21. tammikuuta 2018

Mitä merkitsee olla bestseller-kirjailija Suomessa?



Keskivertokirjailijalle elämä ei Suomessa ole helppoa. Kirjoja myydään yhä vähemmän, ja jopa hyvin pärjäävillä kirjailijalla voi olla vuosia, kun kirja löytää kirjahyllyjen sijasta makulointiin. Väitetään, että kirjan elinikä lyhenee, eivätkä kustantamot ja kirjakaupat näytä pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, miten ja missä kirjoja pitäisi ylipäätään myydä. Parin kuukauden jälkeen hyväkin kirja päätyy usein alelaariin.

Suomen Kirjailijaliiton kuutisen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan tyypillinen kirjailijan keskipalkka Suomessa on 2000 euroa vuosi [1]. Se on vähemmän kuin muiden suomalaisten kuukausittainen mediaanipalkka, ja joskus verkkokeskusteluissa kuuleekin kysyttävän, onko ylipäätään järkevää tukea valtion rahoin kirjailijoita, jos kirjojen kysyntä on niin huono.

Vastaus on monimutkaisempi kuin mitä tyhjentävästi itse kykenen vastaamaan. Se herättää kuitenkin mielenkiintoisen kysymyksen: voiko Suomessa yleensäkään menestyä kirjoittamalla?


Ensiksi hieman pohjatietoja. Kotimaisia kaunokirjoja myydään Suomessa vuosittain noin puolitoista miljoonaa, tosin määrä on ollut tasaisessa laskussa viime vuosikymmenellä. Tyypillisen kaunokirjallisen teoksen hinta on kovakantisena parikymmentä euroa, josta 30-40% on kaupan katetta ja loput 60% kattaa kustantajan valmistuskulut [2]. Tästä kuudestakymmenestä prosentista irrotetaan myös kirjailijan tekijänpalkkio, joka sopimuksesta riippuen on noin neljäs- tai viidesosa [3].

Koska sekä kirjan myyntihinta että kirjailijan saama osuus vaihtelevat, on mahdotonta saada täysin tarkkoja ansiotietoja vain julkisten tilastojen valossa. Yleisesti hyväksytty peukalosääntö kuitenkin on, että yksi myyty kirja merkitsee kirjailijalle kolmen euron ansioita [4]. Summa on riittävän tarkka, että sillä voidaan laskea kirjasta saadut summittaiset tulot sen julkaisuvuotena, ja lisäksi pystymme muiden tarjolla olevien tilastojen avulla päättelemään, miten suosio vaikuttaa kirjailijan toimeentuloon.

Suomi myyntilistojen valossa

Suomen Kustannusyhdistys julkaisee vuosittain jäseniltään kerätyt myyntitilastot, joihin lukeutuvat myös kuluneen vuoden bestseller-listat [5]. Koska kaikki Suomen merkittävimmistä kustantamoista ovat yhdistyksen jäseniä, saadaan varsin luotettava kuva siitä, mitkä ovat parhaiten menestyneet teokset edellisenä vuonna.

Listoilla on eritelty käännetyt ja kotimaiset kaunokirjat, samoin kuin muun muassa tietokirjat, sarjakuvat ja äänikirjat. Olen tässä päättänyt keskittyä ainoastaan kotimaisiin kauno- ja lastenkirjoihin, mutta tämän artikkelin lopussa on linkki kaikkiin Suomen Kustannusyhdistyksen tilastoihin.

Kun kolmen vuoden bestseller-listoista otetaan keskiarvo, nähdään että kirjojen myynti seuraa hyvin säännöllistä käyrää. Lasten- ja nuortenkirjoissa näkee varsinkin, kuinka suosikkikirjojen terävin kärki jättää muut julkaisut varjoonsa.

Jo viidennelle sijalle tultaessa kirjan myynti on tippunut puoleen ykkössijan myyntiluvuista, minkä jälkeen erot perättäisten sijojen välillä vähenevät huomattavasti.


Tästä voidaan päätellä, että menestyskirjailijaksi pääsyyn on olemassa kaksi toimivaa tapaa: toinen on nousta yhdellä kirjalla koko kansan julkisuuteen, kuten voittamalla suurta medianäkyvyyttä keräävän kirjallisuuspalkinnon (mihin palaamme vielä myöhemmin), toinen on julkaista vakiintuneelle lukijakunnalle suunnattu teos 1-3 vuoden välein.

Malliesimerkkejä jälkimmäisestä ovat Leena Lehtolaisen ja Reijo Mäen kaltaiset dekkarikirjailijat, jotka harvoin yltävät myyntilistojen kärkeen, mutta joiden tulot ovat yhdistettyjen kirjamyyntien ansiosta huippuluokkaa [6].

Bestseller-tilastoja tarkkaillessa on siis syytä muistaa, että kirjailijalla voi olla jopa kymmeniä teoksia, jotka kerryttävät tuloja niin kauan kuin kirjakaupat pitävät niitä valikoimissaan. Vuosittain julkaistu kirja pitää usein myös edellisvuoden teosten kysynnän korkealla, ja niin saadaan Arto Paasilinnan kaltaisia suosikkikirjailijoita, joka parhaina vuosinaan keräsi yli 450 000 euron tulot. Viime vuonna yli satatuhatta euroa tienaavien kirjailijoiden joukossa olivat muun muassa Kaari Utrio, Jari Tervo, Laura Lindstedt, Mauri Kunnas ja Tuomas Kyrö [7].

Hyvin tienaavien kirjailijoiden luetteloissa on tiettyä säännönmukaisuutta: vain paria poikkeusta lukuun ottamatta kullakin kirjailijalla on ainakin kymmenen vuoden ura takana, ja heidän teoksensa ovat tavanneet myydä jo esikoiskirjasta alkaen hyvin. On tyypillistä että niillä, joilla on ollut aikaa rakentaa lukijakuntaa jo vuosikymmeniä, on korkeat tulot riippumatta siitä, ovatko heidän kirjansa bestsellereitä. Tämä ei luonnollisestikaan merkitse, että pitkä ura automaattisesti vie kirjailijan verolistojen kärkeen.

Olisikin mielenkiintoista joskus perusteellisesti tutkia, onko olemassa jokin yksittäinen asia, joka lähettää kirjailijan uran nousuun varmemmin kuin muut.



Kirjamyyntien lisäksi tuloja tuo nykyisin Sanaston tilittämä lainauskorvaus, joka on parantanut erityisesti lasten- ja nuortenkirjailijoiden tuloja. Hyvin menestyviä lastenkirjailijoita ovat viime vuosina olleet muun muassa Mauri Kunnas, Sinikka Nopola ja Timo Parvela. Tähän vaikuttaa osin se, että viime vuosina lainauskorvaus on noussut ja on nykyään 25 senttiä per laina.

Kun bestseller-listan kaunokirjojen myyntiluvuista otetaan keskiarvo ja kerrotaan se kolmella, saadaan summittainen arvio tyypillisen bestseller-kirjailijan vuosituloista [8]. Jaettuna kuukausipalkaksi tämä merkitsee noin kuutta ja puolta tuhatta euroa, mutta tässä on otettava huomioon sekä verot että tekijänpalkkion maksamisajankohta. Kirjailija saa koko vuoden tekijänpalkkion könttänä, yleensä seuraavan vuoden keväällä — mikä olisi veronmaksajan painajainen, jollei sitä varten olisi olemassa omaa verojärjestelyään.

Jos henkilö on verovuotena saanut vähintään 2500 euron tulon, joka on kertynyt kahdelta tai useammalta vuodelta, voi hän vaatia tulontasausta. Tulontasaus on laskennallinen toimenpide, joka vähentää maksettavan veron määrää. Kirjailija voi vaatia tulontasausta kirjan julkaisuvuoden tai sitä seuraavan vuoden tekijänoikeustuloihin.

