19. joulukuuta 2016

Tarinankerronnan alkeet #3: Tunnekaari

Tarinankerronnan alkeet on sarja, jossa jaan kantapään kautta hyväksi löytämiäni oppeja monesta eri kirjoittamisen näkökulmasta. Artikkelit ovat sekoitus perinteisiä tekniikoita ja omaa heresiaani. Jos sinulla on palautetta tai ehdotuksia sarjan sisällöstä, voit jättää ne kommentteihin tai lähettää ne osoitteeseen kirjailijana@varjohovi.net

Juonen laatimista helpottaa, jos on jo valmiiksi suunnitellut minkälaiselle matkalle haluaa lukijan viedä. Onko tarinalla onnellinen loppu? Minkälaisista olosuhteista päähenkilö aloittaa seikkailunsa? Onko teksti vakava vai hauska, ja minkälaiselle kohdeyleisölle se on suunnattu? Myös tarinan pituudella on merkitystä, sillä lyhyempi tarina hyötyy yleensä yksinkertaisemmasta rakenteesta.

Tunnekaari tukee juonta

Viime kerralla kävin lyhyesti läpi sen, mistä tarina syntyy ja mikä ajaa sitä eteenpäin. Tämä artikkeli taas käsittelee tarinaa lukijan kokemuksen näkökulmasta, varsinkin kokonaisuutena.

Tunnekaari on tarinan rakenteen osa, joka on osin sidoksissa juoneen. Se kuvastaa tekstin mielialaa tarinan edetessä joko positiivisten tai negatiivisten tunteiden suuntaan. Usein juoni on mielialan ajava tekijä, eli sankarin kohtaama haaste muuttuu yhä vaikeammaksi, kunnes sankari saavuttaa voiton ja seuraa onnellinen loppu.

Toisin kuin juonen rakenne, tunnekaari ei kuitenkaan suoraan ota kantaa siihen missä kohtaa juonta kaari kääntyy: voi siis esimerkiksi olla, että pudotus tapahtuu hyvin aikaisin tarinassa ja kaikki sitä seuraava on hidas nousu kohti onnellisuutta.

Tunnekaaret käytännössä

Kun tutkijat mittasivat tuhansien kirjojen tunnesanastoa, he havaitsivat kuusi eri tunnekaarta. Ne ovat nouseva ja laskeva tunnekaari, sekä neljä eri yhdistelmää nousuja ja laskuja. Yhdessä kirjassa voi myös olla monta peräkkäistä kaarta.

Alla on tietokoneella luotu sana-analyysi Alexandre Dumasin kirjasta Monte-Criston kreivi. Positiivisten ja negatiivisten sanojen yleisyys piirtää tekstin edetessä selkeät laskevan, sitten nousevat peräkkäiset kaaret. Monte-Criston kreivissä ensimmäinen tunteellinen kohokohta on toisen kolmanneksen (toisen näytöksen) lopussa, ja kolmas näytös toistaa samat tunteet (muttei juonta!) kuin kaksi edellistä näytöstä.

Lähde: http://hedonometer.org/books/v1/?book=Count%20of%20Monte%20Cristo

Dumas rytmittää tarinaa myös säännöllisillä pienillä nousuilla ja laskuilla, jonka seurauksena tarina ei ole yksitoikkoisen iloinen tai surullinen, vaan osuu hyvin laajaan tunteiden kirjoon.

Karkea mutta hyödyllinen malli

Tässä vaiheessa on toivottavasti jo selvää, ettei kirjoittamisessa ole olemassa kiveen kirjoitettuja sääntöjä. Kuvalliseen muotoon piirretty kaava onkin hyödyllinen yksinkertaistus ‐ eräänlainen maaston korkeuseroja kuvaava kartta. Vaikka kartta pystyy auttamaan reitin suunnittelussa, se ei kuitenkaan pysty korvaamaan itse matkaa. Kaavat ovat kuitenkin arvokas keino inspiraation lähteenä, ja niiden avulla voi myös pyrkiä selvittämään, miksi jokin osa tarinaa tuntuu epätyydyttävältä.




