18. helmikuuta 2018

Suuren lukijakyselyn tulokset



Kiitos teille jokaiselle, jotka olette jättäneet palautetta blogista kuluneen kuukauden aikana. Lupasin julkaista kyselyn tilastot, kun vastauksia on tullut riittävästi, ja oletan teistä useimpien saaneen mahdollisuuden vastata jos olette sitä suunnitelleet. Vastausten keskinäinen suhde on myös siinä määrin vakiintunut, että niistä voi melko turvallisesti tehdä yleistyksiä koko lukijakunnasta, ja niinpä on hyvä aika jakaa kyselyn tulokset ja keskustella niistä.

Ennen sitä kuitenkin sananen kyselyn otannasta. Pidin parin viikon ajan lomaketta esillä myös niissä artikkeleissa, joihin valtaosa blogin hakukoneliikenteestä kohdistuu, minkä seurauksena noin kolmannes vastaajista ovat sellaisia, jotka eivät lue blogia säännöllisesti, vaan olivat ohikulkumatkalla. Halusin nähdä, onko säännöllisten lukijoiden ja satunnaisten hakukonevastaajien välillä merkittäviä eroja, mutta vastaukset olivat siinä määrin samanlaisia, etten lähtenyt jakamaan ryhmiä tilastoissa kahtia. Jotkin luvut kuitenkin vääristyvät hakukoneliikenteen vuoksi, mikä näkyy jo ensimmäisen kysymyksen tilastoissa:



Erään myöhemmän kysymyksen kohdalla jopa 30% vastaajista sanoi vierailevansa blogissa ensimmäistä kertaa, mikä yllä olevassa kuvassa kuvastuu viimeisessä (mustassa) kategoriassa. Uusia lukijoita tulee kaiken aikaa, mutta erityisen riemastuttavaa oli huomata, kuinka moni teistä on seurannut blogia jo vuosia. En tiedä, moniko pitkäaikainen lukija jätti kyselyyn vastaamatta, mutta oli ilahduttavaa päästä tutustumaan teihin, jotka olette olleet mukana jo blogin alkutaipaleelta asti.


Kokonaiset kolme neljäsosaa kyselyyn vastanneista ovat saapuneet blogiin alkujaan hakukoneesta, ja tämä kuvastaa hyvin sitä, miksi minulla on pelkän automatisoidun analytiikan valossa ollut vaikeuksia arvioita, mitä näkemäni kävijäluvut kuvaavat. Jokseenkin sama jakauma näkyy päivittäisissä kävijätilastoissa, eli merkittävä osa blogin liikenteestä tosiaan tulee hakukoneen kautta.

Olin jokseenkin yllättynyt, ettei blogia juurikaan näytetä suosittelevan kavereille. Sosiaalisesta mediasta sen sijaan tiedän, että liikennettä tulee välillä mm. Facebookista ja Twitteristä, mikä herättää kysymyksen, moniko tuntee lähipiirissään sellaisen, joka jakaa heidän kiinnostuksensa kirjoittamiseen. Oli miten oli, hakukone on selvästi blogin löydettävyydessä kuningas.

Toisaalta on myös pieni määrä lukijoita, jotka saapuvat muiden blogien kautta, yleensä blogrolleista eli blogien sivupalkkien linkkilistoista. Minulla ei ole tätä ennen ollut hyvää tilaisuutta kiittää bloggaajia siitä, että he ovat pitäneet linkkiä esillä jo vuosia, mutta kiitos! Tiedän, keitä olette ja käyn aina kurkkimassa blogeja takaisin, vaikken jätäkään jälkiä siitä. Vaikka some ja blogilinkit edustavat tässä vain murto-osaa vastaajista, todellisuudessa niillä on valtavan suuri merkitys.



Blogin hidas päivitystahti kuvastuu lukijoiden aktiivisuudessa. Kun poisluetaan hakukoneesta saapuneet tuoreet kävijät nähdään, että noin puolet käy tarkistamassa blogin satunnaisesti, toinen puolet säännöllisemmin. Blogin päivitystahti on ollut sellainen, että kerran parissa kuukaudessa vierailevalta ei jää asioita juuri huomaamatta.

