6. lokakuuta 2019

Editointipäiväkirja #2, osa 6



Kesän meni kiihkeän kirjoittamisvimman vallassa. Oli päiviä, joina paperille löysi kokonainen luku, ja näitä päiviä alkoi olla niin monta, että aloin jo pitää niitä itsestäänselvyytenä. Mutta luovassa työssä mikään ei ole itsestäänselvyys — kova työtahti yhdistettynä kesän muihin huoliin vaati ennen pitkää hintansa, ja editointi loppui moneksi viikoksi seinään.

Yhtenä päivänä sana kulki, seuraavana kykenin tuskin edes ajattelemaan. Mikään hyväksi todettu keino ei auttanut minua blokista ulos, vaan huomasin myös mielenterveyteni alkavan rakoilla terveyteni oltua jo jonkin aikaa heikko.

Sanalla sanoen, olin polttanut itseni loppuun. Takerruin itsetuntoni säilyttääkseni mahdollisimman kauan ajatukseen, että työ lähtisi luistamaan taas pian, mutta päivät venyivät viikoiksi, sitten kuukaudeksi, sitten—.

* * *

Kiire on harvoin hyväksi yhdellekään projektille, luoville töille vielä vähemmän. Olen kiitollinen pakotetusta tauosta, vaikka yhä haraan sen jälkiseurauksia vastaan. Olen aloittanut tämän kirjoituksen työstämisen puolen tusinaa kertaa ja joutunut lopettamaan, koska sanat ovat hylänneet minut; olen kirjoittanut viikoittain vain vähän, pakottanut itseni ulos talosta läppärin kanssa kohtaamaan möröt, jotka tarinan lopun lähetessä ovat hyökänneet kevättäkin kovemmalla voimalla; olen keskittänyt voimani itsestäni huolehtimiseen — sen hyväksymiseen, että asiat vievät usein aikaa.

Olen kamppaillut sisäisiä ääniäni vastaan — ja ulkoisia, jotka tulevat lähipiirini henkilöiden muodossa — avuliain sanakääntein, ja silti tahattoman vahingollisin — kysymään, onko näkemässäni vaivassa sitä arvoa, jonka sille itse annan.

Blogin lukijat tietävät, etten juuri kaihda kirjailijan elämän realiteetteja: ettei kirjoittamalla elä, että kirjat pian julkaisun jälkeen päätyvät jo makulointiin, ettei bestsellerlistoille mahdu kuin hyvin harva. Vaikka uskon, että kustannusalan tosiasioiden tunteminen on kirjailijaksi pyrkivälle (puhumattakaan jo julkaisseille kirjailijoille) arvokasta, näillä asioilla on hyvin vähän, jos lainkaan, vaikutusta itse luovaan prosessiin: kun ne tuo tekstin kanssa samaan huoneeseen, kohtaa blokin, tai vielä pahempaa nihilistisen epäilyksen siitä, onko taiteellisella työllä merkitystä muuna kuin välineenä jollekin muulle.

Tuo nihilismi on välillä uhannut hiipiä sisään tuomitsemaan työn ennen kuin se edes on vielä valmis. Väsyneenä sitä vastaan on vaikeampi taistella, ja kirjoittamattomuus tuo mukanaan myös intensiivistä häpeää, joka käy paitsi egoon, helposti myös minäkuvaan. Tämä silloinkin, kun ymmärtää tilan olevan väliaikainen ja johtuvan itsestä riippumattomista syistä.

Nihilismille olisi helppo antaa periksi ja luovuttaa. Olen viime aikoina paljon puhunut kirjoittamisesta erään ystäväni kanssa, joka on vasta lyhyen aikaa sitten löytänyt luovuuden ilot. Puhumme joskus tarinankerronnan tekniikoista, mutta yhdeksän kertaa kymmenestä puhumme siitä, miten monenlaisia henkisiä esteitä kirjoittamiselle löytyy, ja kuinka niistä tulee tietoiseksi vasta tartuttuaan kynään.

Niin monet meistä jakavat nuo samat epävarmuuden ja pelon tunteet, ja olen monet kerrat viime aikoina pohtinut, kuinka moni mahtaa kompastua niihin koska eivät tunne ketään, joka voi sanoa heille: se, mitä tunnet, on normaali osa tätä työtä. On normaalia, että pidät omaa tekstiäsi kamalana sontana. On normaalia, että pelkäät, ettei kukaan halua lukea sitä.

On normaalia pelätä, ettet koskaan voi olla niin hyvä kuin haluaisit olla. On normaalia, että ensimmäiset luonnoksesi ovat virheitä täynnä. On normaalia, ettet tiedä mitä olet tekemässä. Kukaan meistä ei tiedä.