Rääsyistä rikkauksiin -arkkityypissä päähenkilö aloittaa pohjalta, joko taloudellisesti tai tunnetasolla, ja nousee siitä vähitellen voittoon. Esimerkiksi Disneyn Aladdin seuraa tätä juonta, eli kekseliäs mutta köyhä varas löytää lampun hengen, joka auttaa häntä pelastamaan valtakunnan ja naimaan prinsessa Jasminen. Arkkityyppiin kuuluukin usein, että päähenkilö omalla sinnikkyydellään tai viekkaudellaan kykenee ylittämään kohtaamansa haasteet ja saavuttamaan palkinnon.

Kaari on myös hyvin yleinen Grimmin saduissa, ja rääsyistä rikkauksiin onkin yksi koukuttavimmista arkkityypeistä. Tarinoihin sisältyy toivo, että uurastus ja rohkeus palkitaan, ja että meistä jokainen pystyy omalla työllään saavuttamaan jotakin parempaa elämässään. Kuka meistä ei joskus haaveilisi rikkauksista?
Tradegia on rääsyistä rikkauksiin -arkkityypin vastakohta, eli onnellisessa tilanteessa aloittanut päähenkilö päätyy menettämään onnellisuutensa. Leo Tolstoin romaani Anna Karenina on hyvin tyypillinen tragediaromaani: päähenkilö Anna, joka on jo naimisissa Kareninin kanssa, rakastuu kreivi Vronskiin ja menettää kaiken sen seurauksena. Kun rääsyistä rikkauksiin -tarinoissa päähenkilön hyve on usein nousun mahdollistava tekijä, tragediassa päähenkilön omat päätökset tai heikkoudet usein johtavat tämän epäonnistumiseen.

Saduissa tragediat ovat harvinaisia, mutta niitä kuitenkin esiintyy. H. C. Anderstenin alkuperäinen Pieni merenneito on kaikin puolin tragedia, vaikka Andersen pehmentääkin viime hetkellä pienen merenneidon surkeaa kohtaloa. Pieni merenneito toistaa tragedioille yleistä kaavaa, ettei henkilön kannata tavoitella enempää kuin heille on suotu.
Kuoppa-tyylisissä tarinoissa päähenkilö menettää usein kaiken ja ansaitsee sen sitten sinnikkyydellään takaisin. Eräs vanhimpia tarinoita kuopasta on Raamatun tarina Jobista: Job menettää koko omaisuutensa ja perheensä, samoin kuin ystävänsä ja terveytensä ja saa ne sitten takaisin saatuaan Jumalan viimein vakuuttumaan uskollisuudestaan. Kuopalle on tyypillistä, että päähenkilö on lopussa paremmassa asemassa kuin ennen koettelemuksiaan: vaikeudet ovat tehneet hänestä viisaamman ja vahvemman, ja valheelliset kalleudet ovat vaihtuneet aitoon onneen.

Satuperinteessä kuoppa-tyyppiset tarinat ovat hyvin yleisiä. Esimerkiksi Grimmin veljesten Prinsessa Ruususessa prinsessan syntymää seuraa onnen kausi, joka vaihtuu epäonneen Ruususen pistäessä itseään sormeen. Satu saa kuitenkin onnellisen lopun prinssin pelastaessa Ruususen ja kaikki linnan asukkaat.


Kreikkalaisessa mytologiassa Ikaros oli taitavan käsityöläisen Daidaloksen poika. Tarinassa hän ja hänen isänsä jäävät vangeiksi saarelle, ja Daidalos valmistaa heille siivet, joiden avulla he voivat paeta meren yli. Ikaros ei kuitenkaan kuuntele isänsä ohjeita vaan lentää liian lähelle aurinkoa, ja niinpä lämpö sulattaa hänen siipiään koossapitävän vahan keskellä avomerta.