Tekijänoikeuskorvaukset katsotaan verotuksessa tavalliseksi ansiotuloksi, eli esimerkiksi 100 000 euroa vuodessa tekijänpalkkiota ansaitseva kirjailija maksaisi suunnilleen 32% veroa [9], eläke- ja muiden vakuutusten lisäksi. Harva kirjailija kuitenkaan julkaisee teoksen joka vuosi, joten realistisesti tulojen voi olettaa kattavan noin kaksi vuotta.

Verojen jälkeen tämä hypoteettinen joka toinen vuosi maksettava 100 000 euron tekijänpalkkio siis merkitsisi verojen jälkeen noin 2800 euroa kuukausituloa. Kun ajatellaan, että vain kourallinen kirjailijoita pääsee näin korkeisiin tuloihin joka vuosi, ymmärtää ehkä paremmin miksi erilaiset apurahat ovat välttämättömiä kotimaisen kirjallisuuden kannalta.

Kirjallisuuspalkinnolla bestselleriksi

Suomen valtakunnallisesti merkittävimmät kirjallisuuspalkinnot ovat arvostuksensa [10] puolesta Finlandia-palkinto, Runeberg-palkinto ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto. Näiden lisäksi on muun muassa olemassa samassa suuruusluokassa oleva Savonia-kirjallisuuspalkinto, joka kuitenkin keskittyy vain Savon seudulle eikä siten ole valtakunnallinen palkinto. Myös Svenska litteratursällskapet i Finland jakaa vuosittain rahallisesti hyvin merkittäviä palkintoja, mutta palkintojen medianäkyvyys on verrattain huono.

Finlandiaa lukuun ottamatta palkintojen summa vaihtelee kymmenestä tuhannesta eurosta viiteentoista tuhanteen euroon — Finlandia-palkinnon voittajalle määrä on kaksinkertainen: kolmekymmentä tuhatta. Finlandia-palkinto onkin siinä määrin muita edellä niin tunnettavuudessa kuin kuluttajien mielikuvissa, että palkintoa voidaan perustellusti väittää Suomen nopeimmaksi tieksi yön yli -menestykseen.

Finlandia-palkintoa onkin runsaasti kritisoitu tavasta, jolla palkinnonsaaja jättää muut vuoden teokset varjoonsa [11]. On selvää, että jo Finlandia-ehdokkuus nostaa kirjan kysyntää huomattavasti, ja näkyvyys on kirjan myynnille aina välttämätöntä. Kirjakaupat tuovat Finlandia-voittajan näyttävästi esille, ja myös kirjastot pitävät Finlandia-voittajaa runsaasti näytillä.

Oli Finlandia-palkinnosta mitä mieltä tahansa, sen merkitystä kirjailijalle on silti mahdoton väheksyä. Vuoden 2015 Finlandia-voittaja Laura Lindstedt yli viisitoistakertaisti tulonsa voittoa seuraavana vuonna. Sitä edeltävänä vuonna Jussi Valtosen teos He eivät tiedä mitä tekevät oli vuoden myydyin kotimainen kaunokirja, ja Finlandia-ehdokkaana ollut Tommi Kinnusen Neljäntieristeys oli bestseller-listan neljäntenä. Vuoden 2016 verotiedoissa Valtosen tulot olivat noin 242 000 ja Kinnusen 156 000 euroa, Lindstedtin vuotta aiemmin taas 202 000 euroa, tosin luvuissa on mukana myös muut kuin kirjojen myyntitulot. Yleistäen voidaan kuitenkin todeta, että Finlandia-voitto nostaa kirjailijan suoraan suomalaisten listojen kärkeen.

Onko suomalaisella kirjailijalla sitten toivoa?

