Tarinankerronnan alkeet #2: Konflikti

Tarinankerronnan alkeet on sarja, jossa jaan kantapään kautta hyväksi löytämiäni oppeja monesta eri kirjoittamisen näkökulmasta. Artikkelit ovat sekoitus perinteisiä tekniikoita ja omaa heresiaani. Jos sinulla on palautetta tai ehdotuksia sarjan sisällöstä, voit jättää ne kommentteihin tai lähettää ne osoitteeseen [email protected]!

Kustantamon hylkäämät käsikirjoitukset voi karkeasti jakaa kahteen luokkaan, sanoi S&S kustantamon kustannuspäällikkö Mirjam Ilves tämän vuoden kirjamessuilla. Toiset ovat sellaisia että ne ovat tylsiä. Niissä ei ole juonta, teemaa, tai sanomaa. Teksti voi olla hyvinkin sujuvasti kirjoitettu, mutta se ei riitä.

Ilman konfliktia ei ole tarinaa

Yksinkertaisimmillaan tarinassa on kyse esteistä ja niiden ylittämisestä: kun haaste on voitettu, tarina on saavuttanut onnellisen lopun. On myös tarinoita, joissa loppu on tarkoituksella jätetty avoimeksi, eli ydinkonfliktia ei koskaan saateta loppuun.

Toisin kuin arkikielessä yleensä, konflikti viittaa tarinankerronnassa tilanteeseen, jossa kaksi asiaa ovat tavalla tai toisella ristiriidassa keskenään. Konflikti voi olla ristiriitaisten halujen välillä, kuten seikkailunhalu ja varovaisuus. Ne voivat olla ihmisen sisäisiä, kahden ihmisen keskeisiä, tai ihmisen ja maailman välillä. Vaikka konfliktia voi kärjistäen sanoa voivan olla missä tahansa, ihmisen kokemus ja sen vaikutus tämän tunne-elämään ovat erottamaton osa hyvää tarinankerrontaa: lukija eläytyy henkilöhahmojen kamppailuun ja sen seurauksena on katarsis.

Protagonisti ja antagonisti

Tarinan pääasiallista kokijaa kutsutaan protagonistiksi. Protagonisti on se henkilö, jonka halujen ja pyrkimysten tiellä tämän vastapuoli, eli antagonisti, seisoo. Jos tarinan pääkonflikti on sisäinen, protagonisti ja antagonisti saattavat olla sama henkilö, kuten voi sanoa olevan Oidipus-näytelmässä ‐ Oidipuksen omat valinnat koituivat muiden henkilöhahmojen yrityksistä huolimatta hänen kohtalokseen.

Antagonistin ei tarvitse olla paha, eikä edes ihminen. Kuitenkin selkeimmässä muodossaan antagonisti on toinen henkilö, joka aktiivisesti yrittää estää protagonistin onnistumisen, ja jonka protagonistin täytyy kohdata taistelussa saavuttaakseen voiton. Tässä mielessä protagonistin rooli sekoittuu usein sankarin rooliin.

Protagonisti ei aina ole sama henkilö kuin sankari: Protagonisti on se, jolle tarina tapahtuu, kun taas sankari on ihailtava henkilöhahmo, jonka lukija toivoo saavan voiton. Esimerkiksi Lumikki-sadussa Lumikki on tarinan protagonisti ja ilkeä äitipuoli hänen antagonistinsa. Tarinan lopussa konflikti ratkeaa vasta, kun prinssi eli sankari pelastaa Lumikin ja menee naimisiin hänen kanssaan. (Mainittakoon, että Grimmien versiossa Lumikki ja prinssi kuumentavat yhteistuumin rautaiset kengät, joissa pahan kuningattaren täytyy tanssia tyydyttääkseen pariskunnan kostonhalun.)

Jännite on tekstin tukiranka

Näännyttävästi hellitti aamuaurinko kellokukkien teriä Koiviston tien varsilla. Siniset kelloterät näyttivät kalpeammilta kuumuudessa. Vaeltavaan kiertolaiseen, jota pappi Nymaniksi sanottiin ja joka rikkinäisissä saappaissaan laahusti tietä pitkin, tarttui näännytys. Hän etsi tien vierestä paikan, johon istuutui lepäämään.

Maria Jotunin romaanista Arkielämää

Kirjoittaessa on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään, mikä on minkäkin kappaleen rooli. Vastauksen tarjoaa usein toinen kysymys: missä on tekstin jännite? Teksti, jossa ei ole jännitettä, on pysähdyksen tilassa juonellisesti ja tunnetasolla. 

Jokainen tekstin lause rakentaa jännitettä tavallaan. Henkilöhahmoilla kuuluu olla omat tavoitteensa ja halunsa, ja heidän välisensä sivukonfliktit tuovat syvyyttä tarinan ydinkonfliktiin. Jännite näkyy heidän tavassa kohdella toisiaan ja puhua toisilleen, samoin kuin siinä mitä he jättävät sanomatta. Jopa heidän elinympäristönsä osallistuu jännitteen luomiseen tavassa, jolla se vaikuttaa siinä eläviin: Maria Jotunin romaanin alussa auringon ja pappi Nymanin välillä on vuorovaikutus, joka vaikuttaa ratkaisevasti siihen minkälaiseksi koemme Nymanin tilanteen.

Jännitteen nousu ja lasku rakentavat tekstille ryhmin, joista yhdessä muodostuu tarinan tunnekaari. Konfliktin ymmärtäminen ja suunnittelu ovatkin vaikeimpia asioita, joita kirjailija voi oppia. Opettelu kuitenkin kannattaa, sillä tarina, joka kykenee tarraamaan lukijansa tunteisiin ja pitämään niistä kiinni, on tarina jonka menestys on taattu.

Voit saada Maria Jotunin kirjan tai minkä tahansa muun e-kirjan ilmaiseksi klikkaamalla tästä. Voit myös tukea blogia tilatessasi minkä tahansa tuotteen Adlibriksen verkkokaupasta, kun teet sen tämän linkin kautta. Kiitos lukemisesta!

Lue myös

Ian Irvine: 60 Ways to Create and Heighten Conflict

Tarinankerronan alkeet #1: Inspiraatio