Ikaros-arkkityyppi on tarina yrityksestä ja erehdyksestä. Usein päähenkilö lankeaa omaan heikkouteensa, kuten ylpeyteen. Ikaros-tarinat ovat saduissa melko harvinaisia, mutta Aku Ankka -sarjakuvissa ne ovat kenties yleisinkin tarinan muoto: aina kun Aku luulee löytäneensä viimein tien menestykseen, hänen oma töppäilynsä palauttaa hänet alkupisteeseen.
Tuhkimo-sadussa köyhä Tuhkimo aloittaa perheenjäsentensä riepoteltavana, mutta voittaa ahkeruutensa ja uskollisuutensa avulla pääsyn linnan juhliin. Siellä hän tapaa prinssin, ja pari rakastuu toisiinsa. Tuhkimo pakenee keskiyön lyömällä kotiin, jottei prinssi näkisi hänen köyhyyttään, ja toivo näyttää olevan menetetty. Huomaamattaan Tuhkimo on kuitenkin jättänyt jälkeensä lasikengän, ja tarina saa onnellisen lopun kengän löytäessä taas omistajansa.

Onnea seuraava epäonni on hyvin tyypillinen kaava juuri rakkauskirjallisuudessa: ennen kuin onni voi jäädä pysyväksi, rakastavaisten täytyy ensin läpäistä koettelemukset osoittaakseen rakkautensa. Tuhkimo onkin valtavan yleinen juuri populaariviihteessä. Tiesitkö, että James Cameronin Avatar on tarinallisesti samaa sukua Tuhkimon kanssa?
Oidipus on Tuhkimo-tarinan käänteinen muoto, eli onnettomuutta seurannut onni osoittautuukin valheelliseksi. Alkuperäisessä myytissä Oidipus syntyy hyvään kuninkaalliseen sukuun, mutta hänen vanhempansa määräävät hänet tapettavaksi saadessaan kuulla ennustuksen, että Oidipus tulee tappamaan isänsä ja menemään äitinsä kanssa naimisiin. Oidipus kuitenkin selviää murhayrityksestä ja varttuu tuntematta vanhempiaan, ja niin ennustus käy ennen pitkään toteen. Jonkin aikaa hän hallitsee valtakuntaa onnellisesti äitinsä vaimonaan, kunnes totuus paljastuu ja Oidipus ja hänen äitinsä rankaisevat itseään.

Alkuperäinen Oidipus-tarina on traaginen kertomus ihmisen kyvyttömyydestä paeta omaa kohtaloaan. Tarinaa nähdään nykyään pääkaarena melko harvoin, mutta sitä esiintyy tarinoiden osana, kuten alkuperäisen Star Wars -trilogian toisessa (tai kanonisesti neljännessä) osassa Imperiumin vastaisku. Elokuva alkaa kapinallisten turvapaikasta, mutta pian tarinan sankari Luke löytää itsensä avuttomana vieraalta planeetalta ilman keinoa päästä auttamaan ystäviään. Jedimestari Joda kuitenkin kouluttaa häntä, ja pian Luke palaa vahvempana kuin koskaan ‐ vain kävelläkseen suoraan vihollisen ansaan. Paha imperiumi voittaa senkertaisen kierroksen, ja sankarit jäävät nuolemaan haavojaan.

Lukijahaaste

Minkälaisia tunnekaaria tunnistat omasta suosikkikirjallisuudestasi? Pidätkö tiettyjen tarinatyyppien lukemisesta enemmän kuin toisten, ja miten se näkyy omassa kirjoittamisessasi?

Käsikirjoitustaan luonnosteleville: Ota esiin kynä ja paperia ja piirrä koko kirjan juoni tunnekaarien näkökulmasta. Miltä tarina kokonaisuudessaan näyttää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä muut lukevat