24. heinäkuuta 2017

Kirjoittamispäiväkirja #2, osa 1

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja lomat loppuvat aina liian aikaisin. Vietin neljä viikkoa liimautuneena joko puhelimelleni, läppärilleni tai pöytäkoneelleni kirjoittaen, ja vaikka hartiani muistuttavat tässä vaiheessa liikaakin olemassaolostaan, tulos on sen arvoinen. Käsikirjoitus näyttää tällä hetkellä 30 000 sanaa, mikä kääntyy jotakuinkin 150 sivuksi. Tavoitepituuteni on 375 sivua, joten olen nyt tasan 40 prosentin välipyykillä.

Alun kankeuden jälkeen proosa on alkanut taas sujua, vaikka se onkin merkinnyt tyytymistä vähempään kuin täydelliseen. Tarina elää yhä, vaikka juoni on nyt valmis, ja jouduin hyväksymään tarvitsevani vielä muutaman editointikierroksen proosan hiomiseen. (Olen aina liian optimistinen ennen uutta luonnosta: "Tämä tulee olemaan se viimeinen!") Olen lukenut Uuno Kailasta ja Eino Leinoa runouden puolella, ja luin myös Juhani Ahon Juhan. Taustalukemisen puolelta Kustaa H. J. Vilkunan Juomareiden valtakunta on yhä kesken, mutta kirja on niin mielenkiintoinen, että säästelen sitä mielelläni.

Olen kirjoittamisen ohella ajatellut rakenteita ja tekniikkaa enemmän kuin olin osannut ennustaa. Olen pitkin vuotta lukenut John Trubyn kirjaa The Anatomy of Story: 22 Steps to Becoming a Master Storyteller, joka on teknisin kirjoitusopas, jonka olen tähän asti kohdannut. Truby on auttanut minua ajattelemaan selkeämmin, miten tarinan eri elementit vaikuttavat yhteen, ja miten teeman lisäksi myös henkilöhahmojen moraaliset valinnat ohjaavat tarinaa. Trubyn rinnalla olen ryhtynyt tutkimaan Shawn Coynen Story Grid -tekniikoita parantaakseni työvälineitä, joiden avulla voin analysoida tarinaa ennen editointia. Shawn Coyne on kustannustoimittaja, ja tämän ajatustapoja on ollut valaisevaa kuulla varsinkin podcastin muodossa. En ole vielä ehtinyt lukea varsinaista Story Grid -kirjaa, joten en vielä pysty suosittelemaan sitä. Trubyn Anatomy of Storyä taas voin suositella lämpimästi niille, jotka tarvitsevat säännönmukaisuutta kaikkiin yksityiskohtiinsa. Trubyn kirja voi tosin monelle olla liian kirjallisuusanalyyttinen — Truby löytää tarinoista usein merkityksiä, joita kirjailija tuskin tietoisesti on laittanut tekstiin.

Käsikirjoituksen eräs tärkeä huomion kohde on minulle viime aikoina ollut juonen sujuvuus. Haen vielä lukujen sisäiselle rytmille sopivaa muotoa, mutta olen halunnut saada tarinan kokonaisuuden sujumaan tässä käsikirjoituksessa. Apuna tässä on ollut varsinkin K. M. Weilandin artikkeli kirjan pituuden arvioimisesta ennen kirjoittamista. Artikkeli oli siitä mielenkiintoinen, että huomasin luontaisesti seuranneeni Weilandin rakennetta, joten työ on pääasiassa ollut jo olemassa olevan rytmin vahvistamista, ja leikkaamista turhaa sieltä, missä sitä ei tarvita.

Laadin itselleni myös kuvallisen kaavion koko tarinan kulusta, mukaillen osin Story Gridiä, osin tunnekaaria. On ollut outoa pystyä katsomaan tarinaa kuvan muodossa, ja vaikka tein kaavion alun perin epätoivosta jäätyäni jumiin keskikohdan kanssa, olen jo oppinut käyttämään sitä omana analyysin välineenään erottakseni ongelmakohtia jo ennen niiden auki kirjoittamista. Teen mielelläni juonikaaviosta oman erillisen artikkelin, jos aihe kiinnostaa teitä.

