5. kesäkuuta 2017

Editointipäiväkirja, osa 15

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?
Oon turhaan odottanut tuulta lempeää.
— Aikakone: Keltainen

Toukokuu tuli ja meni kiireessä. Kiirettä kuvastaa myös se, että kirjoitan tätä postausta julkiselta koneelta lyhyenä vapaana hetkenä, joka syntyi seurauksena lääkärin ajanvarausjärjestelmässä tapahtuneesta virheestä.

Olen ollut jo monta viikkoa teille lukijoille päivityksen velkaa. Päivitys on osin viipynyt niin pitkään, koska en oikeastaan ole tiennyt mitä teille kertoa. Käsikirjoitus palasi ensimmäiseltä alfalukijalta pari viikkoa vapun jälkeen, ja vaikka olin ennalta jännittänyt juuri tämän henkilön antamaa palautetta, palaute olikin positiivisempaa kuin olin osannut toivoa. Konfliktin puute on hidastava tekijä myös blogikirjoituksissa, ja toisaalta olen tarinnut aikaa jäsentää ajatuksiani.

Positiivisessa vastaanotossa on tavallaan enemmän sulattelemista kuin negatiivisessä: korjaaminen on helpompaa kuin siirtyminen johonkin uuteen. Alfalukijani toki antoi minulle tuskastuneen läksytyksen siitä, etten ollut kirjoittanut auki kaikkein jännittävimpiä kohtauksia, mutta oli muutoin saanut tarinasta hyvin selvää ja pitänyt siitä. Elämän kiireet ovat vuorostaan hidastaneet toisen lukijan etenemistä, mutta se ei haittaa — palaute tulee kyllä ajallaan. Suunnitelmani on kirjoittaa kesäloman aikana teksti kronologisesti alusta loppuun niin hyvin ja niin pitkälle kuin pystyn, ja lopuksi palata alkuun korjaamaan vioittunutta proosaa.

Proosan ja dialogin lisäksi käsikirjoituksen tulee lukijoiden kannustuksesta paljon uusia lukuja, jotka syventävät maailmaa ja henkilöhahmoja. Laajentaminen on omanlaisensa helpotus nyt kun tiedän, että runko todella toimii. Stressaan paljon ennemmin muutaman kappaleen kokoisia ongelmia kuin valtavia rakenteellisia heikkouksia. Tästä eteenpäin kaikki tuntuu oikeastaan aika... helpolta?

Pieni otanta lukulistallani olevasta taustatutkimuksesta romaania varten.

Kuluneen vuoden aikana kielikorvani on kuitenkin päässyt pahasti höltymään. Proosani on kankeaa ja varsinkin varsinkin dialogini ontuu, joten edessä on varsin kivulias paluu kirjoittamisen pariin. Olen laittanut itseni kielikuurille ja lisännyt kesäohjelmaani suomalaisen kirjallisuuden klassikot — mikä on kyllä aikakin, koska vältyin altistumasta niille peruskoulussa.

Lähdekirjallisuudelle teen toki poikkeuksen, koska suuri osa käyttämästäni tutkimuksesta romaanin maailmaa varten on julkaistu englanniksi.  Luen myös toistamiseen William Noblen oivaa opaskirjaa "Shut Up!" He Explained saadakseni aivoni takaisin oikeaan asentoon. Dialogi ei koskaan ole ollut vahvin alani, joten joudun pistämään sen opetteluun paljon työtä.

Suomiklassikkoihin tutustumisen seurauksena olen huomannut pitäväni Uuno Kailaksen runoudesta. En erityisemmin tunne runoutta, suomalaisesta puhumattakaan, joten minua on monia maailmoja vielä koluamatta. Runous sopii tällä hetkellä erityisen hyvin mielentilaani, joten jos teillä on suosituksia suomalaisista runoilijoista, kuulen niistä mielelläni!

Tästä alkaa Kirjoittamispäiväkirja, kausi kaksi. En tiedä tuleeko minulla olemaan jännittävää kerrottavaa täällä blogissa kesän myötä, mutta jatkan tapani mukaan mikroblogaamista Twitterissä.

Seuraava etappi: juhannus ja kirjoitusretriitti.

10. toukokuuta 2017

Varo, työtön kirjailija

TE-toimistossa raha ei ratkaise, vaan aika.

