kustantamo julkaisee vuosittain noin sata kirjaa, tosin tilastojen valossa määrä on saattanut jonkin verran laskea viime vuosina.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Finlandia Junior vuonna 2011.

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Lasten Keskus & Kirjapaja

Yhteensä 619 kirjaa

Lasten Keskus ja Kirjapaja yhdistyivät vuonna 2013 yhdeksi yritykseksi, jolla kuitenkin on kaksi eri brändiä, toinen lastenkirjoille ja toinen aikuisten kirjallisuudelle. Selkeyden nimissä tilastot on alla jaoteltu tuotemerkeittäin.

Kirjapaja keskittyy paljon tietokirjallisuuteen, mutta julkaisee myös kaunokirjallisuutta. Seassa on myös jonkin verran kouluille ja päivähoitopaikoille suunnattuja oppikirjoja.

Kustannusohjelmassamme on monipuolisia tietokirjoja elämäntaidon, hyvinvoinnin, kulttuurin, kasvatuksen ja yhteiskunnan aloilta. Hyvin edustettuna ovat maailmankatsomuksellinen, hengellinen ja teologinen kirjallisuus ja kirkolliset kirjat.

Lasten Keskuksen julkaisut painottuvat kuvakirjoihin, saturomaaneihin ja lasten tietokirjoihin.

Lasten Keskus ja Kirjapaja julkaisevat kumpikin vuosittain arviolta 30-50 kirjaa.

Lasten Keskus & Kirjapajan yksi merkittäviä omistajia on Kotimaa Oy, jonka puolestaan omistavat Suomen evankelisluterilaisen kirkon eri organisaatiot.

Kirjapaja tilastot (273 kirjaa):


Lasten Keskus tilastot (273 kirjaa):


Sosiaalinen media (Kirjapaja): Facebook, Twitter, Instagram

Sosiaalinen media (Lasten Keskus): Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Like

Yhteensä 752 kirjaa



Like on helsinkiläinen kustantamo, joka on vuodesta 2006 asti kuulunut Otavalle. Liken erikoisaloja ovat mm. populaarikulttuuriset teokset, sarjakuvat ja yhteiskunnallisesti kantaaottavat teokset.

Rauhaa ja räyhää jo vuodesta 1987 alkaen! [...] Liken kirjallisesta paletista löytyy rockia, rikoksia, rakkautta, mustaa huumoria, humanismia, kansainvälistä yhteisvastuuta, yleistä äkkivääryyttä, valoa ja varjoja.

Like julkaisee vuosittain arviolta 60-80 kirjaa, joista noin puolet on kaunoa ja puolet tietokirjallisuutta. Like on julkaissut paljon käännettyä tieteiskirjallisuutta, mutta listoilla on myös kotimaista spekulatiivista fiktiota. Toinen Liken vahva genre on jännityskirjallisuus. Tietokirjojen puolella Like erikoistuu musiikkiaiheisiin teoksiin, joista suurta suosiota on saanut mm. Mötley Crüen historiikki.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Mäkelä

Yhteensä 840 kirjaa



Vuonna 1971 perustettu Kustannus-Mäkelä on karkkilalainen kustantamo, joka on erikoistunut lasten- ja nuortenkirjoihin. Mäkelä julkaisee myös mm. harrastekirjoja ja kotimaisia dekkareita.

Harrastekirjoissa toistuvia aihepiirejä ovat ruokaohjekirjat ja monenlaiset käsityöt. Kustantamolta ilmestyy Mäkelän oman arvion mukaan reilut sata kirjaa vuodessa.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Instagram

* * *

Minerva

Yhteensä 663 kirjaa



Minerva on vuonna 1990 perustettu kustantamo, joka sijaitsee Helsingissä. Verkkosivuilla Minerva kertoo painostavansa kustannusohjelmassaan tietokirjallisuuteen, mutta julkaisevansa myös kotimaista ja käännettyä kaunokirjallisuutta. Pääalueita ovat tieto- ja harrastekirjat, lahja- ja kuvateokset sekä lastenkirjat. Minervan tietojen mukaan kustantamo julkaisee vuosittain noin 100 kirjaa.

