Kapinallisen hillitsemiseksi asensin käsikirjoitusohjelman, joka antoi minun tarkastella tekstiä jäsennellysti kohtaus kerrallaan. Samalla ohjelma myös paljasti armottomasti, kuinka lukuni olivat paisuneet tarinan edetessä kolmesta kohtauksesta kuuteen, sitten yli kymmeneen. Eipä ihmekään, että minulla on ollut vaikea pysyä tapahtumien tasalla. Vedän eteenpäin niin monitasoista narratiivia, että osa palasista uhkaa väkisinkin lähteä karkuun.
Sitten tartuin muistiinpanoihini, jotka olin kirjoittanut valmiiksi jo helmikuussa 2012. Tiedosto luetteli parin lauseen avulla koko tarinan alusta loppuun. Olin kuitenkin hylännyt alun ja mennyt aivan toiseen suuntaan. Liitin kohtauksenalut ohjelmaan ja mitä näinkään? Olin perillä! Olen juossut pitkän matkaa ja löysin itseni täysin yllättäen löytänyt itseni ympyrän alkupäästä.
Sitten tuli kriisi. En ollut valmis! Alkuni ontuu, keskikohtani on sekamelska. Mutta siellä loppu häämöttää.
Teksti on valmis...
...kun se ei ole enää kirjoittajassa. Sitä en voi sietää, kun joku katsoo, kun kirjoitan. Tuntuu kuin minussa olisi reikä, ja sisääni pällisteltäisiin. Teksti on valmis, kun se ei enää ole sisälläni -- kun voin itse katsoa sitä kauhua, inhoa tai häpeää tuntematta.
- esseisti Antti Nylén
...kun sen voi ohittaa. Teksi on valmis kun siihen ei enää suhtaudu kuin rakastettuun, arkkiviholliseen, murtovarkaaseen, lähiomaiseen tai eksään jota häpeää. Valmis teksti on kuin tuttu, jota kehtaa tervehtiä kadulla vastaan tullessa mutta jonka kanssa ei koe tarvetta pysähtyä juttelemaan.
- WSOY:n kustannustoimittaja Samuli Knuutti
Minun on aika päästää käsikirjoituksen alku levolle. Olen siinä määrin ollut tarinan lopun riivaama, etten ole enää johonkin aikaan pystynyt keskittymään muuhun. Niinpä alan nyt kirjoittamaan lopusta alkuun -- seuraan ympyrää taaksepäin. Kun tekstini kohtaavat keskellä, tuloksena on toivottavasti valmis raakile, jota pystyn ryhtymään editoimaan.
Lähde: HS TEEMA 3/2013: Lue ja kirjoita paremmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti