Kirjoittamispäiväkirja, osa 4

Olen tässä vaiheessa ratkaissut valtaosan juonen kanssa olleista vaikeuksista. Kun kirjoitin rungon ylös minusta tuntui, että tekstiä olisi riittänyt seuraavaksi sadaksi sivuksi. Ehkä onnekseni sivumäärä on tällä hetkellä jäämässä muutaman kymmenen puolelle, mikä kuitenkin jättää minulle yhden ongelman.

Lukiessani vanhempaa tekstiä ja kirjoittaessani uutta olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten tuskallisen vaikeaa on kirjoittaa täytetekstiä. Täytetekstillä tarkoitan niitä kohtauksia ja kuvauksia, jotka edeltävät tai alustavat juonelle oleellisia kohtia. Kun henkilöhahmo saapuu uuteen paikkaan, se täytyy alustaa jollakin lailla. Ennen kuin voin päästä tarinan siihen vaiheeseen, missä paljastan jotakin uutta, minulla täytyy olla hiljaisuutta myrskyn edellä. Ja olen kamalan huono kirjoittamaan täytetekstiä. Siitä huomaa, että kirjoitan sen sinne vain, koska jonkin täytyy tapahtua silloinkin, kun tekstissä esitellään tarinalle välttämättömiä elementtejä.

Yritän lohduttautua sillä, että täytetekstiin ei edes kannata ihastua liikaa. Vaikka minulla onkin erittäin selkeä visio siitä, mitä olen tarinalta hakemassa, jokainen kohtaus ja henkilöhahmo elää jossakin määrin kirjoittamisprosessin aikana. Yksi ongelmistani editoinnin kanssa oli se, että olin sitoutunut liikaa täytetekstiin ja liian vähän juonen säilyttämiseen johdonmukaisena. Tällä hetkellä pystyn helposti käymään läpi koko käsikirjoituksen ja lisäämään, poistamaan tai muokkaamaan tekstiä juuri sen mukaan, mitä kokonaisuus tarvitsee.

Olen yrittänyt oppia asennoitumaan tekstiin yleensäkin enemmän luonnoksena kuin kiveen hakattuna teoksena, jonka täytyy heti olla valmis. Osa tästä asenteesta on tullut siitä, että kirjoitin kaiken alun perin käsin, jolloin muokkaaminen myöhemmin oli mahdotonta. Nyt opettelen vähitellen nauttimaan siitä, että voin jättää aukkoja tarinaan tai värikoodata yksityiskohtia myöhemmin tarkastettavaksi. Vauhti, jolla nyt tuotan tekstiä on suurissa määrin seurausta siitä, että olen oppinut päästämään irti ja hahmottamaan, mikä on tekstin kannalta tärkeää. Siitä huolimatta harmistun aina silloin, kun tiedän että minun on kirjoitettava täytetekstiä - etenkin, jos tiedän, ettei jälki tule olemaan erityisen kaunista.