Vuoden 2016 uutistietojen mukaan Minervan omistaa 60% Docendosta.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Myllylahti

Yhteensä 249 kirjaa



Espoosta käsin toimiva Myllylahti on viime vuosina kasvattanut paljon toimintaansa, ja kustantamolta on viime vuosina ilmestynyt suunnilleen 30-40 kirjaa joka vuosi. Myllylahden kustannustoiminta alkoi vuonna 1996.

Myllylahti julkaisee pääasiassa kaunokirjallisuutta, joista suuri osa on jännitys- ja rikoskirjallisuutta. Tietokirjojen puolella Myllylahdelta ilmestyy paljon eräkirjoja.
Lähivuosina kustantamolta on ilmestynyt myös paljon spekulatiivista fiktiota, ja esimerkiksi JS Meresmaan Mifonki-sarja on siirtynyt Karistolta Myllylahdelle.

Verkkosivujen perusteella Myllylahti pyrkiikin jatkamaan voimakasta kasvuaan. Kustantamon sivuilla on jopa 10 perustelua sille, miksi kirjailijan kannattaa valita juuri Myllylahti kustantajakseen.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Nemo

Yhteensä 228 kirjaa



 Helsinkiläinen Nemo on perustettu 1997 ja se on vuodesta 2016 ollut itsenäinen osa Otavaa. Nemo julkaisee paljon aikuisille ja lapsille suunnattua tietokirjallisuutta, mutta myös monenlaista kaunoa. Nemon kirjailijat on menneinä vuosina päässeet hyvin sijoille kirjoituskilpailuissa, vaikkei varsinaista voittoa ole vielä tullutkaan. Nemon kirjoja myös käännetään kustantamon verkkosivujen mukaan ahkerasti.

Nemon julkaisutahti on viime vuosina vaihdellut, ja tämän artikkelin kirjoitushetkellä on liian aikaista arvioida, miten liitos Otavaan tulee pitkällä aikavälillä näkymään Nemon toiminnassa. Viime vuonna minulle kerrottiin, että noihin aikoihin Nemolla oli pitkät jonot käsikirjoitusten kanssa, ja ajankohtaista tilannetta kannattanee tiedustella Nemolta ennen käsikirjoituksen lähettämistä.

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Nordbooks (Atrain & Nord)

Yhteensä 246 kirjaa



Vuonna 2006 perustettu Nordbooks julkaisee 30-40 kirjaa vuosittain, osin Atrain & Nord -brändin alla, mutta pääosin Nordbooksina. Kustantamon valikoimiin kuuluu laajasti erilaista suomalaista kauno- ja tietokirjallisuutta. Huomionarvoisia verkkosivujen perusteella ovat ainakin dekkarit, eräkirjallisuus, novellikokoelmat sekä lasten- ja nuortenkirjat.

Nordbooksin sivuilla on myös lukemisen arvoinen yksityiskohtainen ohjeistus, mitä kirjailijan kannattaa ottaa huomioon ennen käsikirjoituksen lähettämistä (pdf).

Yleistilastot:

Sosiaalinen media: Facebook

* * *

ntamo

Yhteensä 287 kirjaa



ntamon perusti vuonna 2007 runoilija Leevi Lehto. Vuonna 2017 Lehto vetäytyi kustantamon johdosta ja omistajaksi tuli Niin & Näin -lehden entinen päätoimittaja Jarkko Tuusvuori. (Tuusvuorelta löytyy Nuori Voima -lehdeltä erinomainen haastattelu, joka kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää ntamon nykyistä ja tulevaa.)

Menneisyydessä ntamo on tunnettu kokeellisen ja muun omaperäisen runouden kustantajana. Kirjat tuotetaan tarvepainatuksella kysynnän mukaan, ja kustantamon perusaatteena on yleensäkin ollut vähentää kustantamisesta perinteisesti syntyviä kustannuksia. ntamo on saanut sekä kiitosta että kritiikkiä kustannustyylistään.

