8. maaliskuuta 2017

Mesenaatit ja taiteilijat, herätys!


Uutta rahankeräyslakia, joka vaikuttaa merkittävästi taiteilijoiden oikeuksiin, ollaan valmisteltu Suomessa jo useita kuukausia täydessä mediahiljaisuudessa. Viime vuoden marraskuun lopussa sulkeutunut yleisökysely keräsi vaivaiset 65 vastausta eikä sosiaalinen media ole vielä herännyt keskustelemaan asiasta, vaikka kansalaisten aika käyttää ääntään on juuri nyt.


Vanhentunut rahankeräyslaki


Moni suomalainen ei tiedä, että muualla maailmassa yleistyvä vapaaehtoislahjoituksiin pohjaava mesenaattijärjestelmä on Suomessa kielletty. Meillä ei ole olemassa rahankeräysluvan mukaista mallia, jossa muusikko voisi tuottaa musiikkia faneilleen kuukausittaista lahjoitusta vastaan. Sama laki estää epäsuorasti myös streamauspalveluiden kuten Twitch.tv:n käytön Suomessa asuvilta videopelaajilta — siinä missä muissa maissa kanavan katsojilla on lupa antaa pelaajalle bitseiksi kutsuttua virtuaalista juomarahaa, Suomessa niiden vastaanottaminen voidaan katsoa rahankeräysrikokseksi.

Suomalaisen rahankeräyslain ongelmista on tiedetty jo kauan. Sosiaalisessa mediassa aktiivisesti toiminut ylikonstaapeli Marko "Fobba" Forss kirjoitti Uusi Suomi -blogissa asiasta helmikuussa 2014, kun rahankeräyslakia oltiin viimeksi uudistamassa. Forssin mukaan "rahankeräyslain tarkoituksena on suojella kansalaisia epärehelliseltä toiminnalta, mutta suojelu jää osittain torsoksi, koska sosiaalisen median kautta on helppo lahjoittaa rahaa ulkomaalaisille rahankeräysprojekteille, jotka ovat kyseisen maan lainsäädännön mukaan täysin sallittuja". Rahankeräyslain osauudistus astui voimaan saman vuoden syyskuussa, mutta uudistus jäi ennustetun mukaisesti riittämättömäksi. Tuolloin rahankeräyslupa laajennettiin kattamaan yleishyödyllisten yhdistysten lisäksi muut yleishyödylliset yhteisöt, kuten yliopistot ja kirkkokunnat, joskin rajoittaen niiden kykyä hakea valtakunnallista rahankeräyslupaa (mikä tekee rahan keräämisen netissä hyvin vaivalloiseksi). Rahankeräys on myös tarkoitettu ainoastaan varojen hankkimiseksi yleishyödylliseen toimintaan.

Nykyisen rahankeräyslain tarkoituksena on pääasiassa estää epärehellinen toiminta. Kiellettyä on mm. kerätä rahaa...

  •  ...muuta kuin hyväntekeväisyyttä varten
  •  ...vastikkeetta, eli tarjoamatta kohteelle mitään takaisin
  •  ...arpajaisten tai muun sattumaan pohjaavan toiminnan muodossa

Lain yksi tärkeä tarkoitus on siis estää keräävän tahon hyötyminen rahankeräyksestä. Kuten Marko Forss kirjoituksessaan kuitenkin huomauttaa, laki ei tosiasiassa suojele suomalaisia kuin kotimaisilta keräystahoilta. Tuen säännöllisesti itsekin ulkomaalaisia hyväntekeväisyyksiä ja yksityishenkilöitä, eikä laki estä minua tekemästä niin, vaikka Wikipedian taannoisesta maailmanlaajuisesta keräyksestä syntyikin kohu Suomessa. Olen maksanut musiikkilevystä maksukykyni mukaisen summan, vaikka tekijä tarjosi levyä faneilleen ladattavaksi ilmaiseksi. Kuuntelen myös viikoittain useita podcasteja, joiden pääasiallinen tulomalli on Patreonin kautta tapahtuva vapaaehtoinen tukitoiminta. Mitään näistä en kuitenkaan voi tehdä suomalaiselle tuottajalle, jollen yksityisesti tarjoudu lahjoittamaan rahaa heidän tililleen.

Esimerkkinä tulkintaongelmia aiheuttavasta tapauksesta voidaan mainita tilanne, jossa Facebookiin on luotu salattu ryhmä, jossa keskustellaan raskaus- ja vauva-ajan asioista. Sisään pääsee vain yhden ylläpitäjän hyväksynnällä. Jos joku ryhmän jäsenistä joutuu jostain syystä suuriin vaikeuksiin syntyneen lapsensa kanssa ja ryhmän ylläpitäjä päättää vedota ryhmän jäseniin rahallisen avun saamiseksi, ei teon rangaistavuus ole tältä osin selvä. Kyseinen ryhmä kun on rajattu yhden henkilön päätäntävallan alle, joten teolla ei sinänsä vedota ennalta rajoittamattomaan yleisöön. Laki ei kiellä spontaania lahjoitusta, joten jos tuo samainen henkilö kertoo ongelmistaan ja joku ryhmän jäsen kysyy yksityisviestillä tilinumeroa hänen auttamiseksi, on se laillista. Tosin sillä edellytyksellä, ettei vaikeuksista kertominen oikeasti muutu jossain vaiheessa yleisöön vetoamiseksi lahjoitusten toivossa, esimerkiksi julkaisemalla päivitys tilinumeron kera.
— Marko Forss


Kokemusta ulkomailta


Amerikkalainen, parhaiten Dresden Dolls -yhtyeestä tunnettu, muusikko Amanda Palmer on eräs joukkorahoituksen näkyvimpiä kannattaja. Hänen mukaansa "maksa mitä haluat" -malli on muusikoiden paras ratkaisu piratismiin ja sanoo, että kuluttajan ja taiteilijan suhde on muuttumassa henkilökohtaisemmaksi. Internetin aikakaudella suuria levy-yhtiöitä ei enää tarvita musiikin levittäjinä, ja fanit ovat aikaisempaa vapaampia kohdistamaan rahansa levy-yhtiöiden sijasta suoraan muusikoille. Samanlainen tarjontaketjun lyheneminen on tapahtumassa myös englanninkielisellä kirja-alalla, missä Amazon Kindle Direct Publishingin kaltaiset palvelut ovat korvaamassa perinteisen kustantamisen. Jopa ravintolat ovat viime vuosina innostuneet kokeilemaan maksa mitä haluat -mallia — vaihtelevin seurauksin.

Kerääjän ja lahjoittajien luottamukseen pohjaava rahankeräys ei ole ilman riskejään. Amanda Palmer oli ensimmäinen muusikko, joka keräsi Kickstarter-kampanjaan yli miljoona dollaria. Palmer lupasi rahoittaa lahjoituksilla uuden musiikkilevynsä sekä julkaisun yhteydessä tapahtuvan musiikkikiertueen. Sekä levy että kiertue toteutuivat, mutta rahat oli mitoitettu kattamaan ainoastaan Palmerin itsensä esiintymisen. Laskuvirhe tuli Palmerille kalliiksi, sillä suuttuneet fanit ja media katsoivat, että Palmerilla oli velvollisuus tarjota saamastaan miljoonasta kohtuullinen korvaus myös kiertueen vapaaehtoisesiintyjille (lue täältä New Yorkerin analyysi aiheesta). Palmer on sittemmin myöntänyt aliarvioineensa mm. postituskulujen suuruuden, ja päätyi kattamaan myös muusikoiden esiintymisen.

Palmerin Kickstarter-kokemus oli järeä osoitus rahankeräyksen rajoituksista: lahjoittajat reagoivat hyvin negatiivisesti keräyksiin, jotka tuntuvat heiltä epäoikeudenmukaisilta. Juuri tälle periaatteelle myös nykyinen Suomen rahankeräyslaki pohjautuu.

Myös Patreonin kaltaisissa palveluissa reiluuden käsite on jatkuvasti läsnä, sillä sisällöntuottajat lupaavat lahjoittajille paitsi hyvää mieltä, myös vastalahjoja kuten nimikirjoituksia — tai kuten erään kirjailijan tapauksessa, novellien lisäksi lahjoittajille suoran pääsyn lukemaan tämän keskeneräistä käsikirjoitusta. Toisin kuin Kickstarterin kaltaisissa kertakampanjoissa, Patreonissa taiteilijat keräävät rahaa joko vastikkeettomasti (kuukausilahjoituksilla) tai vastiketta eli valmistunutta työtä kohtaan. Lahjoitusten takana on paitsi vapaaehtoisuus, myös mahdollisuus henkilökohtaiseen suhteeseen, sillä Patreonista on tullut faneille tärkeä keino päästä läheisempään yhteyteen sisällöntuottajan kanssa. Patreon tarjoaa muun muassa suljettuja keskusteluryhmiä, joissa mesenaatit (eng. patrons) voivat suoraan keskustella sisällöntuottajan kanssa. Näin syntyy ihmisten välinen luottamus, joka korostuu sillä, että usein Patreon-lahjoituksilla elävät taiteilijat ovat puhtaasti faniensa hyväntahtoisuuden varassa. Näin fanit voivat valvoa toiminnan rehellisyyttä läheltä.


