Yliopiston hakukokeet ovat vihdoin ohi. Tarkoitukseni oli aloittaa kirjoittaminen tulevalla viikolla, mutta minun on myönnettävä etten malttanut odottaa siihen asti vaan lankesin luonnostelemaan jo tällä viikolla - juuri kun minun piti kerrata pääsykokeisiin.
Romaanikäsikirjoitukseni oli jäänyt jumiin tasan puoleen väliin, missä olin huomannut ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, miten tarinakaari kirjoitetaan "alaspäin", eli loppuun. Tämä on minulla vieläkin vasta opittavana, mutta sain eräästä kirjailijayhteisöstä erinomaisen kirjavinkin, joka auttoi minua muuttamaan ongelman epämääräisestä "tämä ei toimi"-tunteesta jäsenneltyyn toimintasuunnitelmaan.
Tulen jatkuvasti yhä tietoisemmaksi siitä, miten tärkeää huolellinen suunnittelu on romaania kirjoittaessa. En kadu sitä, että olen kirjoittanut puolisokkona (tokihan minulla on ollut suunnitelma mihin olen menossa) viitisenkymmentätuhatta sanaa, mutta olen myös hyvin onnellinen siitä, ettei minun tarvitse tehdä samaa toistamiseen. En ole kirjoittanut moneen kuukauteen, koska minulla ei ole ollut selvää suuntaa, johon mennä. Tämä on tavallaan ollut omituista, koska minulla myös on olemassa hyvin selvät etapit jotka tarinan kuuluu seurata. Save the Cat!:ia lukiessani tulin tietoiseksi niistä puutteista, joita suunnitelmassani itse asiassa oli, vaikka olinkin oikeilla jäljillä.
Siispä, back to the drawing board. Välillä tuntuu, etten muuta teekään kuin aloita alusta. Toisaalta tekemällä oppii. Tiedän tarinan kulusta jo riittävästi voidakseni tehdä hyvin perusteellisen suunnitelman siitä, mitä missäkin luvussa tapahtuu. Minua vaivasi jo aikaisemmin se, miten vähän yksityiskohtia pystyin sijoittelemaan tekstiin. Minun olisi joka tapauksessa täytynyt palata tekstissä taaksepäin ja varmistaa, että jokainen vihje ja vivahde ovat mukana. Suunnittelu myös helpottaa ekspositiota, koska pystyn sijoittelemaan tarvittavat tiedot pieninä palasina tasaisesti pitkin tekstiä ennen kuin tarvitsen sitä jossakin kohtauksessa.
Blake Snyder suositteli kohtausten suunnittelemista jotakuinkin näin: Kirjoita paperipaloille tai korteille parilla sanalla mitä jokaisessa kohtauksessa tapahtuu (tein tämän itse Wordissa, koska minulla ei ole paperia eikä kortteja). Muuntele kohtausten järjestystä, poista tai lisää niitä siihen asti, että kokonaisuus toimii. Kirjoita jokaisen kohtauksen alle merkinnät +/- (tunnetila) ja > < (konflikti). Tunnetila-merkinnän yhteyteen kirjoita, miten tunnetila muuttuu kohtauksessa joko positiivisesta negatiiviseksi tai toisinpäin. Konflikti taas merkitsee, mitkä halut tai voimat ovat kohtauksessa ristiriidassa keskenään. Ilman konfliktia ei ole tarinaa, koska konflikti on se, joka ajaa juonta eteenpäin.
Suosittelen kovasti Snyderin kirjaa nille, jotka tarvitsevat selkeämpää rakennetta kirjoittamiseensa. Kirja sopii niin käsikirjoitusta aloitteleville kuin niille, jotka jo ovat kirjoittaneet käsikirjoituksen valmiiksi ja pyrkivät muokkaamaan sitä paremmaksi. En tiedä, miten miten sitä löytyy kirjastoista, mutta ainakin Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupasta se on saatavilla.
1. kesäkuuta 2014
Pelasta kissa - ja romaanisi tarinakaari
Kirjoittanut
Ami @ Kirjailijan elämää
Aiheet:
Editointi,
Kirjailijan työkalut,
Kirjasuositukset,
Taustatyö,
Tekniikka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mitä muut lukevat
-
Tämä on jatko-osa viime kuussa ilmestyneelle Suomen suurimmat kustantajat 2018 -listaukselle. En tässä käy läpi käyttämiäni analyysimetod...
-
On kolmisen vuotta siitä, kun tein artikkelin siitä, mitä mikäkin kustantamo Suomessa julkaisee . Siihen aikaan Kansalliskirjaston kokoelma...
-
Tiedän että suomalaisissa kustantamoissa käsikirjoituksen pituus lasketaan liuskoina , ja että liuskamäärästä ei vielä suoraan tiedä, kuin...
Kirjoittamista voi onneksi jatkaa koska vain, eivätkä tauot ole pahitteeksi. :)
VastaaPoistaSave the cat! vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, mutta tähän hetkeen olen saanut jo jonkinasteisen teoriaähkyn. Arvostan myös suunnitelmallisuutta, kirjoittaminen menee minulla ihan haahuiluksi ilman suunnitelmaa. Onneksi huonoistakin kässäreistä oppii aina jotain. Lannistavaa niiden kanssa eläminen usein kyllä on.
Kirjoitusiloa!
Näinpä. Jatkoin iltalukemisena Anne Lamottin Bird by Bird:iä, joka Snyderin jälkeen tuo vahvasti mieleen psykologisen self help -oppaan. Siitäkin varmasti enemmän kun olen lukenut sen loppuun.
PoistaKirjoitan nyt vaikka tähän postaukseen yleisen kommenttini blogiisi liittyen :)
PoistaMahtavaa! Tämä on ehdottomasti mielenkiintoisin ja järkevin kirjan kirjoittamiseen liittyvä blogi, joka on tullut vastaan. Sulla on mukavan aito, rehellinen ja maanläheinen ote kirjoittamiseen, eikä mene sellaiseksi ylianalysoinniksi taikka toisaalta-toisaalta jaaritteluksi. Tuli kaikki postaukset lukaistua yhdeltä istumalta. Vielä kun saisi kuulla lisää niistä messumuistiinpanoistasi :)
Luin deviant artissa olevaa pätkää hieman alusta ja sitten sieltä täältä. Mukavaa, että joku bloggaaja osaa myös kirjoittaa. Ylipäätään tuo teksti ja sinun kirjoittamisesta kirjoittaminen aiheuttivat vahvaa samaistumista ja siksi mä näin tolkuttoman pitkää kommenttia kirjoittelenkin. Olisi todella mielenkiintoista vaihtaa joskus ajatuksia!
Terv. Toinen kirjailijuudesta haaveileva
Kiitos! Tämä merkitsee minulle paljon.
PoistaMietin juuri pari päivää sitten niitä onnettomia messumuistiinpanoja. Suurin ongelmani niiden muuttamisessa muille luettavaan muotoon etten täysin osaa muotoilla oivalluksiani itsellenikään. Ne kun eivät tulleet suoraan mistään mitä joku sanoi, vaan muun muassa esiintyjien ruumiinkielestä.
Tällä hetkellä olen pahassa flunssassa, mutta toivoisin itsenikin takia saavani muistiinpanot esille johonkin ennen kuin unohdan mitä minulla oikein oli mielessä. Hyvä tietää että joku tosiaan odottaa niitä. :)