11. elokuuta 2015

Mitä mikäkin kustannusyhtiö julkaisee

Olen aikaisemmin puhunut ohimennen siitä, kuinka kustannusyhtiöt eroavat toisistaan. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka vaikea on oikeastaan löytää tarkkoja vastauksia siihen, mitä nämä erot oikeastaan ovat.

Kansalliskirjaston Fennica-tietokanta sisältää kaikki kansallisbibliografiaan luetteloidut, eli Suomessa julkaistut, teokset. Viitteiden määrä on huimaava ja usein tietoja on kömpelö hakea, mutta sain ystävälliseltä kirjastonhoitajalta Excel-tiedoston, joka sisältää suuren osan vuonna 2014 julkaistuista kotimaisista kaunokirjoista. (Jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt ymmärtää pyytää vuotta vanhempaa otantaa.) Listan saa Fennicasta UDK-hakusanalla 894.541? -- muista kysymysmerkki loppuun!

Suomi yleiskuvassa

Suomessa julkaistaan vuosittain noin 1,500 kaunokirjaa, joiden alkukieli on suomi. Kustantajia on listattu kaikkiaan yli viisisataa, joista vain noin 25 julkaisi vuoden aikana yli kymmenen kirjaa. Varsin tuntuva prosentti kaikista kirjoista on omakustanteita. Olen tässä keskittynyt vain suurimpiin ja/tai tunnetuimpiin kustantajiin, joiden valikoimissa on riittävästi vaihtelua. Tämä tarkoittaa että esimerkiksi Crime Time, Kirjapaja ja Kolmiokirja, jotka kaikki julkaisevat 10-25 kirjaa vuodessa mutta hyvin suppealta tyylialueelta, eivät ole saaneet omaa analyysiään.



Yhdistelmäkirjallisuus: Kansalliskirjaston luetteloissa käytetty termi kuvaa teosta, joka yhdistää kahta tai useampaa kirjallisuuslajia, esimerkiksi runoutta, novelleja tai proosaa.

Kustantajat top 11

Julkaistusta kaunokirjallisuudesta runsas kolmannes ovat suurilta kustantamoilta, omakustanteet poisluettuna. Alla näkyvät kustantamot jakautuvat kolmeen pääryhmään sen mukaan, mitä kirjallisuuslajeja kustantamo julkaisee eniten. Esimerkiksi Otavan ja Tammen kaunokirjallisesta tarjonnasta yli 80 % on romaaneja, kun taas WSOY:n ja Kariston julkaisuista vähintään 20 % ovat muita kuin romaaneja. Listan kolmas ja pienin ryhmä ovat kustantamot, joiden julkaisuista vähintään kolmasosa on runoutta. (Kustannus HD:n tapauksessa tämä voi tosin olla pelkkää sattumaa, mutta siihen palaamme myöhemmin.) 

Käytin HelMet-kirjastojen verkkohakua saadakseni listan avainsanoista jokaista teosta kohden, ja syötin tiedot WordItOut-palveluun luodakseni sanapilven kullekin kustantamolle. Noin tusina kirjaa puuttuivat HelMetin tietokannasta, jolloin hain tärkeimmät avainsanat kustantajan omilta verkkosivuilta. Pienten kustantamojen kohdalla avainsanajoukon luomisessa on riskinsä, sillä viidentoista kirjan otos ei ole tilastollisesti kovin merkittävä. Filtteröin kaikista tuloksista avainsanat, jotka eivät esiintyneet vähintään kolmea kertaa. Isojen kustannusyhtiöiden kohdalla käytin myös neljän avainsanan rajaa.