Seuraavat kymmenen prosenttia käsikirjoituksesta tulevat olemaan haastavat, koska juonellisesti siinä tapahtuu paljon. Käytettävissäni on suunnilleen 50 sivua, ja siihen minun on mahdutettava pääjuonen lisäksi oma sivujuonensa, joka puskee tarinan kohti vääjäämätöntä käännettään. Keskikohta on tässä tarinassa aina ollut hankala, joten olen varautunut kirjoitustahtini hidastuvan lähiviikkoina. Työt ja opiskelu vievät vielä oman aikansa, mutta olen iloinen voituani osoittaa itselleni, että saan lyhyessäkin ajassa paljon asioita aikaan, kunhan olen suunnitellut tekstin hyvin ennen työn aloittamista.

Työtavat ovatkin aihe, jota olen viime aikoina pohtinut paljon. Luonnostelin aiheesta jo blogiartikkelinkin, mutten vielä ollut tyytyväinen siihen. Tällä hetkellä kaikki elää, prosessini mukaan lukien. Nyt myös työ ja opiskelu tulevat taas vaatimaan ajastani siivun, ja kaikelle täytyy löytyä sopiva tasapainonsa. Suuri osa kirjoittamiseen liittyvästä työstä tuntuukin olevan sitä, että järjestää itselleen mahdollisuuden kirjoittaa. Ja työtä se on — sekin työ täytyy tehdä.

5. kesäkuuta 2017

Editointipäiväkirja, osa 15

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?
Oon turhaan odottanut tuulta lempeää.
— Aikakone: Keltainen

Toukokuu tuli ja meni kiireessä. Kiirettä kuvastaa myös se, että kirjoitan tätä postausta julkiselta koneelta lyhyenä vapaana hetkenä, joka syntyi seurauksena lääkärin ajanvarausjärjestelmässä tapahtuneesta virheestä.

Olen ollut jo monta viikkoa teille lukijoille päivityksen velkaa. Päivitys on osin viipynyt niin pitkään, koska en oikeastaan ole tiennyt mitä teille kertoa. Käsikirjoitus palasi ensimmäiseltä alfalukijalta pari viikkoa vapun jälkeen, ja vaikka olin ennalta jännittänyt juuri tämän henkilön antamaa palautetta, palaute olikin positiivisempaa kuin olin osannut toivoa. Konfliktin puute on hidastava tekijä myös blogikirjoituksissa, ja toisaalta olen tarinnut aikaa jäsentää ajatuksiani.

Positiivisessa vastaanotossa on tavallaan enemmän sulattelemista kuin negatiivisessä: korjaaminen on helpompaa kuin siirtyminen johonkin uuteen. Alfalukijani toki antoi minulle tuskastuneen läksytyksen siitä, etten ollut kirjoittanut auki kaikkein jännittävimpiä kohtauksia, mutta oli muutoin saanut tarinasta hyvin selvää ja pitänyt siitä. Elämän kiireet ovat vuorostaan hidastaneet toisen lukijan etenemistä, mutta se ei haittaa — palaute tulee kyllä ajallaan. Suunnitelmani on kirjoittaa kesäloman aikana teksti kronologisesti alusta loppuun niin hyvin ja niin pitkälle kuin pystyn, ja lopuksi palata alkuun korjaamaan vioittunutta proosaa.

Proosan ja dialogin lisäksi käsikirjoituksen tulee lukijoiden kannustuksesta paljon uusia lukuja, jotka syventävät maailmaa ja henkilöhahmoja. Laajentaminen on omanlaisensa helpotus nyt kun tiedän, että runko todella toimii. Stressaan paljon ennemmin muutaman kappaleen kokoisia ongelmia kuin valtavia rakenteellisia heikkouksia. Tästä eteenpäin kaikki tuntuu oikeastaan aika... helpolta?

Pieni otanta lukulistallani olevasta taustatutkimuksesta romaania varten.

Kuluneen vuoden aikana kielikorvani on kuitenkin päässyt pahasti höltymään. Proosani on kankeaa ja varsinkin varsinkin dialogini ontuu, joten edessä on varsin kivulias paluu kirjoittamisen pariin. Olen laittanut itseni kielikuurille ja lisännyt kesäohjelmaani suomalaisen kirjallisuuden klassikot — mikä on kyllä aikakin, koska vältyin altistumasta niille peruskoulussa.