Samalla kuitenkin kävi ilmi, että vain pieni murto-osa käyttää sosiaalista mediaa blogin seuraamiseen. Sama kuvastuu alemmasta kuvasta, mistä leikkasin pois Facebookin ja Twitterin, koska kukaan vastaajista ei sanonut käyttävänsä näitä.



Aivan paikkansapitävää tämä ei tosin analytiikan valossa ole, mutta se saa minut pohtimaan, miten voisin helpottaa blogin seuraamista parantamalla tiedotusta. Nykyisellään ilmoitan päivityksistä säännöllisesti vain Facebookissa, mutta esimerkiksi sähköpostilista olisi mahdollinen, jos sille ilmenisi kysyntää. (Kaikille on varmasti tuttua joutua siivoamaan sähköpostilaatikkoaan säännöllisesti massapostin vuoksi, minkä kirouksen itsekin tuntevana olen vältellyt postituslistoja tähän asti.)

Ilman lisätietoja on myös mahdoton sanoa, johtuuko somen puuttuminen siitä, että sivua Facebookissa tykänneet eivät näe viestejä (Facebookin algoritmi on tunnettu siitä, että se yrittää kiristää ryhmien omistajia maksamaan näkyvyydestä niille, jotka jo seuraavat sivua), vai siitä etteivät tätä kautta ilmoituksen saavat vain vastanneet kyselyyn. Muutama vastaajista myös sanoi haluavansa saada tiedon uusista postauksista, mutta etteivät he syystä tai toisesta sitä saa. Valitettavasti kukaan ei jättänyt kommentteihin lisätietoja siitä, miten he toivoisivat tiedon saavansa. Tästä lisäpalaute on siis vielä tarpeen!

Mikä lukijoita kiinnostaa?

Bloggaajana suurin huolenaiheeni on tietenkin se, kuinka tuottaa sisältöä joka vastaa lukijoiden kiinnostukseen ja tarpeisiin. Tämä oli se suuri mysteeri, johon kaikkein eniten tarvitsin osviittaa, ja siitä tilastot näyttävät puhuvan selvää kieltä.


Kaksi lukijoita vähiten kiinnostavaa aihetta olivat kielenhuolto ja vieraskirjoitukset, jotka tosin nekin kiinnostivat vastaajista noin neljännestä. Suosituimmat aiheet ovat selvästi kirjailijan ammatti ja teoksen julkaiseminen, ja tässä minulla herää tunne, että blogin eniten vieraillut tekstit myös tuovat eniten lukijoita. Toisaalta vastauksista on selvää, että myös muut luovaan työhön suuntautuvat aiheet herättävät paljon kiinnostusta.

Lukemani kirjallinen palaute sai minut vasta täysin tietoiseksi siitä, kuinka monelle blogi on ollut vertaistuen ja kannustuksen lähde. Kirjoitus- ja editointipäiväkirjat ovat olleet itselleni tapa säilyttää järkeni ja karkottaa yksinäisyyttä enkä ole tiennyt, mikä niiden tarkka merkitys on lukijoille. Nyt tiedän ja lupaan pitää teidät ajan tasalla vastaisuudessakin!

Vastausten jakauman näkeminen myös sai minut huokaisemaan helpotuksesta, koska tiedän nyt lukijoiden mielenkiinnon todella olevan samoissa kohteissa kuin minullakin. Tilastot auttavat minua tasapainottamaan blogin sisältöä ja suuntaamaan energiani sinne, missä sitä kaivataan. En halua sulkea mitään aihepiiriä blogin ulkopuolelle, mutta aiheeltaan laajan kirjoituksen työstäminen voi viedä minulta jopa puoli vuotta, ja minun täytyy osata päättää, mitkä niistä tuoda etualalle ja mitkä jättää vähitellen kypsymään.


Yksiselitteinen viesti teiltä lukijoilta onkin, että toivotte blogin päivittyvän useammin. Vastaajat, jotka vierailevat blogissa useammin, luonnollisesti toivovat nopeampaa postaustahtia, mutta yleinen konsensus oli silti, että sisältöä saisi olla enemmän. Minulle tämä on tietenkin sekä siunaus että kirous, koska se merkitsee, että kirjoituksille on kysyntää.