Jollei Finlandia-ehdokkuutta ole näkyvissä, on esikoiskirjailijan parasta pitää kiinni päivätyöstään vielä pitkään. Tilastot kuitenkin myös osoittavat, ettei Suomessa ole täysin välttämätöntä olla bestseller-kirjailija elääkseen kirjamyynneillään, vaan se mahdollistuu myös työllä ja pitkäjänteisyydellä. Bestseller-listojen pitkä häntä on muistutuksena siitä, että tilaa riittää kyllä markkinoilla muillekin.

Samalla bestseller-listojen kärjestä näkyvä jyrkkä lasku puhuu selvää kieltä siitä, että on kohtuutonta vaatia pienelle yleisölle kirjoittavia kirjailijoita elättämään itsensä ainoastaan kirjamyyntinsä varassa. Ilman apurahoja Suomen kokoiset markkinat riittäisivät rahoittamaan vain joitakin kymmeniä kirjailijoita, mikä suoraan johtaisi kirjallisen kulttuurimme näivettymiseen. Kirjailijat tietävät tämän itsekin, ja siksi yli puolet Kirjailijaliiton jäsenistä käyvät yhä päivätyössä rahoittaakseen kirjallista työtään.

Kenties apurahojen leikkaamisen sijaan olisikin syytä kysyä, miten uudet kirjat ja kirjailijat voidaan paremmin tuoda lukijoiden tietoon, ja onko kirjapalkintojen rakennetta mahdollista muuttaa niin, että ne säilyttävät nykyisen auktoriteettiasemansa keskittymättä liikaa yksittäisiin kirjoihin ja kirjailijoihin. Lainauskorvausten tuominen Suomeen on ollut oikea suunta kirjailijoiden toimeentulolle, ja kirjamyyntien laskuun jokainen pystyy omalla ostokäytöksellään vaikuttamaan.

Kirjailijoilla menee hyvin jos suomalaiset päättävät niin, ja niinpä kuulutankin kirjakaupassa kävijöiltä rohkeutta: ensi kerralla tartu sinulle ennestään tuntemattoman kirjailijan kirjaan, ja lue sen takakansi. Jos näkemäsi miellyttää, osta kirja kotiisi tai käy lainaamassa teos kirjastosta. Sitten kerro kirjasta ystävillesi ja sukulaisillesi. Näkyvyys on paras lahja, jonka pystyt kirjailijalle antamaan.

Lue myös

Katsaus kirjailijan talouteen: kuinka paljon kirjailija tienaa?

Mesenaatit ja taiteilijat, herätys!

Suomen Kustannusyhdistys: Kirjojen tuotanto- ja myyntitilastot

Suomen Kirjailijaliitto: Kirjakauppa on murroksessa – miten käy kirjan?


Alaviitteet

[1] Kirjoitin Kirjailijaliiton tutkimuksen pohjalta muutama vuosi sitten artikkelin, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

[2] Kirjakauppaliiton sittemmin verkosta kadonnut lähde arvioi kaupan katteen 40%:iin. Olen tässä yksinkertaisuuden vuoksi perustanut luvut pääasiassa Suomen Kustannusyhdistyksen antamiin tietoihin.

[3] “Kirjailija ja kustantaja neuvottelevat palkkioprosentista, joka määrittyy yleensä julkaisumuodoittain. Tavanomainen vaihteluväli on 21–26 %.” — Suomen Kirjailijaliiton verkko-ohjeet

[4] Euromääräisen arvion löytäminen osoittautui tätä artikkelia tutkiessa itse asiassa yllättävän vaikeaksi, koska palkkiosta puhutaan niin usein prosentteina. Luotan tässä asiassa kuitenkin Juha Itkoseen ja JP Koskiseen, ja pidän sitä muiden tilastojen valossa riittävän luotettavana, että voin käyttää sitä tämän artikkelin laskelmiin.

[5] Bestsellerit nousivat pari päivää sitten otsikoihin, kun YLE uutisoi Mauri Kunnaksen Koiramäen historian rikkoneen viime vuosien myyntiennätyksiä.