Lähdekirjallisuudelle teen toki poikkeuksen, koska suuri osa käyttämästäni tutkimuksesta romaanin maailmaa varten on julkaistu englanniksi.  Luen myös toistamiseen William Noblen oivaa opaskirjaa "Shut Up!" He Explained saadakseni aivoni takaisin oikeaan asentoon. Dialogi ei koskaan ole ollut vahvin alani, joten joudun pistämään sen opetteluun paljon työtä.

Suomiklassikkoihin tutustumisen seurauksena olen huomannut pitäväni Uuno Kailaksen runoudesta. En erityisemmin tunne runoutta, suomalaisesta puhumattakaan, joten minua on monia maailmoja vielä koluamatta. Runous sopii tällä hetkellä erityisen hyvin mielentilaani, joten jos teillä on suosituksia suomalaisista runoilijoista, kuulen niistä mielelläni!

Tästä alkaa Kirjoittamispäiväkirja, kausi kaksi. En tiedä tuleeko minulla olemaan jännittävää kerrottavaa täällä blogissa kesän myötä, mutta jatkan tapani mukaan mikroblogaamista Twitterissä.

Seuraava etappi: juhannus ja kirjoitusretriitti.

10. toukokuuta 2017

Varo, työtön kirjailija

TE-toimistossa raha ei ratkaise, vaan aika.

Lyhyen aikaa internet kuohui, kun YLE uutisoi musiikin harrastajasta, jolta TE-toimisto äkkiarvaamatta halusi karhuta 8500 euroa. Syy työttömyyskorvauksen peruuntumiseen oli Spotifyssa julkaistu omakustanne:

TE-toimiston lausunnossa kysyttiin, koska hän on julkaissut Spotifyssa näkyvät albumit, milloin hän aloitti ja päätti albumien työstämisen ja onko hän ollut studiossa töissä. Lisäksi häneltä kysyttiin, onko hän saanut albumien tekemisestä palkkiota tai palkkaa ja kuinka paljon aikaa meni päivässä. — YLE 5.5.2017

Asiasta tekee ironisen sen, että juuri TE-toimiston ammatinvalintapsykologi oli kannustanut Tommi Ignatiusta musiikin opiskeluun, eikä vuosi sitten voimaan tullut uusi laki mitenkään kiellä luovaa harrastustoimintaa. Ignatius oli nauhoittanut albumin kotonaan ilman palkkiota, eikä ollut osannut odottaa TE-toimiston kielteistä tulkintaa siitä. Albumi oli tarkoitettu kavereille, eikä soittokerroista kertynyt rahaakaan.

Tulkinnoissa piilee vaara

Yleinen yksimielisyys oli, että Ignatiuksen TE-virkailija oli tulkinnut ohjeita virheellisesti. Tapaus on kuitenkin malliesimerkki siitä, miten vaikeaksi taiteen harrastajan elämä voi muuttua harrastuksen vuoksi – puhumattakaan ammattitaiteilijoiksi pyrkivistä.

Ongelma kiteytyy artikkelin sitaatissa. “Jos tekee julkaisumielessä luovan alan työtä, silloin voidaan katsoa, että työllistyy omassa työssään”, sanoi Hämeen TE-toimiston Martti Mustonen YLE:lle. Hän ei ollut halukas kommentoimaan Ignatiuksen tilannetta enempää, sillä TE-toimistot arvioivat aina jokaisen hakijan tilanteen erikseen.

Juuri poikkeavat arviot tekevät kuitenkin tilanteesta huolestuttavan. Säännönmukaisuutta kyllä on, mutta nyanssit ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteiset. Uudenmaan TE-toimistolta pyytämässäni lausunnossa sain vastaukseksi, että kirjailijan työttömyysetuuteen vaikuttavat muun muassa seuraavat asiat:

  • Ammatinharjoittamiseen käytetty aika
  • Milloin kirjailija viimeksi on julkaissut teoksen
  • Onko kirjailijalla kustannussopimus
  • Onko kirjailijalla taiteilija- tai yrittäjäeläkevakuutus

Kriteereiden laajuus ja tulkinnanvaraisuus kuulostavat minusta hankalilta. Sen sijaan on ymmärrettävää ja kohtuullista, että kaikilta työnhakijoilta vaaditaan, että nämä ovat valmiit vastaanottamaan kokopäivätöitä. Tähän kirjailijat ovat valmiitakin, vaikka moni varmasti suosisikin osapäivätöitä.