Lyhyen aikaa internet kuohui, kun YLE uutisoi musiikin harrastajasta, jolta TE-toimisto äkkiarvaamatta halusi karhuta 8500 euroa. Syy työttömyyskorvauksen peruuntumiseen oli Spotifyssa julkaistu omakustanne:

TE-toimiston lausunnossa kysyttiin, koska hän on julkaissut Spotifyssa näkyvät albumit, milloin hän aloitti ja päätti albumien työstämisen ja onko hän ollut studiossa töissä. Lisäksi häneltä kysyttiin, onko hän saanut albumien tekemisestä palkkiota tai palkkaa ja kuinka paljon aikaa meni päivässä. — YLE 5.5.2017

Asiasta tekee ironisen sen, että juuri TE-toimiston ammatinvalintapsykologi oli kannustanut Tommi Ignatiusta musiikin opiskeluun, eikä vuosi sitten voimaan tullut uusi laki mitenkään kiellä luovaa harrastustoimintaa. Ignatius oli nauhoittanut albumin kotonaan ilman palkkiota, eikä ollut osannut odottaa TE-toimiston kielteistä tulkintaa siitä. Albumi oli tarkoitettu kavereille, eikä soittokerroista kertynyt rahaakaan.

Tulkinnoissa piilee vaara

Yleinen yksimielisyys oli, että Ignatiuksen TE-virkailija oli tulkinnut ohjeita virheellisesti. Tapaus on kuitenkin malliesimerkki siitä, miten vaikeaksi taiteen harrastajan elämä voi muuttua harrastuksen vuoksi – puhumattakaan ammattitaiteilijoiksi pyrkivistä.

Ongelma kiteytyy artikkelin sitaatissa. “Jos tekee julkaisumielessä luovan alan työtä, silloin voidaan katsoa, että työllistyy omassa työssään”, sanoi Hämeen TE-toimiston Martti Mustonen YLE:lle. Hän ei ollut halukas kommentoimaan Ignatiuksen tilannetta enempää, sillä TE-toimistot arvioivat aina jokaisen hakijan tilanteen erikseen.

Juuri poikkeavat arviot tekevät kuitenkin tilanteesta huolestuttavan. Säännönmukaisuutta kyllä on, mutta nyanssit ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteiset. Uudenmaan TE-toimistolta pyytämässäni lausunnossa sain vastaukseksi, että kirjailijan työttömyysetuuteen vaikuttavat muun muassa seuraavat asiat:

  • Ammatinharjoittamiseen käytetty aika
  • Milloin kirjailija viimeksi on julkaissut teoksen
  • Onko kirjailijalla kustannussopimus
  • Onko kirjailijalla taiteilija- tai yrittäjäeläkevakuutus

Kriteereiden laajuus ja tulkinnanvaraisuus kuulostavat minusta hankalilta. Sen sijaan on ymmärrettävää ja kohtuullista, että kaikilta työnhakijoilta vaaditaan, että nämä ovat valmiit vastaanottamaan kokopäivätöitä. Tähän kirjailijat ovat valmiitakin, vaikka moni varmasti suosisikin osapäivätöitä.

Mahdolliset sudenkuopat eivät lopu siihen. Vuonna 2016 voimaan tulleen lain mukaan henkilö katsotaan nykyään yrittäjäksi riippumatta siitä, omistavatko he yritystä tai toiminimeä. YLE:n vuoden takaisessa artikkelissa käy ilmi, kuinka huolissaan monet olivat lain tulkinnoista:

Omien palveluiden markkinointi saattaa riittää muuttamaan yrittäjän toiminnan päätoimiseksi siitä huolimatta, kuinka paljon kysyntää palveluille tosiasiassa on. Kysynnän ja tulojen puuttuminen katsotaan tässä tapauksessa kuuluvan osaksi yrittäjäriskiä, jota ei ole tarkoitus korvata työttömyysturvajärjestelmällä. — YLE 21.1.2016

Taiteilija voidaan nykyisin luokitella pää- tai sivutoimiseksi yrittäjäksi riippuen siitä, miten TE-toimisto tulkitsee luovaan työhön käytetyn ajan. Yrittäminen katsotaan sivutoimiseksi vain, jos toiminnan on tarkoitus pysyä pienimuotoisena, ja kirjailijan urasta haaveilevat taas tietysti toivovat, että kirjoittamisesta tulisi vastakkaista.

Kirjailijoille pienimuotoisuuden vaatimus on siitäkin haastava, ettei tulojen määrää (tai niiden puutetta) oteta huomioon TE-toimistossa — toiminta voi siis tuottaa kirjailijalle jopa tappiota, ja tämä voidaan silti katsoa päätoimiseksi yrittäjäksi, jos sen katsotaan vievän niin paljon aikaa, että se estää kokopäiväisen työnteon.