Kuvia tulkitessa kannattaa muistaa, että tulkinnat ovat epävarmempia mitä vähemmän kirjoja otos sisältää. Tämän vuoksi nojaudun tulkinnoissani myös kustantajien verkkosivuihin, kirjojen kansiin, yrityksen esittelyyn, ja niin edelleen. Alla olevat arviot ovat kaikkea muuta kuin "se ainoa totuus", ennemmin ne ovat lähtökohta kustannusyhtiön itsenäiseen tulkintaan. Lähetän mielelläni käyttämäni Excel-tiedostot niille, jotka ovat kiinnostuneita perehtymään niihin tarkemmin tai esittämään korjausehdotuksia.

Arviot suurimmista kustantamoista





Otava on voimakkaimmin romaanien julkaisija. Noin kolmannes kirjoista on lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Aikuisille suunnattujen romaanien tyypillisiä teemoja ovat perhe-elämä: avainsanoissa esiintyvät sanat kuten "rakkaus", "ihmissuhteet" ja "perheet". Otava myös julkaisee jonkin verran jännityskirjallisuutta -- erityisesti Vares-sarjan uudelleenpainokset näkyvät tuloksissa. Ajallisesti romaanit tapaavat sijoittua nykypäivään tai lähihistoriaan. Otava näyttää keskittyvän kirjoihin, joilla on laajat lukijakunnat, eli se on varsin tyypillinen yleiskustantamo.

Verkkosivujen mukaan "Otava on ylpeä tasapainoisista julkaisuohjelmistaan, joiden tavoitteena on tarjota laadukasta lukemista jokaisen lukijan makuun ja tarpeeseen". Otava on ylpeä pitkästä historiastaan suomalaisen kulttuurin edistäjänä, ja julkaisee kaunokirjallisuuden lisäksi paljon tieto- ja oppikirjoja.

Verkkosivut: http://www.otava.fi/




Lastenkirjallisuus ja kuvakirjat ovat Tammen kirjavalikoiman kantava teema: jopa 57 % viime vuoden kirjoista lukeutuvat joko lasten- tai nuortenkirjoihin. Verkkosivujen mukaan "Tammella on yhteiset arvot Bonnier-yhtiöiden kanssa: intohimo kustantamiseen, yksilön voima, sananvapaus ja perheyhtiön sitoutuminen. Tammessa korostetaan lisäksi luovuutta, avarakatseisuutta ja rohkeutta."

Tammen romaanien avainsanoissa ei näy mitään yhtenäistä teemaa, vaan Tammi tuntuu olevan kiinnostunut mistä tahansa, joka vastaa kustannusyhtiön vaatimuksia korkealaatuisesta kirjallisuudesta. Tammi julkaisee myös tieto- ja ajankohtaiskirjallisuutta.

Tammi ja WSOY kuuluvat samaan mediakonserniin.

Verkkosivut: http://www.tammi.fi/





WSOY:n kiehtova pieni erikoisuus on eläin-, erityisesti hevoskirjojen, suuri määrä. Kaiken kaikkiaan WSOY:n kirjoista noin kolmannes on suunnattu lapsille ja nuorille. Luvut vihjaavat WSOY:n julkaisevan jonkin verran enemmän runoutta ja yhdistelmäkirjallisuutta kuin kilpailijansa, mutta vertailuluvut ovat niin pienet, että pitemmällä aikajaksolla erot voisivat hyvinkin kadota. Sen sijaan WSOY julkaisee novelleja tuntuvasti enemmän, tosin osa erosta selittynee Mielensäpahoittaja-kirjojen uusintapainoksilla.

Romaanien aiheet muistuttavat muiden yleiskustantamojen teoksia: esimerkiksi psykologiset romaanit ja jännityskirjallisuus ovat hyvin suosittuja Suomessa. Monet WSOY:n kirjat tuntuvat käsittelevän hankalia tai raakoja aiheita. Tämä ei näy WSOY:n sanapilvessä kovin hyvin, sillä aiheet ovat niin yksilöllisiä, mutta avainsanaluettelossa ovat läsnä muun muassa psyykkiset sairaudet, syrjäytyminen, seksuaalinen kehitys ja kriisit. Verkkosivujensa mukaan "WSOY toimii kirjallisuuden suunnannäyttäjänä ja tuo kiinnostavimpia kirjoja niin Suomesta kuin maailmalta lukijoiden ulottuville". WSOY julkaisee myös tietokirjallisuutta.

