19. lokakuuta 2013

Inspiraation sietämätön keveys

On eräs opetus, jonka arvo on usein kirjoittajalle mittaamaton, ja se on tämä: he pystyvät kirjoittamaan. Ei ole merkitystä, onko syntynyt teksti hyvää vai huonoa, vaan merkitystä on sillä, että he oppivat kykenemänsä lyömään sanan sanan perään hyvinkin lyhyessä ajassa, kun vain pakottavat itsensä siihen. Olen vasta oppimassa hyväksymään tämän itsessäni. Pysähdyn helposti kyseenalaistamaan sen, mitä olen tekemässä, ja hukkaan sillä tavoin paljon voimavaroja, jotka olisin voinut käyttää ajatusteni muotoiluun.

Kasvamme sen ajatuksen kanssa, että taiteilijat "hakevat inspiraatiota", heillä on "inspiraatiota tuottava muusa" tai että he "kadottavat inspiraationsa" ja sitten heille tapahtuu jotakin kamalaa. Osalle tämä ehkä pitää paikkansa, mutta vielä useammin kyse on taiteellisen prosessin mystifioinnista, kun todellisuudessa kyse on siitä, että taiteilija saapuu joka päivä ateljeehensa tai työhuoneeseensa tekemään töitä, oli inspiraatiota tai ei. He tietävät, että saadakseen aikaan tulosta heidän on tartuttava kynään tai pensseliin ja tehtävä oma osansa.

Kirjailijalla ei ole varaa jäädä odottamaan inspiraatiota. Omasta romaanista haaveilevalle tämä on aivan yhtä paikkansapitävää. Tietyssä mielessä ensimmäinen kirja on tulikoe, jossa mitataan kirjoittajan itsehillintä. Kun pystyt kirjoittamaan loppuun minkä olet aloittanut, olet valmis kirjailija. Monesti elämä ei ole läheskään niin yksinkertaista, että voimme aamulla tarttua kynään (tai näppäimistöön) ja kirjoittaa myöhään iltaan. Käymme koulua tai olemme töissä, mutta säännöllinen kirjoittaminen on ainoa tapa, jolla voimme koskaan päästä päämääräämme. Kirjailijan ammatti syntyy siitä, että palaa joka päivä romaaninsa luokse ja tekee sen, mikä täytyy.

Lopuksi vielä Neil Gaiman, joka sanoo vielä saman asian minua paremmiin. Haastattelussa on myös muita mainioita ohjeita aloitteleville kirjailijoille:


4 kommenttia:

  1. Allekirjoitan tämän postauksen. Mystinen inspiraation jahtaaminen leimasi nuoruusvuosieni kirjoittamista. Opin vasta aikuisiällä aikataulun hienouden ja sen, ettei kirjoittaminen ole aina kivaa, vaikka olisikin palkitsevaa.

    Tästä onkin hyvä heittää aasinsilta marraskuuhun. Oletko satummoisin osallistumassa Nanowrimoon? ;)

    VastaaPoista
  2. Aion ainakin yrittää. 1666 sanaa päivässä on minun kirjoitusvauhdillani aikamoinen urakka, mutta jos saan edes osan siitä olen jo reippaasti lähempänä käsikirjoituksen valmistumista (kapinoin siis ja käytän yhteisöllisyyttä edukseni saadakseni romaanini loppuun).

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä postauksen kanssa!!!

    VastaaPoista

Mitä muut lukevat