I remember when it was all done in first draft telling Gene Wolfe, who is the wisest writer I know and has written more excellent novels than any man I’ve met, that I thought I had now learned how to write a novel. Gene looked at me, and smiled kindly. “You never learn how to write a novel,” he told me. “You only learn to write the novel you’re on.”

He was right. I’d learned to write the novel I was writing, and nothing more. Still, it was a fine, strange novel to have learned how to write. I was always aware of how very far short it fell of the beautiful, golden, gleaming, perfect book I had in my head, but even so, it made me happy.

[…] I finished it, eventually, and I handed it in, taking a certain amount of comfort in the old saying that a novel can best be defined as a long piece of prose with something wrong with it, and I was fairly sure that I’d written one of those.
— Neil Gaiman, Unohdettujen jumalien juhlapainoksen esipuhe

* * *

Tätä kirjoittaessa olen arviolta yhdeksän luvun päässä epilogista. 25% tai vajaat 30 000 sanaa. Kaksi viikkoa nopeimmalla kirjoitustahdillani, mutta mitä luultavammin useita kuukausia, koska kohtaan jatkuvasti kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia. Tästä eteenpäin kaikki on uutta materiaalia, ja teknisesti vaikeaa toteuttaa, koska jaoin alkuperäisen käsikirjoituksen kahteen kirjaan.

Tekstin täytyy tehdä paljon, mutta ennen kaikkea olla tyydyttävä. Olen tässä vaiheessa setvinyt rakenteelliset pulmat, mutta kohtausten tasolla työtä on vielä.

Suunta on jatkuvasti eteenpäin, ja sen täytyy riittää, vaikka kuinka olen malttamaton.

31. toukokuuta 2019

Editointipäiväkirja #2, osa 5

Olen viime aikoina ratkonut tavallista enemmän ongelmia paperilla, koska ne ovat olleet liian suuret mahtuakseen päähän. Yllä yksi kaavoista, joiden varaan nojaan ollessani eksynyt.

Vihaan ja rakastan tätä vaihetta editoinnissa. Koska tarinarunko on valmis ja rakenteelliset muutokset on tehty, minulla on ensimmäistä kertaa vapaus täydentää ja syventää, saada lihaa luiden päälle. Olen piirtänyt karttoja ja tehnyt kuvakollaaseja; hion dialogia, lisään kuvauksia. Välillä jopa sallin itselleni lausetason hiomista vaikka tiedänkin, että paljon muuta pitää tehdä ensin.

Päätavoitteeni on nyt löytää tarinalle estetiikka, joka tukee tunnelmaa ja teemaa, ja olen yllättynyt siitä, kuinka työlästä tämä on sellaisellekin ihmiselle, joka on tottunut ajattelemaan visuaalisesti. Ehkä visuaalisuuteen painottuminen toisaalta myös luo minulle vaatimuksia, joita ei jokaisella ole. En osaa olla tyytyväinen kuvaukseen tai sanavalintaan, joka on jäänyt jollain tapaa puolitiehen.

Estetiikkaa enemmän kuitenkin yritän keskittyä rytmiin: kuinka dialogi soljuu, kuinka konflikti venyy ja kääntyy. Mikä on minusta lukijana tyydyttävää? Tekeekö tämä ratkaisu minut onnelliseksi? Minkälaista tarinaa haluaisin lukea, jos en itse olisi kirjoittamassa sitä? Yritän unohtaa potentiaalisen yleisön ja olla rohkeasti oma itseni, vaikka osa minua huutaa tuomion pelkoa. Olen tottunut vetäytymään kuoreen ja pitämään verrattain pientä ääntä itsestäni, ja joudun kamppailemaan tämän ujouden kanssa valuttaakseni estottomasti mielikuvitukseni luonnokset paperille. Tämä vaihe luomisprosessia on tällä hetkellä työläin, koska käytän lihaksia, jotka niin kauan ovat olleet käyttämättä.

Tyydyttävän tarinan tavoittelu on myös saanut minut poikkeamaan totutusta ja luopumaan kronologisessa järjestyksessä kirjoittamisesta. Viimeistelin joitakin päiviä sitten romaanin epilogin, vaikka keskikohta on vielä editoimatta. Työstin sen perään viimeiselle luvulle uuden raakaversion, mutten ole vielä kirjoittanut sitä auki, koska jokin vaisto sanoo, ettei luku ole vielä kypsä. Sen jälkeen olen liikkunut luku kerrallaan taaksepäin kolmannen näytöksen alkuun. Nyt olen hypännyt keskikohtaan, koska koko romaani seisoo tämän yhden luvun varassa ja kaikki tekemäni päätökset säteilevät sieltä.