WSOY ja Tammi kuuluvat samaan mediakonserniin.

Verkkosivut: http://www.wsoy.fi/




Jopa yli 60 % Kariston kirjoista on suunnattu lapsille ja nuorille, mikä tekee Karistosta yhden merkittävimmistä nuortenkirjallisuuden julkaisijoista. Kariston nuortenkirjojen aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, urheilusta dystopiaan ja tieteiskirjallisuuteen. Myös monet Kariston aikuisille suunnatuista romaaneista kuuluvat genreihin, jotka vetoavat nuoriin aikuisiin. Tämä näkyy hyvin siinä, että Kariston verkkosivujen valikoimassa vain jännitysromaanit ja dekkarit ohittavat fantasiakirjallisuuden. Verkkosivuillaan Karisto kuvailee julkaisevansa "kiinnostavaa nykyproosaa – viihdyttäviä ja vahvoja kertojia sekä jännityksen ja romantiikan huippunimiä." Karisto julkaisee myös tietokirjallisuutta.

Verkkosivut: http://www.karisto.fi/




Ntamo on uusi tulokas Suomen markkinoilla, mutta näkyy jo merkittävänä julkaisutilastoissa. Kustannusyhtiön painopiste on runoudessa ja näköispainoksissa, ja reippaasti yli puolet ntamon julkaisuista ovatkin juuri runoutta, romaaneista monet ovat juuri näköispainoksia. Ryhmään kuuluu kuitenkin myös yllättävän suuri määrä pienoisromaaneja. Verkkosivujen mukaan ntamo on yleiskustantamo, mutta tällä hetkellä näkisin ntamon lähinnä kokeellisen kirjallisuuden kustantajana.

Verkkosivut: http://www.ntamo.net/ 




Gummeruksen julkaisustrategia tiivistyy verkkosivujen mukaan fraasiin "huviksi ja hyödyksi". Käytännössä Gummerus poikkeaa suuremmista yleiskustantamoista siinä, että se ei julkaise lastenkirjallisuutta. Otannassa on yhteensä neljä lapsille tai nuorille suunnattua kirjaa, joista jokaisella on tunnettu kirjailija, elokuva tai tv-sarja tukenaan.

Toisin sanoen Gummerus keskittyy pääasiassa aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen. Tässä tosin on syytä huomata, että Gummerus verkkosivuillaan luettelee myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden osaksi kustannusohjelmaansa. Calendula tiesi korjata, että Gummerus on pari vuotta sitten ilmoittanut lopettavansa lasten- ja nuortenkirjojen vastaanottamisen.

Gummeruksen romaaneista monet ovat jännityskirjallisuutta. Gummeruksen erityispiirre ovat kuitenkin lukuisat aikakausiromaanit, historialliset romaanit ja kansankuvaukset. Historia näkyy tärkeänä teemana myös Gummeruksen tietokirjoissa.

Verkkosivut: http://www.gummerus.fi/




Myllylahden valikoimissa näkyvät pääasiassa jännitys- ja rikoskirjallisuus. Verkkosivuilla sanotaan: "Olemme erikoistuneet jännitys-, rikos-, erä- sekä sotakirjallisuuteen. Julkaisemme myös erityisen laadukasta draamaa, lasten kuvakirjoja sekä tietokirjoja." Vuoden 2014 kotimaisista kaunokirjoista lasten- ja nuortenkirjoja oli noin viidennes. Valtaosa Myllylahden julkaisuista ovat romaaneja. Otoksen novelleista kolme neljästä ovat eräaiheisia. Myllylahti julkaisee myös tietokirjallisuutta.