Jos työtön mainitsee kuluttavan koko päivänsä työtä odotellessa kirjoittamiseen, TE-toimisto voi siis pahimmassa tapauksessa tulkita tämän kokopäiväkirjailijaksi.

Apurahat katsotaan työllistymiseksi

Suurin ja yleisin asia, josta kirjailijan on syytä olla tietoinen, on apurahojen vaikutus työttömyyskorvaukseen. Esimerkiksi Taiken taiteilija-apuraha katkaisee työttömyysetuuden, sillä sen pituus on yli neljä kuukautta, ja koska apuraha on tarkoitettu elinkustannuksiin. Tällaisissa tapauksissa apurahat rinnastetaan kokopäivätöihin, ja apurahojen loputtua kirjailija ajatellaan työttömäksi.

Käytännössä TE-toimistot haluavat selvityksen kaikista apurahoista riippumatta niiden suuruudesta.

Myös YEL- ja MYEL-vakuutusten kanssa tulee olla tarkka, sillä niistä tulee luopua työttömyyden ajaksi. Jos kuitenkin taiteellinen työ tuottaa vuodessa tuloa yli 7500 euroa, kirjailija katsotaan aina yrittäjäksi, eikä ole oikeutettu työttömyysetuuteen myöskään apurahakauden päätyttyä. (Luku on toki keskivertokirjailijalle suuri — vaikka onkin yleiseen palkkatasoon verrattuna erittäin pieni. Nurinkurisella tavalla kirjailijoille on eduksi, että Suomen rahankeräyslaki estää lisätienestit Patreonin kaltaisten mesenaattipalveluiden kautta.)

Jos työttömyyskorvausta haluaa saada korkeista tuloista huolimatta, on luovuttava käynnissä olevassa yritystoiminnasta. Myös osuuskuntien kanssa kannattaa olla varuillaan, sillä osuuskunnan jäsentä pidetään yrittäjänä, jos osuuskunnan säännöissä määrätään, että jäsen on rajattomassa vastuussa osuuskunnan velkojia kohtaan.

Mitä saa ja ei saa tehdä?

Turvallisin tilanne kirjailijalla on silloin, kun tällä on näyttää aikaisempi työhistoria jonka perusteella on helposti tulkittavissa, ettei kirjoittaminen ole ollut kokopäiväistä. Säännöllinen osa-aikatyö, aktiivinen opiskelu sekä pitkään jatkuneet pätkätyöt auttavat kaikki TE-toimistoa arvioimaan, ettei taiteellinen työ ole voinut olla päätoimista. Jos kuitenkin kirjoittaminen on säännöllistä ja tarkoitus on julkaista kirja, TE-toimiston kanssa voi syntyä ongelmia: jotta kirjoittamista pidetään harrastuksena, sen täytyy tapahtua satunnaisesti ja vapaa-ajalla.

Osallistuminen messuihin ja muihin alan tapaamisiin on kuitenkin sallittua, samoin omatoiminen harjoittelu ja perehtyminen uusiin työvälineisiin. Lehtiartikkeleiden kirjoittaminen sallitaan niin kauan, kun se pysyy TE-toimiston mielestä pienimuotoisena. Myös Kirjailijaliittoon tai muuhun kirjailijoiden ammattijärjestöön kuuluminen on aina sallittua.

Luovien alojen harjoittajilla on myös oikeus ”ylläpitää ammattitaitoaan” menettämättä työttömyysetuuttaan, eli heillä on lupa satunnaisesti markkinoida jo ilmestyneitä töitään vaikkapa vierailemalla kirjastoissa.

Taiteilijan ei tarvitse luopua ammattitaitonsa ylläpitämiseksi tarvitsemistaan tarvikkeista, välineistä eikä kuvataiteilijan tavanomaisesta teosvarastosta ollakseen oikeutettu työttömyysetuuteen. Työhuoneesta luopuminen ei myöskään ole edellytys työttömyysetuuden saamiselle. — TE-toimiston ohje

Huomionarvoista luettelossa kuitenkin on, mitä siinä ei ole. Vaikka vanhojen teosten markkinointi on rajallisesti luvallista, karsaammin tunnutaan suhtautuvan uuden luomiseen: TE-toimiston ohjeissa lukeekin, että kirjailijalta voidaan pyytää selvitystä, kun tämä on lähettänyt käsikirjoituksen kustantajalle. Alussa mainitun Tommi Ignatiuksen saama lausuntopyyntö lienee esimerkki ohjeen noudattamisesta.

Paranoia on ehkä paikallaan

Niin ikävää kuin se on, moni kokee joutuvansa harkitsemaan sanojaan TE-toimiston kanssa. Kuten myös Ignatius YLE:lle epäsuorasti totesi: turvallisinta on, ettei harrasta mitään.

Tulkinnanvaraisuus näyttää olevan kirjailijoille uhka, joka on syytä ottaa vakavissaan. Lain tulkinta on sinällään selvä: niin kauan kun taiteellinen työ ei vaikuta työllistymiseen, sen ei kuulu vaikuttaa työttömyysetuuteen. TE-toimistojen päätöksistä on tunnetusti hankala valittaa, joten suositeltavinta on perehtyä ohjeistukseen hyvin jo ennen TE-toimistossa asiointia, sekä varautuminen siihen, että työttömyysetuutta hakiessa halutaan tieto paitsi entisistä työsuhteista, myös apurahakausista ja eläkevakuutuksista.

Suomen Taiteilijaseuralla on sivuillaan erinomainen tietopankki, joka käsittelee muun muassa työttömyysturvaa. Myös Kirjailijaliiton lakimies voi neuvoa sosiaaliturva-asioissa. Kirjailijaliiton ohjeet sosiaaliturvaa koskien löytyvät osoitteesta http://www.kirjailijaliitto.fi/kirjailijalle/sosiaaliturva/.

Täältä löydät myös TE-toimiston ohjeet kokonaisuudessaan: http://artists.fi/wp-content/uploads/2016/06/Te-toimiston-ohje.pdf

Lue myös

Mesenaatit ja taiteilijat, herätys!

4. toukokuuta 2017

Toisen kirjan kuoppa


Kirjoittaminen on jatkuvaa uudelleen yrittämistä ja keskeneräisen kanssa elämistä. Vajavainen luonnos seuraa toista, ja joskus luovan työn nautinto hukkuu arjen yksityiskohtiin.

Silloin monia kannattelee usko, että kirjan julkaisun jälkeen seuraa jotakin parempaa. Joskus he ovat vielä oikeita kirjailijoita, heillä on kustantaja tukenaan, eikä heidän enää tarvitse piilotella käsikirjoitustaan pöytälaatikkoon.

Kirjan maailmaan saattaminen on riemastuttava kokemus, josta on syytä olla ylpeä. Oli kyseessä sitten iso tai pieni kustantaja, omakustanne, osuuskunta tai e-kirja, julkaisu on aina juhlimisen arvoinen asia. Sitä seuraa kuitenkin arki, johon moni on henkisesti varautumaton: huomio on ollut siinä määrin kirjan julkaisussa, että heiltä on jäänyt huomaamatta, ettei aidan takana näkyvä vihreämpi ruoho jatkukaan loputtomiin.

He putoavat toisen kirjan kuoppaan, potevat ehkä julkaisun jälkeistä ahdistuneisuutta, odottavat paniikin vallassa sitä ensimmäistä negatiivista arvostelua. Yhtäkkiä mikään määrä onnea ei tunnu missään.

Tätä tapahtuu niillekin, joiden kirjan vastaanotto on ylittänyt kaikki odotukset, jotka ovat päässeet tavoitteeseensa toimia kokopäiväisesti kirjailijoina, ja jotka apurahojen turvin voivat pyhittää koko päivänsä kirjoittamiselle.

Käytös kuulostaa monista varmasti pähkähullulta. Mikä näissä ihmisissä oikein mättää?

Kirjailijan työ on työtä

Päällimmäinen syy kirjan julkaisua seuraavalle stressille on lisääntyneen työn määrä. Ennen hyväksyvää kustannuspäätöstä kirjailija on ollut vapaa keskittymään ainoastaan kirjoittamiseen, mutta nyt hänen täytyy huolehtia veroista, eläkemaksuista, sairauskorvauksista, apurahoista, kirjastomaksuista, käännösoikeuksista, ja niin edelleen.

Suuri osa haastatteluista, esiintymisistä ja markkinoinnista ovat myös kirjailijan itsensä vastuulla, sillä vaikka kustantaja olisi alussa aktiivisesti ollut mukana, uusia kirjoja ilmestyy jatkuvasti. Kun julkaisukiertue on ohi ja kirjan uutuudenviehätys laantuu, kirjailijan on keksittävä uusia keinoja houkutella lukijoita, sekä pysyä niiden lukijoiden muistissa, jotka ostivat hänen ensimmäisen kirjansa. Moni aloittaa ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen blogaamisen kartuttaakseen lisää lukijoita. Nykyään kirjailijan pitkälti odotetaankin esiintyvän sosiaalisessa mediassa, tai hänellä tulisi vähintäänkin olla verkkosivut. Medianäkyvyyden luominen vaatii kuitenkin ammattitaitoa, jota kirjailijalta usein puuttuu.