Romaanin viimeinen neljännes on nähnyt editoinnissa eniten muutoksia lukijapalautteen seurauksena. Tarinakaavojen tutkiminen on tässä ollut todellinen pelastus, koska rakenneanalyysi auttaa huomaamaan, mitä lupauksia on lukijalle tehnyt ja mitkä niistä on jäänyt täyttämättä. Eräskin sivujuonistani on seuraa romanssikaavaa, mutten ollut tiedostanut sitä enkä siksi ollut antanut riittävästi tilaa romanssille ominaisille juonenkäänteille. Oivalsin asian aivan sattumalta käydessäni vanhaa materiaaliani läpi muussa tarkoituksessa ja löytäessäni sieltä tarinasiemenen erääseen toiseen romaaniprojektiin. Artikkelista pohjoismaisesta chick litistä löytyi vielä oivallinen kaava, jota lukiessani tajusin, mitä luvuista kaiken aikaa puuttui.

Liekö kohtalo vai sattumaa, että luin Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon vain vähän aikaa sitten? Pystyin täysin odottamatta käyttämään tätä inspiraation lähteenä, vaikka teksteillä ei ulkoapäin katsoen ole mitään tekemistä keskenään. Tätä kai tarkoitetaan, kun kirjoittajille sanotaan, että kirjailijaksi pyrkivän täytyy myös lukea paljon, katsomatta genreen.

Vapaus kirjoittaa

Vaikken vietä virallista kesälomaa, yliopiston verkkokurssit antavat minulle pitkälti vapauden määrätä omat aikatauluni. Kuten moni blogin lukija varmasti on itse kokenut, tyhjä kalenteri on yhtä aikaa siunaus että kirous, koska motivaatio ja työrutiini haihtuvat sillä hetkellä, kun rakenteet elämästä katoavat.

Olen viime viikot kokenut tavallista enemmän vastentahtoa istua aamulla läppärin ääreen. Nytkin kirjoitan blogiin päiväkirjaa, kun minun pitäisi olla työstämässä romaanin keskeisintä käännekohtaa, joka teknisessä monimutkaisuudessaan herättää minussa sanatonta kauhua.

Kauhu ja välttelykäyttäytyminen tietysti osin korreloivat keskenään, mutta toisaalta tartuin haastaviin lukuihin siksi, että motivaationi työstää keskikohtaa oli lyssähtänyt. Olen keskikohdan kanssa aika hukassa enkä aivan tiedä, mitä siltä haluan. Helpompaa on ollut siirtyä sellaiseen, josta minulla on vahvempi käsitys.

Kaiken takana on tietysti pelko. Pelko epäonnistumisesta. Pelko hylsyistä. Pelko naurunalaiseksi tulemisesta. Ja joka päivä tartun kahviin ja katson pelkoa silmiin.

Päivinä, jolloin muut velvollisuudet vetävät minut pois näppäimistöltä, löydän itseni yöllä valvomasta, koska palan kauhusta huolimatta tarpeesta kirjoittaa. Kunpa sama palo vain tulisi jo aamulla, kun aikaa on paljon.

Silti olen tyytyväinen jokaisesta päivästä, jolloin jotakin käsikirjoituksessa on muuttunut, koska niin kauan kun jatkan, lopun täytyy ennen pitkää tulla vastaan.

Muina aikoina asettaisin itselleni päivittäisen sanatavoitteen, mutta sanatavoitteet eivät tässä vaiheessa työtä oikeastaan edusta mitään. Hypin luvusta toiseen kirjaamassa itselleni muistiinpanoja, luonnostelen sieltä, nipistän täältä. Yritän ymmärtää, mikä tekstille on tärkeää, eikä sillä ole mitään tekemistä sanamäärien kanssa. Olin alkujaan vannonut, etten enää kirjoittaisi toista raakaversiota, mutta tässä on joutunut hyväksymään, että välillä tukiranka on täytynyt kirjoittaa paikoin uudestaan.

En voi kyllin ilmaista, kuinka tyytyväinen olen, että kirjoitin uutenavuotena perusteellisen outlinen, koska tämä dokumentti on toiminut täysin korvaamattomana tukena ajattelutyölle. Minulla olisikin outlineista paljonkin sanottavaa, mutta sen aika ei nyt ole tässä; opin koko ajan niin paljon, etten ehdi tai kykene täällä blogissa kertomaan puoliakaan. Lupaan palata niistä mahdollisimman moneen myöhemmin syksyllä, kun käsikirjoitus on (sormet ristiin!) viimein maailmalla.