Verkkosivut: http://www.myllylahti.fi/




Nordbooksin verkkosivuilta on mahdoton löytää minkään sortin kuvausta yrityksestä.  Tilastojen valossa Nordbooks kuitenkin julkaisee paljon rikos- ja jännityskirjallisuutta, mikä tuntuu Suomen markkinoilla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Noin viidennes kirjoista on suunnattu lapsille ja nuorille. Nordbooks julkaisee myös tietokirjallisuutta.

Verkkosivut: http://www.nordbooks.net/




Aiheiden puolesta Teos julkaisee kaunokirjallisuutta laidasta laitaan. Otannassa ei näy listattuna yhtäkään lasten- tai nuortenkirjaa, mutta Teoksen verkkosivuilla käy ilmi, että myös näitä julkaistaan runsaasti. Samoin Teoksen listoilta löytyy novelli- ja esseekokoelmia. Verkkosivujen mukaan "Teos on perustamisestaan lähtien korostanut laatua kirjan kustantamisen jokaisessa vaiheessa".

Henkilökohtaisesti pidän paljon Teoksen kirjakansista, joista monet ovat ilahduttavalla tavalla räiskyvän nuorekkaita. Tarjontansa puolesta Teos tuntuukin pyrkivän vetoamaan nuoriin aikuisiin muun muassa fantasialla sekä tieteiskirjallisuudella. Teos julkaisee myös tietokirjallisuutta.

Verkkosivut: http://www.teos.fi/




Listan kustantamoista Kustannus HD on minulle hankalin tulkita. On selvää, että Kustannus HD julkaisee verrattain paljon runoja, mutta muita yleispäteviä toteamuksista teoksista on vaikea tehdä. Kustannus HD on vielä tuore kustantamo ja toimii verkkosivujen perusteella varsin pienellä kokoonpanolla (julkaistuja teoksia on kaikkiaan arviolta 250). Verkkosivujen ja kirjatarjonnan perusteella voin vain sanoa Kustannus HD:n vaikuttavan aidosti olevan kaikkiruokainen. Vastaus yrityksen strategiaan täytynee kysyä heiltä itseltään.

Päivitys 12.10.2016: Kustantaja Arto Pietilä on sittemmin ottanut yhteyttä selventääkseen Kustannus HD:n linjaa. En ollut kovin kaukana arvioidessani Kustannus HD:ta kaikkiruokaiseksi, sillä Pietilän mukaan Kustannus HD julkaisee "mm. tietokirjoja, muistelmia, historioita, lastenkirjoja, kuvakirjoja, sotakirjoa ‐ kirjoja laidasta laitaan". Huomiota herättävää on kuitenkin Kustannus HD:n halukkuus antaa palauteta uusille kirjoittajille: Pietilä lupaa Kustannus HD:n vastaavan kaikille käsikirjoituksen lähettäneille 1-3 päivän aikana, ja sanoo vastauksen mukana tulevan myös palautetta ja kannustusta. Nykyään Kustannus HD julkaisee noin 30 kirjaa / vuosi.

Verkkosivut: http://www.kustannushd.fi/




Liken tyylistä huokuu tietty rockhenki, jota korostaa se, että Like verkkosivujensa etusivulla lukee omaksi kategoriakseen musiikin ja populaarikulttuurin. Liken julkaisuluettelossa tai verkkosivuilla ei näy yhtäkään lasten- ja nuortenkirjaa, mikä tekee Likestä tämän listauksen ainoan kustannusyhtiön, joka suuntautuu yksinomaan aikuisille. Liken erityispiirteitä ovat muun muassa musta huumori, yhteiskunnalliset teemat sekä  -- HelMetin sanavalintaa lainaten -- "kovaksikeitetyt rikosromaanit". Mieleeni tulee Likestä yksi ainoa sana, ja se on noir. Like julkaisee myös tietokirjallisuutta.

