Miksi taustatutkimus on niin tärkeää?

Otan aina taustatutkimuksen hyvin vakavasti suunnitellessani tarinaa. Kiinnostukseni yksityiskohtiin on herättänyt myös ihmetystä ja kritiikkiä joissakin, sillä heistä tuntuu että kirjoittaminen on parasta taustatutkimusta, jota voi tehdä. Tämä pitää osin paikkansa, koska vain kirjoittamalla voit lopulta tietää, toimiiko ajatuksesi vai ei. Jos sinulla on runsaasti ideoita ja yksityiskohtia jo valmiina, taustatutkimus voi synnyttää mielessä rajoituksia jotka vähentävät luovuutta sen sijaan, että antavat viitekehyksen, jonka päälle rakentaa omilla ideoillaan.

Yrittäessäni saada tuttavani ymmärtämään taustatutkimuksen hyödyn mielessäni syntyi vertauskuva piirtämiseen. Voin piirtää kissan kahdella pallolla ja muutamalla viivalla ja jokanen kyllä ymmärtää, että se mitä tarkoitan on kissa. Saan siis viestini perille, mutta kissani on enemmän abstraktio kuin oikea kissa. Siitä puuttuu elämä, samoin kuin ilmeikkyys ja uskottavuus. Kukaan ei katso kissaani ja sano "vau, tuo on oikeaa taidetta".

Mutta jos vietän vähän aikaa tutkien oikeaa kissaa; miten karva laskeutuu ja lihakset kiinnittyvät luihin, miten silmät istuvat päässä, miten häntä kaartuu ja korvat kääntyvät. Kun siirrän saamani tiedon kissasta piirrustukseen, kuvani muuttuu elävämmäksi.

Toisinaan kirjoittaminen on vaikeaa siksi, että luomme väkisinkin tikkukissoja koska emme pysty parempaan. Ainakin itse tiedän, että pystyäkseni luomaan tarpeeksi yksityiskohtaisen ja uskottavan ympäristön tarvitsen varmuuden siitä, että tiedän miten jokin toimii oikeassa elämässä - riippumatta siitä, että kirjoitan fantasiaa. Tutkimuksen etu on myös se, että pystyn tekemään loogisia johtopäätöksiä sen perusteella, miten tiedän jonkin asian tai esineen toimivan todellisuudessa. Yhtenä esimerkkinä on vastikään löytämäni pähkinäjauho, jonka olisin voinut keksiä omin avuinkin, mutta josta tässä vaiheessa tiedän esimerkiksi sen, mikä pähkinä on paras vehnän korvike ja miten se todella käyttäytyy leivonnassa. Niinpä minun ei tarvitse vaivata itseäni kerta toisensa jälkeen keksiäkseni, miten pähkinäjauho toimii, koska tiedän sen seuraavan tiettyjä jo olemassa olevia sääntöjä.

Säännöt ovat tärkeä osa luovaa työskentelyä. Kun tuntee säännöt, niitä myös rikkoo tietosesti niin, että ne tukevat tekeillä olevaa tarinaa. Tämän vuoksi monissa muissakin taideaineissa, kuten piirtämisessä, oppilas laitetaan ensin opettelemaan säännöt ennen kuin tämän oletetaan luovan jotakin uutta. Se todellakin auttaa.