Mutta sitä varten minun on lopetettava tämäkin välttelykäyttäytyminen. Editointi odottaa!

10. toukokuuta 2019

Kirjoittajakoulutukset Suomessa



Kiitokset Satakunnan soveltavan sanataiteen läänitaiteilijalle Karoliina Suoniemelle, joka esitteli kirjoittajakoulutuksia Helsingin aikuisopiston ja Nuoren Voiman Liiton järjestämässä Esikoiset esiin! -tapahtumassa, ja jonka taustatyöhön tämä listaus pohjautuu. Olen tähän laajentanut ja jäsennellyt esityksen sisällön blogiin sopivaan muotoon — kaikki virheet ovat omiani.

Erilaisten kirjoittamiskurssien ja -koulujen määrä ja suosio ovat viime vuosina olleet nousussa. Kaksi vuotta sitten Aamulehti uutisoi, että kirjoittajakursseille on nyt tunkua, kun aiemmin kurssien järjestäjät joutuivat odottelemaan, että kurssit täyttyisivät.

Kurssien määrästä huolimatta tieto niistä ei aina kiri kiinnostuneille asti. Olen tähän pyrkinyt tuomaan ne, joilla on kirjoittamiseen liittyvää kurssitarjontaa joka vuosi, mutta tämäkään listaus ei ole millään tapaa täydellinen. Luettelosta puuttuvat monet paikallisyhdistykset ja kansalaisopistot, joten jos omalla paikkakunnallasi on säännöllistä opetustarjontaa, joka on tässä jäänyt huomaamatta, jätä suosituksesi ihmeessä kommentteihin niin päivitän artikkelin tarvittaessa.

Selailun helpottamiseksi olen merkinnyt kurssitarjoajien sijainnit karttaan. Kannattaa kuitenkin huomata, että monet kurssien järjestäjät toimivat usealla paikkakunnalla tai järjestävät verkkokursseja. Ei siis kannata lannistua, jos omalla paikkakunnalla ei ole yhtään järjestäjää, sillä etäopintoja on tarjolla todella hyvin.

Sisällysluettelo



* * *

Turun yliopisto



Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan alla toimii luovan kirjoittamisen linja, joka sisältää perus- että aineopinnot (25 + 35 op). Yliopistolla kirjoilla olevat voivat hakea linjalle osallistumalla kirjoituskurssiin, jonka päätteeksi 14 hakijaa pääsee sisään sivuaineeseen. Opinnot sisältävät proosan, draaman, lyriikan ja tietokirjoittamisen kirjoittamisen, ja kurssien aikana kirjoittajat saavat palautetta toisiltaan ja kurssien opettajilta. Tavoitteena on tuottaa opintojen lopuksi viimeistelty käsikirjoitus, esimerkiksi romaani tai tietokirja.

Kirjoittamisen opinnot voi myös käydä avoimen yliopiston kautta. Luovan kirjoittamisen perusopinnot (25 op) ovat tarjolla paitsi Turussa, myös ainakin Helsingissä, Tampereella, Kainuussa, Pohjanmaalla ja Lapissa. Myös aineopinnot (35 op) voi löytää useilta paikkakunnilta. Kurssit käydään valtaosin lähiopetuksena yhteistyössä paikallisen koulun tai opiston kanssa. Kurssikokonaisuuden hinta vaihtelee paljon järjestäjän mukaan. Esimerkiksi suoraan Turun yliopiston kautta käydyt perusopinnot maksavat noin 350 euroa, kun taas Helsingissä ne kustantavat jopa yli 800 euroa.

Kannattaa huomata, että sama kurssikokonaisuus on myös erilainen riippuen siitä, missä se järjestetään. Esimerkiksi HEO Helsingissä järjestää vuoden kestävän koulutuksen, joka perustuu Turun yliopiston kursseihin, ja jossa keskitytään erityisesti elokuvakäsikirjoittamiseen. Muissa tapauksissa yliopistokurssit tulevat muun kirjoittamisopetuksen kyljessä. Kurssien kuvaukset kannattaa siis lukea huolella järjestäjien verkkosivuilta.

Yliopiston avoimet kurssit ja järjestäjät: https://nettiopsu.utu.fi/avoin/opas/

Luovan kirjoittamisen linja: https://www.utu.fi/fi/yliopisto/humanistinen-tiedekunta/luova-kirjoittaminen


Jyväskylän yliopisto



Jyväskylän yliopisto tarjoaa kolmevuotisen kirjoittamisen kandiohjelman (180 op), johon sisältyy paitsi kirjoittamista, myös kirjallisuustieteen ja viestinnän opinnot. Haku tapahtuu kahdesti vuodessa, ja opintoihin hyväksytään kerralla 50-75 opiskelijaa.