Jos kirja on omakustanne, päälle tulevat vielä kirjojen toimittamisen sekä tilinpidon haasteet, puhumattakaan yrityksestä saada teos kirjastoon ja kirjakauppoihin. Suomen katukuvassa näkee verrattain vähän itsenäisiä kirjakauppoja, ja suurilla ketjuilla on omat monimutkaiset prosessinsa, jossa pienet julkaisut jäävät suurten nimien varjoon. Kaikki isojenkaan kustantajien kirjat eivät hyllyille löydä: Suomessa ilmestyy vuosittain noin viisi tuhatta kirjaa, joista puolitoista tuhatta on kaunokirjoja [1].

Onnistumisen psykologinen kääntöpuoli

On olemassa ilmiö, joka englanniksi tunnetaan nimellä impostor syndrome. Kotimaisittain huijarisyndroomana tunnettu vaiva on erityisen yleinen naisilla, mutta voi esiintyä kenellä tahansa täysin riippumatta heidän menestyksen asteestaan.

Oli kyseessä sitten opiskelija tai supertähti, huijarisyndroomasta kärsivä henkilö ei pysty sisäistämään onnistumisiaan, vaan tuntee olevansa tavalla tai toisella riittämätön — hän tuntee olevansa huijari. Kirjailijasta voi tuntua, että hänen seuraava kirjansa tulee varmasti olemaan floppi, ja että ensimmäisen kirjan hyvä vastaanotto oli pelkkää häilyvää tuuria. Hän alkaa epäillä omia näkemyksiään ja saattaa jopa saada uskoteltua itselleen, ettei hänellä ole taitoa kirjoittaa lainkaan. Kirjailijan tärkeä taito, oman tekstin kriittinen tarkastelu, kääntyy itse tekstistä tekstin tekijään.

Meille suomalaisille voi olla erityisen vaikeaa sisäistää omia onnistumisiamme, koska kulttuurissamme on tapa pitää vain vähän ääntä menestyksestämme. Samasta syystä lähipiirimmekään ei ehkä avoimesti kannusta meitä, koska sitä voisi pitää outona.

Kirjailijalla ongelma helposti korostuu, sillä harvalla on käsitystä siitä, mitä kirjailijan työhön tarkalleen kuuluu, ja asiasta voi olla vaikea puhua ulkopuolisille. Keskustelupalstoilla kirjailijoiden kuulee usein myös arastelevan kirjailijan rooliaan päivätyössään, koska pelkäävät leimautuvansa motivaation puutteesta.

Todellisuudessa päivätyö voi olla kirjailijalle elintärkeä henkireikä, joka suojaa heitä masennukselta.

Ellet ensin onnistu…

Onnistumisen kokemukset ovat kenelle tahansa tärkeä osa terveyttä, ja kirjailijoilla tämän tarve vain korostuu. Romaanin kirjoittamiseen menee helposti kaksikin vuotta, ja sinä aikana kirjailijan on pakko pystyä näkemään käsikirjoituksen puutteellisuuden ohi ja hyväksymään sen keskeneräisyys.

Vaikka kirjoittamiseen liittyy runsaasti taitoa ja tiedettä, on kirjailijan pakko hyväksyä sama satunnaisuus, joka vaikuttaa kenen tahansa tietotyöläisen arjessa. Sairauksia ja onnettomuuksia sattuu apurahakausista riippumatta, ja jopa ruokavalio ja hormonitasapaino vaikuttavat päivittäiseen työtahtiin.

Jollekulle vuosittaiset valon vaihtelut voivat olla iso este, ja joskus itse kirjoittamisprosessissa saattaa syntyä odottamaton pulma, joka rikkoo tarkat aikataulut. Muusat ovat tunnettuja ailahtelevuudestaan, ja vaikka ammattikirjailija ei jää odottamaan inspiraation saapumista, päivän aikana saavutetut työmäärät voivat vaihdella merkittävästi. Rutinoinoitunut kirjoittaja tietää omat jaksamisen rytminsä ja pystyy suunnittelemaan työnsä niin, että hyödyntää päivänsä parhaiten. Tämä lähtee liikkeelle hyväksymisestä, että luovuuteen liittyy niin monta eri muuttujaa, etteivät​ toisiaan seuraavat päivät ole mielekkäästi vertailtavissa.

On liian helppo punnita hyviä ja huonoja päiviä keskenään ja tehdä niistä johtopäätöksiä, kun todellisuudessa huonoksi luokiteltu päivä on saattanut olla välttämätön tekstin edistymiselle. Huono päivä voi silti monilla kostautua seuraavana päivänä ahdistuksena, ja epäonnistumisen pelosta tulee este kirjoittamiselle.

Jos kierre jatkuu eikä kirjailijalla ole päivätyötä, jo muutenkin harvat onnistumisen kokemukset saattavat ehtyä kokonaan. Onnistuminen taas on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, ja sen pitkäaikainen puuttuminen johtaa masennukseen, joka vuorostaan kehittyy helposti pysyväksi mielenterveysongelmaksi.

Koska henkiset voimavarat ovat suoraan riippuvaisia myös fyysisestä jaksamisesta, kirjailijan on tärkeää säännöllisesti nousta ylös tuolistaan ja mennä ulos lenkille. Monet myös kokevat, että liikkeellä olo auttaa heitä ajattelemaan, mikä jo itsestään estää huonojen päivien syntymistä.

Suhteettomat odotukset

Ellei kirjailija tunne omaa luovaa prosessiaan, myös tästä saattaa muodostua este. On helppo hakata päätään seinään ja yrittää pakottaa sanoja paperille, kun kirjoittaminen täytyy tehdä — pysähtymättä huomaamaan, että vaikeus saattaa olla perua vanhentuneista työtavoista. Itseltäni kesti käsittämätön aika muodostaa yhteys sen välillä, olinko suunnitellut tekstin ennalta, ja sen välillä, kuinka työläältä kirjoittaminen tuntui.

Jälkikäteen katsoen yhteys kuulostaa itsestään selvältä, mutta asian sisäistäminen tunnetasolla ja sen liittäminen osaksi työrutiineja on hyvin eri asia kuin sen pelkkä tietäminen.

Mikä pahinta, internetin aikaan on mahdollista aina löytää joku, jonka kirjoittaminen näyttää sujuvan niin paljon helpommin kuin sinulla. Lisäksi nyt kun olet menestynyt kirjailija, vertaat itseäsi toisiin kirjailijoihin, ja aikaisemmat saavutuksesi tuntuvat mitättömiltä. Toisin kuin haluaisimme uskoa, löydämme kyllä aina lisää aitoja, joiden takana ruoho on nykyistä vihreämpää.

Suunnittelu tuo ennustettavuutta

Ongelmia voi oppia tunnistamaan ajoissa, ja silloin niiden korjaaminen on helpompaa kun ne eivät vielä ole muodostuneet esteiksi. Ei ole mitään häpeä myöntää, ettei unelmien toteutuminen tunnukaan siltä kuin luuli, eikä ole häpeällistä pyytää apua kun siltä tuntuu. Säännöllinen tarkastuskäynti psykologilla tekisi varmasti monelle kirjailijalle hyvää.

Koska luovuus on niin tiiviisti yhteydessä tunteisiin, psykologian tuntemus yleensäkin on kirjailijalle tärkeä väline jaksamisen ylläpitämisessä. Välillä on hyvä pysähtyä omia työtapojaan ja kysyä itseltään, voiko jotakin tehdä paremmin. Kirjailijalla ei ole pomoa, joka määrää näistä asioista, vaan kirjailijan täytyy itsensä pystyä tunnistamaan vaaran merkit ja tekemään korjauksia prosesseihin. On myös osattava sanoa ei, kun vaatimuksia on liikaa.

Mikä tärkeintä, kirjailijan on pysähdyttävä nauttimaan, kun nautittavaa on. Pitkän puurtamisen keskellä myös pienet voitot ovat arvokkaita.

Missä sinä, rakas lukija, olet onnistunut viime aikoina?

Lue lisää

Frames of Reference — Why Smart People Feel Stupid, Money Buys Happiness, and You Will Never Feel Truly Satisfied


[1] Luvut perustuvat osin muutaman vuoden takaiseen artikkeliini, osin keskusteluuni Kansalliskirjaston henkilökunnan kanssa. Fennica-tietokanta oli artikkelin kirjoittamiseen aikaan rikki, joten luvuissa voi olla heittoa.

Mitä muut lukevat