Vuonna 2013 Lehto arvioi ntamon julkaisevan yhtä paljon runoutta kuin kaikki muut suomalaiset kustantamot yhteensä. Uusi omistaja Jarkko Tuusvuori sanoo suunnittelevansa runojen lisäksi ainakin tietokirjojen ja näköispainosten julkaisemista.

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä ntamon verkkosivuilla ei ole varsinaista “Haluatko kirjailijaksi” -osiota, joten ajankohtaista tilannetta kannattaa tiedustella ntamolta ennen käsikirjoituksen lähettämistä.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Tanssiva karhu vuonna 2013.

Sosiaalinen media: Facebook (ryhmä)

* * *

Otava

Yhteensä 3568 kirjaa



Vuonna 1890 perustettu Otava on Suomen suurimpia kustantamoita (näissä tilastossa Otava ja WSOY ovat jotakuinkin tasoissa julkaisumäärissään). Helsingistä käsin toimivan kustantamon ytimessä on ollut alusta alkaen sama suku. Reenpäät ostivat Otavan ulos pörssistä vuonna 1991, minkä jälkeen yrityksen ovat omistaneet Reenpäät ja Otavan kirjasäätiö. Suku vetäytyi vuonna 2010 Otavan johtotehtävistä.

Otava on viime vuosina ostanut useita pienempiä kustantamoita. Vuodesta 2006 Like on toiminut itsenäisenä kustantamona Otavan alaisuudessa, ja aivan lähivuosina Moreeni, Nemo ja F-Kustannus ovat liittyneet Otavan kustantamojen joukkoon. (Konsernin kaikki viimeaikaiset hankinnat löytyvät kiinnostuneille täältä.) Vuonna 2011 Otava osti myös Suomalaisen kirjakaupan.

Otava ilmoittaa julkaisevansa vuosittain noin 600 kirjaa, tosin tilastojen valossa määrä on viime vuosina ollut laskussa. Kustantamo panostaa paljon oppikirjoihin, sekä lasten- ja nuortenkirjoihin. Kaunokirjoja ja tietokirjoja on jotakuinkin tasainen määrä.

Otava tunnetaan mm. Eino Leinon, Paavo Haavikon, Maria Jotunin, Minna Canthin ja monen muun klassikoksi muodostuneen kirjailijan kustantajana. Monet kustantamon kirjat ovat herättäneet kohua ilmestyessään. Tunnetuin tapaus lienee Hannu Salaman Juhannustanssit, joka tuotti kirjailijalleen vankilatuomion ja kustantaja Kari Reenpäälle sakot.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Finlandia vuonna 2009, 2007.
Finlandia Junior vuonna 2015, 2013, 2010, 2007.
Tieto-Finlandia vuonna 2010.
Einari Vuorelan runopalkinto vuonna 2014, 2011.
Tanssiva karhu vuonna 2017, 2009.

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Schildts & Söderströms (& S&S)

Yhteensä 328 kirjaa


Jälleen yhtenä esimerkkinä kustannusalan nopeasta muutoksesta on Schildts & Söderströms, joka syntyi vuonna 2012 kahden suomenruotsalaisen kustantamon yhdistyessä. Yhdistymisen tavoitteena oli turvata ruotsinkielisen kirjallisuuden julkaisu Suomessa.

Schildts & Söderströmsillä on myös suomenkielinen kustannuslinja S&S, ja usein romaanit ilmestyvät yhtäaikaisesti kummallakin kielellä. Vaikka linjoilla on omat toimituksensa, käytännössä käsikirjoitus lähetetään jompaan kumpaan tekstin alkukielen mukaan.