Valinnaisten kurssien avulla opiskelijat voivat suuntautua proosaan, draamaan, lyriikkaan tai tietokirjoittamiseen, ja kolmen vuoden päätteeksi tehdään kandidaatintutkielma jotakin tutkimusaiheesta. Lähiopetus tapahtuu iltaisin ja viikonloppuisin, tai kaikki opinnot voi halutessaan suorittaa kokonaan etänä.

Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden opiskelijat voivat myös suuntautua kirjoittamiseen. Suuntautumisen voi tehdä sekä kandi- että maisterivaiheessa, eikä kurssien ottamiseen tarvita erillistä hakemusta. Kirjoittamiseen ei tätä kautta ole olemassa erillistä opetussuunnitelmaa, vaan kurssit valitaan kirjallisuuden syventävinä opintoina.

Kirjoittamisen opinnot lisäksi käydä Jyväskylän avoimen yliopiston kautta. Kursseja voi ottaa yksittäin tai kokonaisuuksina (perusopinnot 30 op, aineopinnot 35 op). Opintomaksu perusopinnoista on 300 euroa ja aineopinnoista 350 euroa. Opintoihin haetaan kahdesti vuodessa, ja kurssit voi suorittaa joko verkossa tai lähiopetuksena; lähiopetusta on tarjolla sekä Jyväskylässä että Helsingistä.

Avoimen yliopiston opinnot voi käydä myös kansalaisopistojen kautta. Kursseja on ollut tarjolla muun muassa Oriveden opistossa, Työväen akatemiassa, Hämeen kesäyliopistossa ja Etelä-Pohjanmaan opistossa.

Kirjoittamisen opinnot avoimen yliopiston kautta: https://www.avoin.jyu.fi/fi/opintotarjonta/kirjoittaminen

Kirjoittamisen kandiohjelma: https://www.jyu.fi/ops/fi/hytk/kirjoittamisen-kandidaattiohjelma


Taideyliopisto



Taideyliopiston tarjoama kirjoittamisen maisteriohjelma (120 op) on Suomessa uusi tulokas. Opinnot kestävät kaksi vuotta ja soveltuvat paitsi kirjoittajille (kursseilla käsitellään mm. proosaa, lyriikkaa tai esseitä), myös esimerkiksi taidekritiikkiä opiskeleville. Maisterinopinnot voi käydä minkä tahansa kandidaatintutkinnon päälle, eli aiempien opintojen ei täydy olla kirjoittamisen opintoja.

Taideyliopistossa opiskelu painottuu paljon tutkimukseen ja kirjoittamisen uusiin ilmaisumuotoihin, ja omaa taiteellista työtä tarkastellaan paitsi osana muuta taidetta, myös laajemmin yhteiskuntaa. Opintojen pohjalla on jokin oma kirjoitusprojekti, kuten romaanikäsikirjoitus tai runokokoelma, jota työstetään opintojen edetessä. Kurssitarjontaan kuuluu esimerkiksi 15 opintopisteen laajuinen Proosan mestarikurssi, jossa opetellaan kirjoittamisen tekniikoita ja pyritään löytämään oma tyylinsä ja omat vahvuutensa. Lisäksi kurssilla luetaan toisten opiskelijoiden tekstejä, ja kurssilla käy vierailevia kirjailijoita puhumassa omasta työstään ja tekniikoistaan.

Tietoa kirjoittamisen maisteriohjelmasta: https://www.uniarts.fi/kirjoittamisen-opinnot


Kriittinen korkeakoulu



Kriittinen korkeakoulu tarjoaa kaksi vuotta kestävän kirjoittajakoulun, joka on suunnattu pääasiassa proosan ja lyriikan kirjoittajille, jotka pyrkivät ylittämään kustantamojen julkaisukynnyksen. Teksteistä saa palautetta opettajilta, jotka itse ovat yleensä joko kirjailijoita tai kustannustoimittajia. Luennot käsittelevät erilaisia kerronnan tekniikoita kuten rakennetta, teemaa ja juonta, ja kirjoittajakoulussa käsitellään myös yleisiä kirjallisuudentutkimusta kuten kirjallisuushistoriaa. Opetus tapahtuu viikonloppuisin, arkipäivisin on voi olla joitakin yksittäisiä opettajan vastaanottoja.

