Editointipäiväkirja, osa 9

Näkymä kirjailijan aivoihin ei aina ole kaunis.

On pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut yksinomaan käsikirjoitukseni kuulumisista. Voisin mennä takaisin viestihistoriassa ja jatkaa siitä mihin jäin, mutta kulunut kevät ja kesä ovat tuntuneet niin elämäntäyteisiltä etten tietäisi mistä aloittaa. Niinpä aloitan vähän kaikkialta, ja jos editointipäiväkirjasta tulee kokonaisuutena katkonainen, olen pahoillani.

Kalenterin mukaan edellinen päiväkirjamerkintäni on marraskuulta 2015 ‐ siis ikuisuuksia sitten. Noihin aikoihin jouduin odottamattomaan loukkuun tekstin kanssa enkä tiennyt mitä tehdä sille, mikä näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu täysin väistämättömältä. Kun aloin kirjoittaa tarinaa uudestaan ties kuinka monetta kertaa, minulla oli hämäränä suunnitelmana tuoda mukaan kauhun tai trillerin elementtejä ja se ohjasi kirjoittamistani käsikirjoituksen loppuun asti. Suunnitelmassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa itsessään, tarina sopisi erinomaisesti trilleriksi, mutta auki kirjoittamisen aikana olin oppinut juonesta ja hahmoista niin paljon uutta, että se oli ottanut täysin uuden muodon ja samalla poistunut trillerikategoriasta. Vasta riittävä etäisyys antoi minulle tarvitsemani oivalluksen seuraavaa luonnoskierrosta varten, eikä sen jälkeen ajatuksiini ole muuta mahtunutkaan kuin kirjoittaminen.

Tietenkään elämä ei ole koskaan niin yksinkertaista. Minulle tarjottiin töitä omalta alaltani eli ohjelmoinnista, eikä opiskelija-taiteilija koskaan sano rahalle ei. Poissa on vapauteni istua kirjoittamassa niin kauan kuin haluan, mutta kesän aikana asetuin odottamatta kirjoittamisrutiiniin, jossa työssäkäynti tukikin kirjoittamistani enemmän kuin haittasi sitä.

Muista elämään liittyvistä syistä työviikkoni on vain kolmepäiväinen. Maanantaina olen töissä, ja kotiin tullessani olen liian väsynyt enää ajattelemaan. Varastan kirjoittamiselle lyhyitä hetkiä junassa, ja kannan tietysti muistiinpanovälineitä mukanani myös töihin. Joskus saan ideoita lounastauolla ja hyödynnän vapaat minuutit kun pystyn. Tiistaisin kuitenkin kirjoitan: en tee mitään muuta. Tiistait ja torstait ovat minulle pyhiä, ja teen kaikkeni järjestääkseni kaikki muut askareet tämän periaatteen ympärille. Olen huomannut fyysisten aktiviteettien auttavan minua ajattelemaan, joten teen poikkeuksen satunnaisille kotitöille, mutta puhelimen pidän hiljaisella ja katson sähköposteja vain jos minun välttämättä täytyy. Myös viikonlopun pyrin varaamaan pääasiassa kirjoittamiselle, mutta sukulaiset ja ystävät menevät silloin edelle.

Pakotetut kirjoittamattomuuden päivät ovat auttaneet minua saamaan enemmän ja säännöllisemmin tekstiä aikaiseksi, kuin muutoin saisin. Arvioin kolmessa kuukaudessa kirjoittaneeni kirjasta noin kolmanneksen, tosin viimeisen kuluneen kuukauden aikana tahtini on takkuillut tietokoneongelmien vuoksi. Kirjoitan tätä viestiä uudella kannettavalla, jonka malli on erityisesti suunniteltu pitkäaikaiseen käyttöön liikkeellä tai julkisilla paikoilla, ja muutos aikaisempaan on lähes tyrmäävä: ensin en moneen päivään kirjoittanut mitään, sitten kirjoitin uudella koneella heti useita sivuja muutamassa tunnissa. Vapaus liikkua on minulle selvästikin välttämätön osa kykyä keskittyä luovaan työhön, ja toivon ettei viimeaikainen takkuilu kostaudu tarinan sujuvuudessa myöhemmin.

Matkaa valmiiseen romaaniin on vielä. Edellisen luonnoksen virheistä oppineena keskityn tällä hetkellä ainoastaan juoneen ja rakenteeseen, ja se nopeuttaa kirjoittamista valtavasti. Samalla se kuitenkin merkitsee että työnnän hyvin paljon työtä tulevaisuuteen, kun minun täytyy vielä kirjoittaa auki koko ylikasvanut synopsis. Olen kuitenkin valtavan tyytyväinen siihen miltä tarina tällä hetkellä tuntuu, ja myös ensimmäiset koelukijat vaikuttavat nauttivan siitä.

Välillä nolostuttaa vastata, kuinka monta vuotta olen työstänyt tätä romaania. On hassua että vaikka teksti koko ajan paranee ja menee eteenpäin, osa minusta haluaisi pitää sitä epäonnistumisena, koska joudun yhä uudestaan palaamaan takaisin korjaamaan virheitäni. Olisiko jokin aikaisempi versioni jo ollut valmis lähtemään kustantajalle? Ehkä, mutten olisi ollut ylpeä sellaisesta kirjasta.


Kirjoista puheen ollen, muistakaa lukijakyselyn ja kirjamessuarvonnan olevan yhä käynnissä! Aikaa osallistua osallistua on lokakuun 20. päivään asti.