Yksinkertaisuuden vuoksi Schildtsin ja Söderströmsin kirjat on tässä yhdistetty koko kymmenen vuoden ajalta. Näin osin, koska Schildt näkyy tilastoissa vielä vuoteen 2015 asti, kun taas S&S alkoi näkyä vasta muutama vuosi sitten. Kirjoja ei ole myöskään jaoteltu eri alkukielen mukaan.

S&S julkaisee kaunokirjallisuutta, kertovaa tietokirjallisuutta ja lastenkirjoja. Viime vuonna saamieni tietojen mukaan kustantamo ei ole kiinnostunut kovin väkivaltaisesta kirjallisuudesta, vaan keskittyy ennemmin hyvähenkisiin teoksiin. Myös feminismi on S&S:lle tärkeä aate.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Finlandia vuonna 2012.
Finlandia Junior vuosina 2017, 2014, 2012.
Runeberg-palkinto vuonna 2017.
(Söderströmsille Runeberg vuonna 2008.)

Sosiaalinen media (S&S): Facebook, Twitter, Instagram

Sosiaalinen media (Schildts & Söderströms): Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Siltala

Yhteensä 200 kirjaa



Siltala on helsinkiläinen yleiskustantamo, jonka perustivat WSOY:llä aiemmin työskennelleet Touko ja Aleksi Siltala. Monet kirjailijat ovat sittemmin siirtyneet WSOY:ltä Siltalalle. (Näihin kuuluvat ainakin Kari Hotakainen, Leena Lander, Pirkko Saisio, Hannu Raittila ja runoilija Jouni Inkala.)

Kymmenessä vuodessa Siltala onkin pienestä koostaan huolimatta vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa kustannusmaailmassa, ja julkaisee tilastojen perusteella noin 30 kirjaa vuosi. Kirjat jakautuvat melko tasan kauno- ja tietokirjallisuuteen, ja ne suuntautuvat käytännössä yksinomaan aikuisille.

Pienen kustannustoimituksen vuoksi Siltalan kustannusohjelma on varsin kapea, heijastellen perustajiensa makua. Touko Siltala on haastatteluissa sanonut, ettei muun muassa ota vastaan spekulatiivista fiktiota, koska genre ei ole hänelle riittävän tuttu. Käsikirjoitustaan tarjoavan kannattaa siis varmistaa, että kirja sopii Siltalan profiiliin. Julkaisuihin pääsee onneksi hyvin tutustumaan Siltalan verkkosivuilla.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Tieto-Finlandia vuonna 2017, 2014.
Runeberg vuonna 2014, 2010.

Sosiaalinen media: Facebook

* * *

Tammi

Yhteensä 2574 kirjaa



Vuonna 1943 perustettu Tammi on kolmanneksi suurin kustantaja. WSOY:n tavoin se kuuluu nykyään kansainväliseen Bonnier-mediakonserniin. Bonnieriin kuuluvat myös muun muassa Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, BookBeat ja Readme.fi.

Tammi julkaisee kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta kaikille ikäryhmille. WSOY:n tavoin Tammen julkaisumäärät ovat viime vuosina olleet voimakkaasti laskussa: joitakin vuosia sitten lukumäärä oli kolmisensataa, mutta nykymäärä saattaa olla lähempänä 150:tä. Aiemmin Tammi kustansi myös oppikirjoja, mutta oppimateriaalien liiketoiminta myytiin Sanomalle vuonna 2011, mikä oletettavasti näkyy tilastoissa osasyynä julkaisujen vähenemiselle.

Tammi kustantaa paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Lisäksi Tammella on omat julkaisulinjansa manga-sarjakuville: Punainen jättiläinen (25 teosta) ja Sangatsu Manga (24 teosta), jotka eivät ole mukana alla olevissa tilastoissa.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Finlandia 2014.
Finlandia Junior vuonna 2008.
Sarjakuva-Finlandia vuonna 2009.
Tanssiva karhu vuonna 2008.