Koulutus maksaa vähän päälle 1200 euroa lukuvuotta kohti, mutta vähävaraisille, erityisen lahjakkaille hakijoille voidaan tehdä poikkeuksia. Ohjeet tästä ja hakemisesta yleensä löytyvät vuosittain kirjoittajakoulun hakuohjeista.

Tietokirjallisuutta kirjoittaville Kriittisellä korkeakoululla on oma erillinen tietokirjoittajakoulu. Lukuvuoden kestävä koulutus muodostuu 3-4 hengen työpajoista, joiden avulla omaa käsikirjoitustaan hiotaan julkaisukuntoon. Koulussa on vierasluentoja eri tietokirjoittamisen aihepiireihin liittyen, kuten tietokirjailijan työstä, tekstin rakenteista ja kerronnallisista tekniikoista.

Tietokirjoittajakouluun hyväksytään hakemuksen perusteella vuosittain 12 opiskelijaa. Koulutus maksaa yhteensä 950 euroa.

Kriittisellä korkeakoululla on lisäksi kaikille avoin arvostelupalvelu. Arvostelupalveluun voi lähettää proosaa, lyriikkaa tai draamaa, ja palvelun hinta vaihtelee 70:stä eurosta suunnilleen 160 euroon (max 400 sivua).

Kirjoittajakoulu (kauno): http://kriittinenkorkeakoulu.fi/kriittinen/koulutus/kirjoittajakoulu/

Tietokirjoittajakoulu: http://kriittinenkorkeakoulu.fi/kriittinen/tietokirjoittajakoulu/

Arvostelupalvelu: http://kriittinenkorkeakoulu.fi/kriittinen/arvostelupalvelu/


Oriveden opisto



Oriveden opiston kirjoittajakoulutus tapahtuu Tampereella yhteistyössä Ahlmanin opiston kanssa. Oriveden opistossa voi käydä lukuvuoden mittaisen kirjoittajalinjan, jossa opiskellaan proosan, lyriikan ja draaman kirjoittamista ja saadaan viikoittaista ryhmäpalautetta. Linjalla on myös mahdollista suorittaa Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen perusopinnot (30 op).

Kirjoittajalinjalle osallistumiseen vaaditaan hakukokeen läpäisyä. Opinnot kestävät yhteensä 37 viikkoa ja maksavat suunnilleen 75 euroa / viikko (tai 135 euroa, jos valitsee myös ruoan ja majoituksen). Opetus sisältää ryhmäopetuksen lisäksi seitsemän henkilökohtaista palautekertaa, minkä päälle voi halutessaan maksaa 120 euroa tunnin lisäohjauksesta.

Kun näiden lisäksi lasketaan 100 euron materiaalilasku, maksaa kirjoittajalinja vuodessa noin 2800-5000 euroa kokonaisuudessaan (riippuen majoittuuko opistolla vai ei).

Orivedellä/Ahlmanilla on myös yksittäisiä kursseja sekä etänä että lähiopetuksena. Lähiopetusta on Tampereen lisäksi myös Helsingissä. Kursseille osallistumiseen ei vaadita hakukokeen läpäisyä. Verkkokurssit maksavat arviolta 360 euroa, viikonloppukurssit vähän alle 200 euroa, ja kesäkurssien hinta vaihtelee 200 eurosta 500 euroon riippuen opetuksen pituudesta. Kaukomatkaajien kannattaa lasketa hintaan mukaan myöskin majoitus.

Helsingin tai Tampereen seudulla asuville on lisäksi tarjolla vapaa kirjoittajakoulu, joka järjestetään lukuvuoden mittaisena monimuoto-opetuksena. Vapaan kirjoittajakoulun tavoite on auttaa kirjoittajia tuottamaan ensimmäinen käsikirjoitusversio vaikkapa romaanista tai novellikokoelmasta. Koko vuoden osallistuminen maksaa noin 640 euroa.

Vuoden mittainen kirjoittajalinja: http://www.ahlman.fi/kirjoittajalinja

Verkkokurssit: http://www.ahlman.fi/verkkokurssit

Monimuotokurssit: http://www.ahlman.fi/kirjoittamisen-monimuotokoulutus

Lyhyet lähikurssit: http://www.ahlman.fi/kirjoittajakurssit

Kesäkurssit: http://www.ahlman.fi/kesakurssit


Viita-akatemia



Tampereen seudun työväenopistossa toimivalla Viita-akatemialla on kolmevuotinen kirjoittajakoulutus, johon valitaan vuosittain 15 osallistujaa. Opetus tapahtuu aluksi viikonloppuisin, mutta kolmantena opetusvuonna kursseja on arki-iltaisin. Koulun aikana opiskellaan kirjoittamisen teoriaa ja tehdään kirjoitusharjoituksia, saadaan teksteistä vertaispalautetta ja haetaan omaa kirjoitustyyliään.