Pitäisikö Patreonin olla Suomessa laiton?


Nykyisellään rahankeräyslaki ei ota riittävää kantaa siihen, mitkä mesenaattipalveluista katsotaan olevan vastikkeetonta toimintaa. Voiko esimerkiksi kuvataiteilija julkaista kuviaan ilmaiseksi ja Patreonin kaltaisen mesenaattipalvelun kautta hyödyntää maksa mitä haluat -periaatetta? Koska kuvat ovat kenen tahansa katsottavissa, rahan pyytäminen voidaan lain nykymuodossa katsoa laittomaksi. Oikeusministeriön viimesyksyisessä lakia koskevassa työpajassa tätä kysymystä kyllä sivuttiin, mutta siihen ei löytynyt tyydyttävää ratkaisua.

Oikeusministeriön kokoamasta työryhmästä piti rahankeräysten vapauttamista muuhun kuin yleishyödyllisiin kohteisiin hyvin ongelmallisena (pdf). Työpajan osallistujat muun muassa pelkäsivät, että rahankeräyksen vapauttaminen heikentäisi rahankeräysten legimiteettiä. Raportissa vilahtaa myös viittaus lastensairaalakeräyksiin, minkä oletan viittavan vuonna 2015 päättyneeseen Uusi lastensairaala 2017 -keräykseen. Työryhmä piti lastensairaalakeräysten suosion laskua merkkinä keräysten ylitarjonnasta, mutta pidän itse todennäköisenä, että hanke kärsi Amanda Palmerin tavoin lähinnä huonosta mediahuomiosta.

Muiden maiden toiminnan ja kokemusten mukaan ehdotettiin, että Suomessakin siirryttäisiin siihen malliin, missä verottaja arvioi toimijoiden yleishyödyllisyyttä. Tämä katsottiin yhdenvertaiseksi, ja se helpottaisi myös rahankeräyksen neutraalisuutta. Tällainen järjestely saattaisi myös edesauttaa suomalaista lahjoituskulttuuria.
— Oikeusministeriön raportti

Työryhmässä ei ollut paikalla läheskään riittävästi taiteellisten tahojen edustajia, jotta keskustelua voisi pitää tällä selvänä. Joukkorahoitusta tulisi selvittää apurahojen kaltaisena tukimuotona ja vähintäänkin kysyä, tulisiko taiteellisen työn olla Suomen lain silmissä yleishyödyllistä toimintaa. Lakia voisi myös soveltaa lupamenettelyissä samoin kuin yhdistyksiin nykyisellään niillä poikkeuksin, että luvanhaku muistuttaisi nykyisiä apurahahakemuksia. Lahjoitusten saaja voisi tietyn määräajan jälkeen olla velvollisuus jättää nykyistä apurahaselvitystä vastaava selvitys, jossa käy ilmi miten lahjoitukset on käytetty.

Mikään näistä muutoksista ei kuitenkaan ehkä toteudu, jos uusi laki jätetään puhtaasti Oikeusministeriön päätettäväksi. Vetoankin kaikkiin teihin: viekää tätä mediassa eteenpäin! Olkaa yhteydessä taiteilijaliittoihin ja -yhteisöihin, olkaa yhteydessä Oikeusministeriöön! Ei ole vain yhden työpajan ja 65 vastaajan päätös, minkälaisia mahdollisuuksia tarjoamme taiteentekijöille.

Haluammeko ennemmin lain tarjoaman suojan, vai mahdollisuuden ottaa riskin — silloinkin, kun saatamme joutua pettymään?



Amanda Palmerin TED-puhe "The art of asking" (2013).

Lisätietoa Oikeusministeriön lakiuudistushankkeesta voi löytää osoitteesta http://intermin.fi/. Asiasta voi olla myös suoraan yhteydessä hankkeen ylitarkastajaan Sini Lahdenperään (sini.lahdenpera@intermin.fi).


Lue lisää:

Varo, työtön kirjailija

Marko Forss: Rahankeräyslaki s(u)omessa

Oikeusministeriö: Raportti rahankeräyslain uudistamista käsittelevästä työpajasta (pdf)

Psychology Today: When Does Pay What You Want Pricing Work?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä muut lukevat