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter, Instagram

* * *

Teos

Yhteensä 332 kirjaa



Teos on Helsingissä toimiva kustantamo, joka perustettiin vuonna 2003. Arvion mukaan Teos julkaisee viitisenkymmentä kirjaa vuodessa. Näistä melkein kaikki ovat kotimaista kirjallisuutta — kolmannes tietokirjoja ja loput kaunoa.

Teoksen yksi perustaja ja kustantamon suurin omistaja oli Niklas Herlin, jonka kuolema tuntui ravistelevan koko Suomen kulttuurimaailmaa viime vuonna. Tänä syksynä uutisoitiin, että Teoksen Herlinille kuuluneet osakkeet ovat siirtyneet Koneen Säätiölle.

Verrattain pienestä koostaan huolimatta Teos näkyy säännöllisesti varsinkin Finlandia-voittajien ja -ehdokkaiden kustantajana. Myös Teoksen runoteokset pärjäävät kilpailuissa hyvin.

Yleistilastot:

Palkinnot:
Finlandia vuosina 2017, 2015, 2013, 2010.
Runeberg vuonna 2011.
Tanssiva karhu vuonna 2015, 2012, 2007.

Sosiaalinen media: Facebook, Twitter

* * *

WSOY

Yhteensä 3473 kirjaa



Helsingissä toimiva WSOY perustettiin vuonna 1878. Vuoteen 2011 asti se kuului Sanoma-konserniin ja nykyään se on osa kansainvälistä Bonnier-mediakonsernia yhdessä mm. Readme.fin ja Tammen kanssa. Konserniin kuuluvat myös Adlibris, BookBeat ja Akateeminen kirjakauppa.

WSOY työskentelee pitääkseen kirjat ja lukemisen merkityksellisenä osana suomalaisten elämää sekä vaaliakseen kirjallista perintöään.

WSOY on Otavan rinnalla Suomen eniten kirjoja julkaiseva kustantamo. Se julkaisee vuosittain arviolta 150-200 kirjaa, tosin muiden suurten kustantajien tavoin määrä on ollut tasaisessa laskussa viime vuosina.

Noin 30% WSOY:n julkaisuista on tietokirjoja, 15% oppikirjoja, ja loput 55% kaunokirjallisuutta laidasta laitaan.

WSOY:llä on erillinen toiminimi viihdekirjallisuudelle: Johnny Kniga.

[Johnny Kniga] on WSOY:n popcorn-pussi, huolettoman kevyt mutta huolellisesti rakennettu sekoitus ärsyttävää alakulttuuria, laadukkaan kieroa kaunokirjallisuutta ja hämmentävän suosittuja tietoteoksia.

Johnny Knigan asema itsenäisenä toimijana on kirjailijan näkökulmasta kaksijakoinen, sillä tämän artikkelin kirjoitushetkellä Knigan verkkosivujen “Haluatko kirjailijaksi?” -linkki ohjaa WSOY:n sivuille. Kuitenkin Johnny Kniga on viime vuosina järjestänyt kirjoituskilpailuja itsenäisesti, ja kustantamolla on oma pieni toimituksensa.

WSOY yleistilastot:

Johnny Knigan tilastot (173 kirjaa):

Palkinnot:
Finlandia vuonna 2011, 2008.
Finlandia Junior vuonna 2016.
Sarjakuva-Finlandia vuonna 2016, 2012.
Tieto-Finlandia vuonna 2013, 2008, 2007.
Runeberg-palkinto vuonna 2015, 2012, 2009.
Einari Vuorelan runopalkinto vuonna 2008.
Tanssiva karhu vuonna 2016, 2011.
Johnny Knigalle Runeberg vuosina 2016, 2007.

Sosiaalinen media (WSOY): Facebook, Twitter, Instagram

Sosiaalinen media (Johnny Kniga): Facebook, Instagram

* * *

Muut artikkelisarjan osat

  • Suomen pienet yleiskustantajat 2018 (tulossa)
  • Suomen erikoiskustantajat 2018 (tulossa)
  • Suomen kustannusmaailma yleiskuvassa 2018 (tulossa)

Mitä muut lukevat