Viita-akatemialla on myös yksittäisiä kursseja ja kirjoittajaryhmiä. Yksittäisen kurssin hinta on tyypillisesti alle sata euroa. Viita-akatemian kurssit löytyvät Tampereen seudun työväenopiston kurssitarjottimesta hakusanalla "Viita-akatemia".

Viita-akatemia: https://www.tampere.fi/tyovaenopisto/kurssit/taide/kirjoittaminenviita-akatemia.html


Päätalo-opisto



Päätalo-opistolla on vuoden mittainen luovan kirjoittamisen koulutus, joka koostuu neljästä lähiopetusjaksosta ja verkko-opinnoista. Koulutukseen pääsyyn vaaditaan hakukokeen läpäisemistä, ja koulutus maksaa 500 euroa. Lähiopetus koostuu luennoista ja keskustelusta, ja kurssin mittaan kirjoittajat saavat palautetta toisiltaan ja ohjaajalta.

Opistolla on myös yksittäisiä kirjoittamiskursseja Taivalkoskella ja Oulussa. Kurssit ovat yleensä viikonlopun mittaisia ja maksavat 100-200 euroa.

Päätalo-opisto: http://www.taivalkoski.fi/palvelut/kirjoittajakoulutus


Revontuli-opisto



Revontuli-opisto ja Lapin kirjallisuusseura järjestävät kirjoittamisen kursseja lähiopetuksena ja verkossa. Kurssien tavoitteena on tukea kirjallista luovuutta ja auttaa oman äänen löytämisessä. Opetus muodostuu kirjoitustehtävistä, teorian opiskelusta ja ryhmäpalautteesta. Kurssien hinnat ovat tyypillisesti alle 200 euroa. Ryhmiä on järjestetty muun muassa proosan tai draaman kirjoittajille, elokuvakäsikirjoittajille ja fantasiakirjoittajille.

Revontuli-opistolla on myös ollut pitempiä kursseja, joissa teksti työstetään ideatasolta opettajan ohjauksessa valmiiksi käsikirjoitukseksi. Kurssit ovat olleet hinnaltaan alle 400 euroa.

Revontuli-opisto: http://www.revontuliopisto.fi/kurssit/kirjallisuus/


Vantaan sanataidekoulu



Vantaan sanataidekoulu järjestää monenlaisia kirjoittajakursseja ja -ryhmiä sekä sanataiteen kursseja. Opetusta on sekä aikuisille että lapsille ja nuorille. Tavoitteellisille kirjoittajille löytyy muun muassa puolen vuoden mittaisia kursseja, joissa opetellaan kirjoittamaan proosaa ja pääsemään yli tyhjän paperin kammosta. Kurssit maksavat noin 200 euroa lukukautta kohti.

Sanataidekoululla on myös välillä tiettyyn aihepiiriin liittyviä kursseja esimerkiksi nuorten- ja lastenkirjan kirjoittamisesta tai juonivetoisen tarinan laatimisesta. Useimmille kursseille voi osallistua yhden kerran ilmaiseksi.

Vantaan sanataidekoulun alaisuudessa on myös arvostelupalvelu. Palvelun hinta ja lähetettävien sivujen määrä vaihtelevat sen mukaan, miten syvällistä palautetta on pyytämässä. Palaute jakautuu aihepiirin mukaan esimerkiksi henkilöhahmoihin, juoneen ja kertojaääneen. Aihepiirejä voi myös valita monta samaan aikaan, jolloin hinta tietenkin nousee. Palautetta voi saada proosan lisäksi myös runoudesta.

Peruspalautteen hinta taas alkaa 130 eurosta (1 euro / liuska) ja nousee käsikirjoituksen pituuden mukaan. Syventävän palautteen hinta on 160 euroa, ja jokainen lisäaihe maksaa 100 euroa. Hinta kattaa sata liuskaa, siitä ylöspäin palaute maksaa euron liuskaa kohden.

Aikuisille suunnatut kurssit: http://sanataidekoulu.fi/opetus/aikuiset/

Lasten ja nuorten ryhmät: http://sanataidekoulu.fi/opetus/lapset-ja-nuoret-7-18-v/

Arvostelupalvelu: http://sanataidekoulu.fi/kurssit/kurssi/arvostelupalvelu/


Nuoren Voiman Liitto



Nuoren Voiman Liitto tarjoaa yksittäisiä kursseja vaihtelevista aiheista. Liitolla on ollut muun muassa sanataidepajoja, lavarunoutta ja esseiden kirjoittamista. Osa kursseista on maksuttomia. Taustalla toimivaan yhdistykseen voi liittyä maksamalla 20 euron jäsenmaksun, jolloin kursseista saa alennusta.