[6] Leena Lehtolaisen tulot olivat viime vuoden tietojen mukaan edeltävänä vuonna 255 000 euroa. Lehtolaisen uutuuskirjat Tiikerinsilmä (2016) ja Surunpotku (2015) myivät ilmestymisvuosinaan 17 000 ja lähes 26 000 kappaletta. Myös Reijo Mäen kirjat olivat molempina vuosina bestsellereiden joukossa. Mäen tulot olivat noin 185 000 euroa. Lähteet: Savon Sanomat, Suomen Kustannusyhdistys (1) (2).

[7] Kaikkia verotietoja ei ole saatavilla verkossa julkisesti, vaan ne täytyy pyytää Verohallinnon toimipisteistä henkilökohtaisesti. Sanomalehdet kuitenkin julkaisevat vuosittain omat verokoneensa, joissa on mukana mm. parhaiten tienaavat kirjailijat.

[8] Tarkemmin sanottuna minimituloista. Kirjailijan tulot muodostuvat kokonaisuudessaan lukuisista eri osista, kuten apurahoista, kirjamyynneistä, lainauskorvauksista, esiintymisistä ja lehtikolumneista.

[9] Summittainen veroprosentti on saatu Verohallinnon verkkolaskurista käyttämällä esimerkkinä helsinkiläistä vuonna 1960 syntynyttä henkilöä, joka ei ole kirkollisvelvollinen. Laskelmassa ei ole otettu huomioon mitään vähennyksiä, vaikka todellisuudessa kirjailija saa todennäköisesti verovähennyksiä mm. MYEL-vakuutuksesta.

[10] Koska arvostus on aina suhteellista, teen tässä oletuksen, että arvostus yleisesti perustuu palkinnossa jaettuun rahasummaan ja voiton tuomaan julkisuuteen.

[11] Muutamia esimerkkejä: Turun ylioppilaslehti, Antti Tuurin haastattelu (Studio55), JP Koskisen blogi

3 kommenttia:

  1. Olipa taas hyvä ja mielenkiintoinen postaus :)

    VastaaPoista
  2. Pitkä ura ei itsessään tuo erityistä tulovirtaa muille kuin niille kirjailijoille, jotka säännöllisesti näkyvät kirjallisuuspalkintoveikkauksissa, naistenlehdissä tai Mitä Suomi lukee -listoilla. Leena Lehtolainen on bestsellerkirjailija ja nousee vuodest toiseen myydyimpien kirjailijoiden joukkoon, samoin Mäen uutuus nousee aina Mitä Suomi lukee -listalle. Sen sijaan Suomessa on todella paljon pitkän linjan kirjailijoita, joiden kirjamyynti liikkuu tuhannen kappaleen kieppeillä. Heillä kaupassa ei ole pokkaripainoksia vaan ainoastaan uusinta kirjaa, jos aina sitäkään. Laajimmin levinnyt kirjakauppaketju ottaa nimittäin tosi tahmeasti riskikirjoja (eli muita kuin brändikirjailijoita) myyntiin, joten pitkän uran tehnyt kirjailija voi huomata, ettei kirjaa voi ostaa kuin nettikaupasta tai erikseen tilaamalla. Totta kai tämä alentaa tuloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pelkkä pitkä ura ei vielä riitä, mutta siitä on apua -- olettaen että pääsee sisään kirjakauppoihin. Meillä tuntuukin olevan käynnissä jonkinlainen kriisi siitä, miten muut kuin bestseller-kirjat löytävät lukijoiden näkyviin. Onhan se hurjaa että tunnetuillakin kirjailijoilla voi tulla vuosia, joina kirja tosiaankin vain katoaa löytämättä koskaan lukijoiden luokse vaikka kirjan perään käytäisiin kirjakaupoissa kyselemässä. Ratkaisua tähän en osaa ehdottaa, mutta kuten sanot, se aivan ehdottomasti vaikuttaa kirjailijoiden tuloihin.

      Poista

Mitä muut lukevat