Mahdolliset sudenkuopat eivät lopu siihen. Vuonna 2016 voimaan tulleen lain mukaan henkilö katsotaan nykyään yrittäjäksi riippumatta siitä, omistavatko he yritystä tai toiminimeä. YLE:n vuoden takaisessa artikkelissa käy ilmi, kuinka huolissaan monet olivat lain tulkinnoista:

Omien palveluiden markkinointi saattaa riittää muuttamaan yrittäjän toiminnan päätoimiseksi siitä huolimatta, kuinka paljon kysyntää palveluille tosiasiassa on. Kysynnän ja tulojen puuttuminen katsotaan tässä tapauksessa kuuluvan osaksi yrittäjäriskiä, jota ei ole tarkoitus korvata työttömyysturvajärjestelmällä. — YLE 21.1.2016

Taiteilija voidaan nykyisin luokitella pää- tai sivutoimiseksi yrittäjäksi riippuen siitä, miten TE-toimisto tulkitsee luovaan työhön käytetyn ajan. Yrittäminen katsotaan sivutoimiseksi vain, jos toiminnan on tarkoitus pysyä pienimuotoisena, ja kirjailijan urasta haaveilevat taas tietysti toivovat, että kirjoittamisesta tulisi vastakkaista.

Kirjailijoille pienimuotoisuuden vaatimus on siitäkin haastava, ettei tulojen määrää (tai niiden puutetta) oteta huomioon TE-toimistossa — toiminta voi siis tuottaa kirjailijalle jopa tappiota, ja tämä voidaan silti katsoa päätoimiseksi yrittäjäksi, jos sen katsotaan vievän niin paljon aikaa, että se estää kokopäiväisen työnteon.

Jos työtön mainitsee kuluttavan koko päivänsä työtä odotellessa kirjoittamiseen, TE-toimisto voi siis pahimmassa tapauksessa tulkita tämän kokopäiväkirjailijaksi.

Apurahat katsotaan työllistymiseksi

Suurin ja yleisin asia, josta kirjailijan on syytä olla tietoinen, on apurahojen vaikutus työttömyyskorvaukseen. Esimerkiksi Taiken taiteilija-apuraha katkaisee työttömyysetuuden, sillä sen pituus on yli neljä kuukautta, ja koska apuraha on tarkoitettu elinkustannuksiin. Tällaisissa tapauksissa apurahat rinnastetaan kokopäivätöihin, ja apurahojen loputtua kirjailija ajatellaan työttömäksi.

Käytännössä TE-toimistot haluavat selvityksen kaikista apurahoista riippumatta niiden suuruudesta.

Myös YEL- ja MYEL-vakuutusten kanssa tulee olla tarkka, sillä niistä tulee luopua työttömyyden ajaksi. Jos kuitenkin taiteellinen työ tuottaa vuodessa tuloa yli 7500 euroa, kirjailija katsotaan aina yrittäjäksi, eikä ole oikeutettu työttömyysetuuteen myöskään apurahakauden päätyttyä. (Luku on toki keskivertokirjailijalle suuri — vaikka onkin yleiseen palkkatasoon verrattuna erittäin pieni. Nurinkurisella tavalla kirjailijoille on eduksi, että Suomen rahankeräyslaki estää lisätienestit Patreonin kaltaisten mesenaattipalveluiden kautta.)

Jos työttömyyskorvausta haluaa saada korkeista tuloista huolimatta, on luovuttava käynnissä olevassa yritystoiminnasta. Myös osuuskuntien kanssa kannattaa olla varuillaan, sillä osuuskunnan jäsentä pidetään yrittäjänä, jos osuuskunnan säännöissä määrätään, että jäsen on rajattomassa vastuussa osuuskunnan velkojia kohtaan.

Mitä saa ja ei saa tehdä?