Verkkosivut: http://like.fi/


Lisäyksiä

Facebookin Kirjailijanloput-ryhmässä toivottiin tarkempaa selvyyttä siihen, mitkä kustantamoista julkaisevat spekulatiivista kirjallisuutta. Spefi on kattokäsitteenä hyvin hankala rajata ja sisältää toisistaan hyvin paljon poikkeavia genrejä, mikä luultavasti selittää, miksei HelMet käytä termiä avainsanoissaan. Tyypillisesti spekulatiiviseen fiktioon luetaan muun muassa fantasiakirjallisuus, tieteiskirjallisuus, kauhukirjallisuus, dystopiat, steampunk, maaginen realismi ja vaihtoehtoiset historiat. Aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa raja on suhteellisen helppo vetää, mutta lastenkirjallisuudessa tulkinnat käyvät jo hankaliksi. Onko esimerkiksi lastenkirjan puhuva koira spekulatiivista fiktiota? Rajasin lastenkirjat suosiolla tilaston ulkopuolelle, sillä lastenkirjoilta yleensäkin odotetaan aivan eri asioita kuin aikuisten kirjallisuudelta.

Tilastoinnin ongelmat eivät loppuneet siihen. Otantani kattaa vain yhden vuoden aikana julkaissut kotimaiset kirjat, rajaten näin ulkopuolelle suuren joukon käännöskirjallisuutta. Jopa suuret kustannusyhtiöt julkaisevat vuodessa korkeintaan viisi spefiksi luokiteltavaa kirjaa. Esimerkiksi viidenkymmenen kirjan otannassa yksi kirja on kuitenkin jo kaksi prosenttia. Vuosien välillä on väkisinkin vaihtelua, mikä johtaa helposti virheellisiin tulkintoihin. Kuten alla näkyy, esimerkiksi Liken julkaisuissa ei ollut yhtäkään spefi-kirjaa, vaikka todellisuudessa Like kääntää paljon spekulatiivista fiktiota ja julkaisee kotimaista tieteiskirjallisuutta.

Spekulatiivinen fiktio ansaitsisi aivan oman analyysinsä, jossa otanta olisi monta kertaa suurempi ja jossa spekulatiivisen fiktion määritelmä on rajattu riittävän tarkasti.

Suosittelenkin lukemaan alla olevaa taulukkoa enemmän merkkinä siitä, julkaiseeko tietty kustantamo spekulatiivista fiktiota ollenkaan.


Otava4 % Tammi7 % WSOY7 %
Karisto6 % ntamo0 % Gummerus5 %
Myllylahti2,5 % Nordbooks8 % Teos8,5 %
Kustannus HD4 % Like0 % *

* Todellisuudessa Like julkaisee spekulatiivista fiktiota

Lue myös

Näin vältät yleisimmät virheet lähettäessäsi käsikirjoituksen kustantamoon

Katsaus kirjailijan talouteen: kuinka paljon kirjailija tienaa?

Minkälainen on hyvä saatekirje?

4 kommenttia:

  1. Kiitos kiinnostavasta analyysista! Terveisin Myllylahden, Nordbooksin ja kolmen listan ulkopuolisen kustantamon kirjailija.

    Kustannus HD ainakin ennen julkaisi myös palvelukustanteita, eli normaalin kirjan ja omakustanteen välimuotoja. Tämä voi selittää runouden tavallista isompaa osuutta.

    VastaaPoista
  2. Teit hienon kattauksen eri kustantamoista. Tätä oli mielenkiintoista lukea.

    VastaaPoista
  3. "Tässä tosin on syytä huomata, että Gummerus verkkosivuillaan luettelee myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden osaksi kustannusohjelmaansa. "

    Gummerus lopetti lanun kustantamisen pari vuotta sitten. Siitä ihan uutisoitiin silloin. Eli lanu on ohjelmassa joko vanhempaa tai poikkeuksellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo uutinen oli minulta jäänyt huomaamatta. Korjaan heti Gummeruksen esittelyn.

      Poista

Mitä muut lukevat