Helsingissä kokoontuu säännöllisesti eri-ikäisille kirjoittajille suunnatut kirjoittajaryhmät. Ryhmiin osallistuminen maksaa nuorille 110 euroa ja aikuisille 60 euroa. Kirjoittajaryhmissä saadaan ryhmäpalautetta, opetellaan kirjoitustekniikkaa ja opitaan kirjallisista lajeista. Ryhmäkoot ovat melko rajatut, mutta kuka tahansa voi päästä mukaan ilmoittautumalla ensimmäisten joukossa. Vapaita paikkoja voi myös lukuvuoden mittaan tiedustella ryhmien ohjaajilta.

Nuoren Voiman Liitolla on lisäksi arvostelupalvelu, johon voi lähettää proosaa ja lyriikkaa. Palaute kohdistuu pääasiassa tekstin kieleen ja kirjalliseen tyyliin. Palveluun suositellaan lähetettäväksi korkeintaan 150 liuskaa. Hinta on liittoon kuulumattomille 60 euroa plus 0.55 € / liuska, eli sadan sivun mittaisen tekstin palaute maksaisi esimerkiksi 115 euroa.

Nuoren Voiman Liitto järjestää vuosittain myös paljon kirjallisuustapahtumia ympäri Suomea.

Kirjoittajaryhmät: https://nuorenvoimanliitto.fi/kirjoittajaryhmat

Arvostelupalvelu: https://nuorenvoimanliitto.fi/arvostelupalvelu

Tapahtumakalenteri: https://nuorenvoimanliitto.fi/tapahtumat


Kirjan talo



Turun Kirjan talolla on tarjolla opetusta niin aloittelijoille kuin julkaisukynnyksen ylittämistä yrittäville. Taustalla toimivaan yhdistykseen voi liittyä maksamalla 25 euron jäsenmaksun, jolloin kursseista saa alennusta. Opetusta on tarjolla aikuisten lisäksi lapsille ja nuorille.

Kirjan talolla on lukuvuoden kestävä Kirjailija-akatemia, johon otetaan hakemuksen perusteella vuosittain 14 osallistujaa. Lähiopetukseen on mahdollista osallistua myös etänä videopuhelun avulla. Lukuvuoden lopuksi osallistujien tekstejä julkaistaan novelliantologiana. Kirjailija-akatemia maksaa noin 1000 euroa, opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset pääsevät puoleen hintaan.

Tarjolla on myös kirjoittajapiirejä proosasta ja runoudesta kiinnostuneille. Osallistumismaksut ovat vähän alle 200 euroa ja kattavat kuusi tapaamiskertaa lukuvuodessa. Piireissä ratkotaan kirjoittamisen ongelmia yhdessä ohjaajan kanssa, tehdään kirjoittamisharjoituksia ja saadaan teksteistään palautetta ohjaajalta ja ryhmältä. Kirjan talolla on myös järjestetty tiettyyn genreen tai aiheeseen liittyviä hautomoita, kuten spekulatiivisen fiktion hautomo, jossa opeteltiin kirjoittamaan novelleja spefikirjailijoiden opastuksella.

Kirjailija-akatemia: http://www.kirjantalo.org/kirjoittajille/akatemiat-ja-hautomot/kirjailija-akatemia/

Kirjoittajapiirit: http://www.kirjantalo.org/kirjoittajille/kirjoittajapiirit/

Kirjoittajakurssit: http://www.kirjantalo.org/kirjoittajille/kirjoittajakurssit/

Akatemiat ja hautomot: http://www.kirjantalo.org/kirjoittajille/akatemiat-ja-hautomot/


Suomen sanataideopetuksen seura



Maininnan ansaitsee lopuksi myös Suomen sanataideopetuksen seura. Seuran tavoite on edistää sanataiteen harrastusta Suomessa, ja seuran sivuilla on luettelo yhteisöjäsenistä ja yhteistyökumppaneista, joilta voi käydä etsimässä kursseja ja tapahtumia omalta alueeltaan: http://www.sanataide.fi/


* * *


Jäikö jokin tuntemasi kirjoittajakoulutus listalta? Ota yhteyttä tai ilmoita kurssista kommenteissa! Vanhentuneista tiedoista kannattaa myöskin huomauttaa, jos lista ei näytä enää ajantasaiselta.

Mitä muut lukevat