Olen tähän asti pyrkinyt julkaisemaan jotakin vähintään kerran kuussa, mutta tämän vuoden tavoitteena on säännöllistää tahti joka toiseen sunnuntaihin. Elämäni on usein kaoottista, joten katkoja varmasti tapahtuu, mutta lukijoilta tuova paine tuo positiivista kannustusta.



Yleisesti voisi silti sanoa, että blogin lukijat vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä nykytilanteeseen. (Toinen helpotuksen huokaisu!) Jopa kolmannes teistä antoi täydet pisteet, mikä jo itsessään on sydäntä lämmittävää! Keskiarvoksi vakiintui vähän päälle nelonen, minkä otan hyvänä luottamuksen osoituksena varsinkin, kun ensikävijät tyypillisesti jättivät neutraalit pisteet eli kolmosen. Olen vastaisuudessakin innokkaasti vastaanottamassa kysymyksiänne sekä ehdotuksianne aiheista, joita toivotte minun käsittelevän tai joissa itse olette asiantuntijoita. Henkilökohtaisempiin kysymyksiin vastaan luonnollisesti vain sähköpostilla, mutta itsestäni puhun aina vapaasti.

Jokunen toikin kyselyssä esiin mielenkiintoisia teemoja, ja lupaan yrittää käsitellä niistä niin monia kuin pystyn. Osaa niistä saattaa joutua laajuuteensa vuoksi odottamaan pitkään, mutta se ei merkitse, että olisin unohtanut niitä. Yleensä hitaus johtuu siitä, etten ole vielä löytänyt riittävän luotettavilta vaikuttavia lähteitä, joihin voisin artikkelin perustaa.

Vastauksia on tähän mennessä tullut nelisenkymmentä ja lomake pysyy auki tästä vielä kuukauden. Omalta osaltani tulos oli yhtä lailla kokoelma kysymyksiä ja vastauksia, mutta suunta on selvästi eteenpäin. Lukijapalaute on mittaamattoman arvokasta, oli se sitten risuja tai ruusuja tai molempia sekaisin. Jään kiinnostuneena odottamaan omia ajatuksianne kyselyn tuloksista. Mitä olette mieltä niiden osoittamasta suunnasta? Oliko seassa yllätyksiä? Ja vielä kerran vastanneille kiitos!

Varsinkin henkilökohtaisia tarinoitanne oli ihmeellistä lukea — tippa linssiinhän siinä tuli.

Kysely on yhä auki, joten jos havahdut sen olemassaoloon vasta nyt, pääset osallistumaan klikkaamalla tästä vielä 18.3.2018 asti. Palautetta voi myöhemminkin yhä antaa blogin yleisen palautelomakkeen kautta tai kommenttiosiossa.

2 kommenttia:

  1. Ihan just tänä aamuna päädyin tänne blogit.fi:stä ja unohdin kyselyssä kysyä, oletko pohtinut kirjallisuusagentti-juttua. Somessakin niitä nykyään kuulemma on. Miten vaikuttaa kustantajan löytämiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Ymmärtääkseni kirjallisuusagentit ovat vielä Suomessa erittäin harvinaisia, kustantajat kun ottavat vastaan käsikirjoituksia suoraan sen sijaan että vaatisivat niitä erillisen ammattilaisen kautta. Agenttien yksi tärkeä tehtävä on säästää kustsntamoiden aikaa, ja Suomen mittakaavassa tälle ei ilmeisesti vielä ole ollut tarvetta. Agentteihin kannattaa kuitenkin tutustua jos kirjoittaa englanniksi, koska maailmalla järjestys on tosiaan toinen.

      Suomessa siis riittää käsikirjoituksen lähettäminen suoraan kustantajan antamien ohjeiden mukaan, eikä agentti joka tapauksessa muuta käsikirjoituksen kohtelua kun se kerran on päätynyt kustannustoimittajan pöydälle. Sen sijaan jos kaipaa tekstinsä kanssa agentin kaltaista sparraajaa, meillä on runsaasti hyviä arvostelupalveluja kuten Nuorten Voiman Liitto, ja niitä kannattaa ehdottomasti käyttää kun on itse tehnyt käsikirjoituksen kanssa parhaansa.

      Poista

Mitä muut lukevat