Turvallisin tilanne kirjailijalla on silloin, kun tällä on näyttää aikaisempi työhistoria jonka perusteella on helposti tulkittavissa, ettei kirjoittaminen ole ollut kokopäiväistä. Säännöllinen osa-aikatyö, aktiivinen opiskelu sekä pitkään jatkuneet pätkätyöt auttavat kaikki TE-toimistoa arvioimaan, ettei taiteellinen työ ole voinut olla päätoimista. Jos kuitenkin kirjoittaminen on säännöllistä ja tarkoitus on julkaista kirja, TE-toimiston kanssa voi syntyä ongelmia: jotta kirjoittamista pidetään harrastuksena, sen täytyy tapahtua satunnaisesti ja vapaa-ajalla.

Osallistuminen messuihin ja muihin alan tapaamisiin on kuitenkin sallittua, samoin omatoiminen harjoittelu ja perehtyminen uusiin työvälineisiin. Lehtiartikkeleiden kirjoittaminen sallitaan niin kauan, kun se pysyy TE-toimiston mielestä pienimuotoisena. Myös Kirjailijaliittoon tai muuhun kirjailijoiden ammattijärjestöön kuuluminen on aina sallittua.

Luovien alojen harjoittajilla on myös oikeus ”ylläpitää ammattitaitoaan” menettämättä työttömyysetuuttaan, eli heillä on lupa satunnaisesti markkinoida jo ilmestyneitä töitään vaikkapa vierailemalla kirjastoissa.

Taiteilijan ei tarvitse luopua ammattitaitonsa ylläpitämiseksi tarvitsemistaan tarvikkeista, välineistä eikä kuvataiteilijan tavanomaisesta teosvarastosta ollakseen oikeutettu työttömyysetuuteen. Työhuoneesta luopuminen ei myöskään ole edellytys työttömyysetuuden saamiselle. — TE-toimiston ohje

Huomionarvoista luettelossa kuitenkin on, mitä siinä ei ole. Vaikka vanhojen teosten markkinointi on rajallisesti luvallista, karsaammin tunnutaan suhtautuvan uuden luomiseen: TE-toimiston ohjeissa lukeekin, että kirjailijalta voidaan pyytää selvitystä, kun tämä on lähettänyt käsikirjoituksen kustantajalle. Alussa mainitun Tommi Ignatiuksen saama lausuntopyyntö lienee esimerkki ohjeen noudattamisesta.

Paranoia on ehkä paikallaan

Niin ikävää kuin se on, moni kokee joutuvansa harkitsemaan sanojaan TE-toimiston kanssa. Kuten myös Ignatius YLE:lle epäsuorasti totesi: turvallisinta on, ettei harrasta mitään.

Tulkinnanvaraisuus näyttää olevan kirjailijoille uhka, joka on syytä ottaa vakavissaan. Lain tulkinta on sinällään selvä: niin kauan kun taiteellinen työ ei vaikuta työllistymiseen, sen ei kuulu vaikuttaa työttömyysetuuteen. TE-toimistojen päätöksistä on tunnetusti hankala valittaa, joten suositeltavinta on perehtyä ohjeistukseen hyvin jo ennen TE-toimistossa asiointia, sekä varautuminen siihen, että työttömyysetuutta hakiessa halutaan tieto paitsi entisistä työsuhteista, myös apurahakausista ja eläkevakuutuksista.

Suomen Taiteilijaseuralla on sivuillaan erinomainen tietopankki, joka käsittelee muun muassa työttömyysturvaa. Myös Kirjailijaliiton lakimies voi neuvoa sosiaaliturva-asioissa. Kirjailijaliiton ohjeet sosiaaliturvaa koskien löytyvät osoitteesta http://www.kirjailijaliitto.fi/kirjailijalle/sosiaaliturva/.

Täältä löydät myös TE-toimiston ohjeet kokonaisuudessaan: http://artists.fi/wp-content/uploads/2016/06/Te-toimiston-ohje.pdf

Lue myös

Mesenaatit ja taiteilijat, herätys!

YLE 7.8.2017: Musiikin harrastajasta tuli yrittäjä tahtomattaan – 8 500 euron takaisinperinnästä luovuttiin: "Minulla ei ole tuloja"

Mitä muut lukevat